La elokuussa, kerrotteko jo jouluna vauvauutisista?
Itse oletan, että olen raskaana. En ole tehnyt vielä testiä, mutta kuukautiset ovat jo reilusti myöhässä. Laskettu aika tulee olemaan noin elokuun puolivälissä. En tietenkään pääse vielä neuvolaan ennen joulua, kun odotin ensimmäistä kävin neuvolassa rv 10.
Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisimme jouluna kertoa lähimmille vauvauutisia. Toisaalta silloin mennään vielä riskiviikoilla ja kun ei olla päästy kuulemaan sydänääniäkään neuvolaan. Mitä muut tekevät, joilla la elokuussa ja ei vielä ekaa neuvolaa?!
Toisaalta huomaan, että asennoidun tähän mahdolliseen toiseen raskauteen eri lailla kun ensimmäiseen. Enää kaikki ei kuitenkaan ole uutta ja ihmeelistä. Odotan silti todella paljon aikaa, kun saan olla raskaana ja maha pyöreänä. Nautin ensimmäisen kohdalla valtavasti olostani, kun kaikki meni pahoinvointia lukuunottamatta tosi hyvin. Tämän mahdollisen toisen raskauden tulemme varmasti kertomaan lähimmille paljon aikaisemmin kuin ensimmäisen, koska onhan se niin että jos huono tuuri käy ja raskaus menee kesken niin lähimmistä ihmisistä on sitten tukea. Ja saavathan he kuitenkin asian silloin tietää.
Painin silti ajatuksen kanssa, että onko liian aikaista kertoa jo jouluna?! Ja miten? Hauska olisia laittaa vaikka joku runo palettiin...
Laittakaa kommentteja, erityisesti ne joilla la elokuussa.
Kommentit (23)
Ollaan ajateltu, että kerrotaan, mutta yritetään (onnistuu varmaan) kertoa se silleen varauksella, etteivät innostuisi ihan hirveästi vielä. Kyllähän tämä asia on tuttu vanhemmille, eli eiköhän ne osaa suhtautua oikealla tavalla. Ehkä mun äiti menee ihan hysteeriseksi ja alkaa samantien virkata jotain nuttