Heh, metrossa oli juttu tutkimuksesta, että kolmikymppiset vanhemmat

Näin ne ovat arvot meillä ihmisillä erilaisia..

Kolmenkympin kriisi on pahin kriisi ihmisen keski-iässä. Minä en missään nimessä olisi tehnyt lapsia siinä iässä, niin nuorena.



Sain ensimmäisen lapseni 39 vuotiaana, nyt odotan toista 41 vuotiaana. Olen valtavan onnellinen. Avioliittomme on todella rakkausliitto, ensimmäinen nuorena solmittu oli ahdistava ja opin siitä paljon.



Nyt on kaikki kunnossa: parisuhde, talous ja ura. Ja valtavan ihana lapsi. En ole ikinä ennen ollut onnellisempi ja tasapainoisempi.



Että voi se mennä näin. Mutta varokaa 30 vuotiaat tai siihen ikään tulevat, kriisi silloin on kova ja tämän on kokeneet monet ystävistäni minun lisäkseni. Ei lapsia siihen hätään.

Konservativuudella tarkoitettiin tutkimuksessa lähinnä arvomaailmaa ja asenteita. Nuoret vanhemmat olivat " vanhoillisia" ja lähellä keski-iäisten ajatus- ja arvomaailmaa, mikä se sitten onkin. Koti, uskonto, isänmaa? Nuorille naisille ei tämän tutkimuksen mukaan ura ollut tärkeä, työssä käytiin lähinnä rahan vuoksi, jos käytiin. Nämä nuoret äidit viihtyivät kotonakin.



Tyytyväisyys elämään riippuu paljolti siitä, mitä elämältä haluaa. Jos keskeinen toive on esimerkiksi tulla äidiksi ja ylipäänsä " perheytyä" ja odotuksetkin ovat aika arkisia ja pieniä, niin tokihan ihminen on yleensä silloin melko helposti tyydytettävissä. Moni kolmikymmpisenä vanhemmaksi tuleva on opiskellut pitälle ja matkustellut, asunut useissa maissa ja haluaa elämältä ehkä tulevaisuudessakin enemmän kuin omakotitalon järven rannalta keskellä kaupunkia, 8-16 työn...



Kolmikymmpiset naiset myös odottavat miehiltä todennäköisesti enemmän osallistumista kodin ja lastenhoitoon kuin nuoremmat. ja kun näin ei käy, ollaan tyyytämttömiä parisuhteeseenkin...

Olen saanut ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana, ja minusta tuntui että sain lapsen nuorena. Jaksan kyllä lapsen kanssa enkä ole menettänyt mitään vaan saanut ihanan touhutädin :)

Palstalla usein nuoret (alle 30 v.) äidit jakelevat karkeita ja jyrkkiä mielipiteitä vanhoista synnyttäjistä, tarhaan viennistä, puolisostaan jne.



Vanhemmat pienten lasten äidit ovat jo nähneet ja kokeneet paljon. Se tuo ns. elämänviisautta ja ankara kommentointi toisia naisia kohtaan vähenee. Lisäksi vanhempi äiti on ehtinyt jo oppia muiden kasvatus- yms. virheistä ja hyvistä puolista paljon. Tällöin äitiys on rennompaa ja suvaitsevampaa.



Lisäksi yli 30 vuotiailla äidiksi tulleilla on muistissa myös 1980 luku, jolloin päivähoitosysteemimme oli solidaarinen ja päivähoito hyväksyttyä kaiken ikäisille lapsille. Nyt ajetaan naisia kotiin ja se näkyy hyvin monella tavalla, mm. päivähoitojärjestelmän murentamisena pikkuhiljaa. Ja tätä tukevat nuoret äidit. Varokaa, pian olemme eurooppalaisessa systeemissä ja seuraavaksi aletaan lyhentää äitiyslomaa!!!!

Tutkimuksissa on aina mukana suppea joukko, eikä se voi mitenkään yksinomaan kattaa ja kuvat koko kolmekymppisten vanhempien ikäryhmän käsityksiä:) Ei pidä liikaa yleistää, sortuu muuten asiattomuuksiin!

Jossa oli iso otanta. Ei siis mitään mutu-tietoa tai oletuksia.



Yli 30-vuotiaana äidiksi tulleet TUNTEVAT itsensä väsynneemmiksi, parisuhteensa huonommaksi, taloudellisen tilanteensa huonommaksi lapsen takia jne. kuin nuoremmat äidit. Tämä on siis TIETOA, ei mitään luuloa tai oletusta. Ei tästä voi edes kiistellä, niin se vaan on.

Vierailija:

Tutkimuksissa on aina mukana suppea joukko, eikä se voi mitenkään yksinomaan kattaa ja kuvat koko kolmekymppisten vanhempien ikäryhmän käsityksiä:) Ei pidä liikaa yleistää, sortuu muuten asiattomuuksiin!

Vierailija:

taloudellisen tilanteensa huonommaksi lapsen takia jne. kuin nuoremmat äidit.

Yleensä opiskelijana kituuttaminen on jo takanapäin ja on ehditty tienaamaan palkkatöihin. Yhtäkkiä tulot tipahtavatkin, äp-rahat ja kotihoidontuki. Opintotukeen verrattuna tulotason tippuminen on suurempi.

vaikka lapsia onkin enemmän, kaksi ensimmäistä syntyi ollessani 21 v ja 23 v. Nyt 2 kk ikäinen vauva ja minulla ikää 31 v. Ja voi luoja kun olen illalla aivan loppu. Yö heräämiset ovat yhtä tuskaa. Selvän eron huomaan ainakin omassa jaksamisessa. Parikymmpisenä ei yöheräämiset tuntunut niin pahalle ja päivisin sain jotakin aikaankin.

Ohessa koko tutkimus.





Kolmikymppisille naisille opintojen loppuun saattaminen on tärkeimpiä ehtoja esikoisen hankinnalle. Heille myös vakituisen työpaikan saaminen tai työssä sopiva hetki ovat usein ratkaisevia sykäyksiä ensimmäisen lapsen hankinnalle. Parikymppisille äideille taas vuokra-asunnon saamisen helpottuminen, tilavamman asunnon hankkiminen, opinnoissa sopiva hetki pitää taukoa tai puolison vakituisen työpaikan saaminen ovat syitä ensimmäisen lapsen saamiselle.



Lapsen hankintaan kolmikymppiset ovat ryhtyneet sitten kun on nautittu vapaasta nuoruudesta riittävästi. Puolet naisista ja kolmasosa miehistä on potenut ¿vauvakuumetta¿. Kaksikymppisenä perheellistyneet ovat sitä mieltä, että lapset pitää hankkia nuorena. Kolmikymppiset ovat päätyneet vanhemmuuteen kilpaa biologisen kellon kanssa. Lapsi on ollut yllätys tai vahinko noin kahdeksalle prosentille, yleensä kaksikymppisenä perheellistyneille.



Tärkein ehto sille, että lasta on lähdetty harkitsemaan on kuitenkin turvallinen ja hyvä parisuhde puolison kanssa. Tätä mieltä on 91 % kolmikymppisinä ja 84 % kaksikymppisinä perheellistyneistä.



Tiedot ilmenevät tuoreesta Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen julkaisemasta Perhebarometri 2005:sta, jonka on tehnyt tutkija TtM Pirjo Paajanen. Barometrin teemana on Eri teitä vanhemmuuteen ¿ kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta.



Yli 30-vuotiaana perheellistyminen on yleistynyt Suomessa. Nuorena, alle 25-vuotiaana perheellistyneiden osuus ensisynnyttäjistä on pienentynyt. Väestöliiton vuoden 2005 perhebarometrissa tarkastellaan 20-25-vuotiaina sekä 30-35-vuotiaina ensimmäisen lapsensa saaneiden elämäntilannetta, miten eri-ikäisinä perheellistyneiden elämäntilanteet, ihanteet tai elämänarvot poikkeavat toisistaan.



Perhebarometri perustuu tammi-maaliskuussa 2005 tehtyyn valtakunnalliseen, alueellisesti kattavaan (lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa) postikyselyyn, joka lähetettiin 5 000 avio- tai avoliitossa elävälle vuosina 1979-84 ja 1969-74 syntyneille alle 3-vuotiaan esikoisen isälle ja äidille. Kyselyn vastausprosentiksi saatiin 53.



Erilaiset elämäntilanteet



Kaksikymppiset asuvat useammin avoliitossa ja vuokralla pienissä kaupungeissa, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kolmikymppiset suosivat avioliittoa ja asuvat omistusasunnossa pääkaupunkiseudulla, Etelä-Suomessa.



Kolmikymppiset ovat kaksikymppisiä koulutetumpia, 71 prosentilla on opisto- tai yliopistotutkinto. Kaksikymppisillä 63 %:lla on korkeintaan ammattikoulutasoinen koulutus. Erot näkyvät sosioekonomisessa asemassa siten, että vanhemmassa ryhmässä on enemmän toimihenkilöitä, johtavassa asemassa olevia ja yrittäjiä, nuoremmat taas kuuluvat useammin työntekijöihin.



Selkeä ero kaksi- ja kolmikymppisille perheen perustajille on ajatus perheen elättäjästä: kaksikymppisille mies on ensisijainen perheen elättäjä, mutta kolmikymppiset naiset pitävät myös omaa työssäkäyntiään tärkeänä. Heistä valtaosa (67 %) käykin kokopäivätyössä. Ennen synnytystä jopa 88 % kolmikymppisistä on palkansaajina, enimmäkseen vakituisissa työsuhteissa. Molemmissa ikäryhmissä tuoreet vanhemmat sanovat, että työuraa ja lapsia ei ole todellakaan helppo yhdistää. Naiset toteavat, että lapsen saanti on heikentänyt työ- ja uramahdollisuuksia.



Kaksikymppisistä iso osa on opiskelijoina, kotiäiteinä tai työttömänä (65 %). Vastaaviin ryhmiin kuului kolmikymppisistä naisista vain 20 %. Moni kaksikymppinen nainen uskoo jatkavansa myöhemmin kouluttautumistaan. Koulutuserot näkyvät myös vastaajien tulotasossa, joka on selvästi korkeampi kolmikymppisillä. Naisten tulotaso jää molemmissa ryhmissä selvästi alle miesten tulotason. Kolmikymppisten naisten käteen jäävät tulot ovat 65 % miesten tuloista ja kaksikymppisten naisten tulot 54 % miesten tuloista. Kaksikymppisten naisten puolisoa alhaisemmat tulot ovat omiaan vahvistamaan yhden elättäjän mallia.



Malli hankkia lapsia nuorena näyttää ¿periytyvän¿ omilta vanhemmilta. Kaksikymppisten vastaajien omat äidit ja isät ovat keskimäärin nuorempia perheellistyessään kuin kolmikymppisten. Nuorempana perheellistyneillä on myös enemmän sisaruksia. Nuorena perheellistyneitä voidaankin pitää tämän tutkimuksen perusteella varsin perheorientoituneina ihmisinä. Kaksikymppisistä kahden lapsen vanhemmista peräti 45 % uskoi hankkivansa vielä lisää lapsia, kun taas kolmikymppisistä niin uskoi 22 %. Eli mitä myöhemmin perheellistyy, sitä vähemmän lapsia aiotaan hankkia jatkossa.



Kaksikymppiset pitävät ihanteellista perheellistymisikää alhaisempana kuin kolmikymppiset ja olivat siis toteuttaneet tämän oman ihanteensa. Nuoremman ikäryhmän keskimääräinen äidiksi tulemisen ihanneikä on 22,6 vuotta ja isäksi tulemisen ihanneikä 24,3 vuotta. Vanhemmalla ikäryhmällä ihanteet ovat lähes neljä vuotta korkeammat. Suomalaisen perheen ihanteellinen lapsiluku sekä vastaajien oma ihanteellinen lapsiluku kolmekymppisinä perheellistyneiden keskuudessa on keskimäärin 2,5 lasta. Kaksikymppisinä perheellistyneiden ihanne on korkeampi, sillä he pitävät suomalaisen perheen lapsiluvun ihanteena 2,9 lasta ja omanaan 3,1 lasta.



Vanhemmuuden alkutaival



Niin kaksi- kuin kolmikymppisetkin pitävät lapsen syntymää lähes aina parhaana asiana, mitä heidän elämässään on tapahtunut. Erityisesti kaksikymppiset kokevat, että lapsi on tuonut elämään tarkoituksen ja mielekkyyden. He kokevat myös aikuistuneensa ja tulleensa vastuuntuntoisemmaksi lapsen myötä. Äitiys tai isyys on vahvistanut kaksikymppisten vanhempien itsetuntoa. Monet kokevat saavansa arvostusta vanhemmuudestaan, miehet hieman naisia useammin. Lapsi on myös lisännyt varsinkin kaksikymppisten miesten työssäkäynnin merkitystä.



Puolet tutkimukseen vastanneista, varsinkin kaksikymppiset, kokevat parisuhteensa parantuneen lapsen myötä. Kuitenkin melko monet kolmikymppiset naiset kokevat parisuhteensa päinvastoin huonontuneen. Heistä tuntuu, että parisuhteen hoitamiselle on vaikea löytää aikaa lapsen tultua. Toisaalta usko omaan liittoon on vahva, sillä 91 % vastaajista uskoo olevansa yhdessä nykyisen puolisonsa kanssa vielä 10 vuoden kuluttuakin. Eniten liittoonsa uskovat kolmikymppiset miehet ja vähiten kaksikymppiset naiset.



Myös taloudellisen tilanteen huononeminen, väsymys ja vapauden menetys huolestuttavat kolmikymppisiä äitejä enemmän kuin kaksikymppisiä. Kolmikymppisinä perheellistyneet naiset ja miehet ovat nuorempia useammin yllättyneet siitä, miten rankkaa lapsen hoitaminen on. Taustalla voi olla tukiverkostojen vähyyttä sekä iän tuomaa fyysisen jaksamisen, esimerkiksi valvomisen, aiheuttamaa väsymystä. Kenties myös koulutuksen tuomaa kriittisyyttä ja tietoa, jota halutaan soveltaa lapsen hoitoon mahdollisimman paljon.



Kaksikymppiset saavat apua arkeen hieman useammin sukulaisilta ja ystäviltä. Kolmikymppiset vanhemmat taas turvautuivat tavallisemmin ostopalveluihin. Siivous- ja lastenhoitoapua saadaan eniten isovanhemmilta, nuoremmat myös sisaruksilta ja ystäviltä. Lisää tukea omaan vanhemmuuteen kaipaavat eniten erityisesti kolmikymppiset naiset. Yleisimmin lisää apua sukulaisilta ja ystäviltä kaivataan lastenhoitoon. Monet naiset toivovat lastenhoitoon enemmän apua myös omalta puolisolta.



Myös lapsen hoitotavat ja -taidot huolestuttavat. Miehet toivovat useammin tukea lapsen sairastaessa ja taloudellisissa asioissa, ja naiset puolestaan yleensä jaksamiseen, esimerkiksi rohkaisua ja henkistä tukea. Lapsen kasvatukseen liittyvät kysymykset mietityttävät enemmän kolmikymppisiä kuin kaksikymppisiä.



Neuvoja lasten hoitoon, kasvatukseen ja lasten sairauksiin on saatu pääasiassa isovanhemmilta ja neuvolasta. Rohkaisua ja tukea henkiseen jaksamiseen toivotaan kuitenkin myös lähipiiriltä. Ystävät ovat tärkeitä neuvonantajia, erityisesti kolmikymppisille, nuoremmat turvautuvat enemmän vanhempiin ja muihin sukulaisiin. Internetin keskustelupalstalta lastenhoitoneuvoja on saanut viidesosa vastaajista.



Neuvolasta toivotaan ylipäätänsä enemmän apua ja tukea hyvin moniin eri asioihin, kuten parisuhteen hoitamiseen, äitien masennukseen ja jaksamiseen, lapsen kasvatukseen sekä lapsen sairastamiseen liittyviin kysymyksiin. Myös lapsen hoitoon liittyviin asioihin kuten syöttämiseen ja nukuttamiseen kaipaavat monet apua juuri neuvolasta. Eniten neuvolalle asettavat toiveita ja odotuksia kolmikymppiset naiset. Kolmikymppiset miehet toivovat usein lisää tukea lasten kasvatukseen, kun taas kaksikymppisillä miehillä lisätuen tarve kohdistui eniten vanhemmuuteen kasvamisen kysymyksiin.



Pätkätyöt minimiin ja korotusta perhetukiin



Nuorena perheellistyneet naiset katsovat, että parhaat yhteiskunnan toimet, joilla edistettäisiin perheellistymistä ja lapsiperheiden hyvinvointia, ovat perusäitiyspäivärahan korotus työttömien peruspäivärahan suuruiseksi ja lapsilisän huomattava korotus sekä opintotuen lapsikorotus. Myös työttömyyden alentaminen on hyvin selkeä nuorten toive. Nämä valinnat ovat hyvin ymmärrettäviä, sillä nuorten joukossa oli paljon työttömiä ja opiskelijoita, joiden talous on usein tiukka ja näiden tukien varassa. Kolmikymppiset koulutetummat, työelämässä olevat naiset näkevät tärkeämpänä pätkätöiden vähentämisen.



Tutkimushanketta ovat taloudellisesti tukeneet Alli Paasikiven Säätiö ja Suomen Kotien Kukkasrahasto. Julkaisu: Paajanen Pirjo: Eri teitä vanhemmuuteen ¿ kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta. Perhebarometri 2005. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos E 21/2005 .



Lisätiedot: Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Pirjo Paajanen puh. (09) 2280 5119, etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi



/jatkuu../ Väestöliiton kommentti Perhebarometri 2005 tuloksiin:



Toimitusjohtaja Helena Hiila, Väestöliitto:

Räätälöityä tukea eri elämäntilanteiden mukaan



Päättäjät ovat huolissaan väestön ikääntymisestä ja haluavat lisää lapsia. Naisen kannattaisi tehdä lapset nykyistä nuorempana, jotta välttyisi riskiltä jäädä kokonaan lapsettomaksi ja toiveet useammasta kuin yhdestä lapsesta voisivat toteutua.



Toisaalta lapsenteko kannattaisi siirtää myöhemmäksi siihen vaiheeseen, kun elämä on turvallista ja järjestyksessä: opinnot on saatettu päätökseen, ollaan kiinnitytty työelämään ja oma asunnon lainanmaksu-urakka on käynnistynyt. Lähes koko sosiaaliturvamme perustuu tähän ajatukseen.



Väestöliitto on tutkimuksessaan selvittänyt kahta tietä vanhemmuuteen: Tehdäkö lapsi ja toteuttaa eräänlaista ¿luomuäiti¿- mallia? Vai tehdäkö lapset vanhempana ja toteuttaa ¿ järkevän naisen¿ ja äidin mallia?



Nainen joutuu miettimään näiden kahden mallin välillä ja punnitsemaan, missä järjestyksessä haluaa sekä äitiyteen että työelämään liittyviä toiveitaan toteuttaa. Erilaiset mallit johtavat erilaiseen elämäntilanteeseen, vaikka itse lopputulos, vanhemmuus, on sama. Äitien preferenssit ovat erilaiset. Toiselle perhe on tärkein asia, toiset haluavat panostaa myös opintoihin ja uraan. Kummallekin ryhmälle lapsen syntymä oli parasta mitä heille elämässä oli tapahtunut. Lapset näyttävät tämänkin tutkimuksen mukaan edelleen olevan enemmän naisen projekti. Vauvakuumeeseen sairastuvat huomattavasti useammin naiset kuin miehet molemmissa ryhmissä.



Väestöliitto on korostanut hyvän parisuhteen merkitystä myös hyvän vanhemmuuden edellytyksenä. Tämä tutkimus vahvistaa olettamustamme. Tärkein ehto, että lasta oli lähdetty harkitsemaan oli hyvä ja turvallinen parisuhde. Usko omaan parisuhteeseen oli nuorissa perheissä vahva, sillä peräti 91% vastaajista uskoi olevansa yhdessä nykyisen puolisonsa kanssa vielä 10 vuoden kuluttuakin. Eniten liittoonsa uskoivat kolmekymppiset miehet ja vähiten kaksikymppiset naiset. Väestöpoliittisessa ohjelmassamme totesimme, että perheet ovat heterogeenisiä ja sen vuoksi perhepolitiikkaan tarvitaan enemmän täsmäaseita. Tämä tuli selvästi esille tutkimuksessamme. Nuoret äidit kaipasivat eniten yhteiskunnan taloudellisia tukia: korotusta äitiyspäivärahoihin, erityisesti siihen matalimpaan sekä parannusta lapsilisiin ja opintotuen lapsikorotusta.



Kolmikymppisten toiveet olivat monimutkaisempia: vanhemmuus näyttäytyy rankempana: se näyttää olevan riski parisuhteelle, tukiverkostoja ei ole riittävästi, yksinäisyys vaivaa . Palvelujen ja sosiaalisen tuen merkitys, erityisesti neuvolan merkitys korostui.



Jos voisin toimia joulupukkina, niin nuorille äideille haluaisin ojentaa äitiyspäivärahan, jossa on reilusti tunnustettu että lapsen saanti on yhtä arvokas ellei arvokkaampi asia kuin työttömyys. Korottaisin lapsilisää tuntuvasti. En unohtaisi optioitakaan: antaisin nuorille äideille varman mahdollisuuden opiskella pikkulapsivaiheen jälkeen ja sijoittua työelämään, jotta äidit eivät jäisi loppuiäkseen miehensä tulojen varaan.



Kolmikymppisille ojentaisin paketillisen tukea ja sosiaalisia verkostoja. Virittäisin neuvolan sellaiseksi, että sieltä saisi mutkattomasti tukea ja apua niin lapsen hoitoon , parisuhteen ongelmiin kuin omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Optiona kolmikymppisille ojentaisin varman pääsyn pätkätöistä vakituisiin työsuhteisiin vanhempainloman/perhevapaan jälkeen.



Isovanhemmilta sekä parikymppiset että kolmikymppiset odottivat niin konkreettista lastenhoitoapua kuin tukea ja neuvoja vauvan hoitoon. Siinä suhteessa maailma on pysynyt ennallaan, palveluista ja netistä ym. huolimatta läheisten ihmisten verkosto on ensiarvoisen tärkeä.



Moni isovanhempi on nykyisin itse työelämässä täysillä mukana. Aikaa ja energiaa ei tunnu riittävän lapsenlapsille. Kannattaa muistaa: myös lapsenlapset ovat pieniä vain kerran!



Oman lapsen avunpyyntö on luottamuksen osoitus.



Suomalaiselle yhteiskunnalle kaikkien lasten tulee olla tervetulleita. Lapsi vaatii joka tapauksessa oman aikansa ja paikkansa. Toiselle sopiva hetki on ennen opintoja tai niiden kuluessa. Toinen haluaa varmistaa ensin mahdollisuutensa työmarkkinoilla. On myös tärkeää, että äidit ja isät edelleenkin voivat valita, missä vaiheessa ja miten monta lasta he haluavat. Se edellyttää yhteiskunnalta räätälöidympää tukemista ja kanssaihmisiltä erilaisten ratkaisujen hyväksymistä. Nuoret vanhemmat ovat rohkeita ottaessaan vanhemmuuden haasteen vastaan. Tukekaamme heitä taloudellisesti, jotta he selviävät haasteesta.



Kolmikymppisillä näyttää elämä olevan ¿hanskassa¿, mutta taloudellinen turvallisuus ei yksin takaa tyytyväisyyttä. Antakaamme heille heidän tarvitsemaansa henkistä ja sosiaalista tukea.

ja sitä ennen oli ehditty tehdä vaikka mitä. Kiertää maailmaa, asua pois suomesta, viettää vauhdikasta elämää. Ja paremmin jaksoimme lasten kanssa touhuta parikymppisinä, kuin reilu kolmekymppisinä vauvan vanhempina. Tosin lapsia oli sitten reilu kolmekymppisenä jo enemmän, mutta paljon reippaampia olimme ensimmäisten kanssa!

Parikymppisinä vanhempina, rahaa ei ollut kauheasti, mutta hyvin se riitti, kavereidenkaan tulot eivät olleet siinä vaiheessa suuria, joten ei tullut asennetta, että taloudellinen tilanne olisi ollut huono.

Oma kokemukseni tukee tuota tehtyä tutkimusta.

Esikoisen sain parikymppisenä ja, ei mitään " ongelmia" . Nyt reilu 30 ikää ja kaksi lasta yhteensä. Nuorempi 5-vuotias. Olen paljon laiskempi ja väsyneempi.

jossa oli tietoa nuorena vanhemmiksi tulleiden syrjäytymisestä ja sosiaalisista ongelmista. Tämä oli siis paljon yleisempää lapsensa kaksikymppisenä saaneilla kuin lapsensa vanhempana saaneilla suomalaisilla.

ja katse tiukasti suunnattu tulevaan, että asiat sujuvat omalla painollaan. Nyt sitä murehtii turhia, väsyy helpommin, ym. Totta siis ainakin minun kohdallani vaikka " ulkoiset puitteet" ovatkin nyt paljon paremmin (eli parempi taloudellinen tilanne, vakituiset työt, opinnot päätöksessä, avioliitto ok).

i rauhassa nelikymppisenä.

Juuri ne parikymppiset myös tälläkin palstailevat valittavat melkein heti lapsen synnyttyä että pitää päästä tuulettumaan kun ei jaksa.



Itse olen yli kolmekymppinen ja lapseni on vuoden ikäinen, enkä ole kertaakaan jättänyt lastani yöhoitoon että olisin tarvinnut lähteä " tuulettumaan" enkä aio lähteäkkään kun lapsi on vielä pieni. Ei kyllä tee mielikään jättää lastani.

3-kymppisena osaa jo hoitaa lapsensa täysin itse. Enkä ole väsynyt ja leikin lasten kanssa mielelläni.

_täydellisesti_. Vähemmästäkin väsyy.



t. 24 v esikoisen saanut, mutta kuvailemani 3-kymppisen kaltainen

että lapseni antaa minulle monin verroin enemmän kuin ottaa. Useimmiten tällä palstalla lapsiin/lapsiperheen arkeen kyllästyneet ovat lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä (tämä ihan mutuna).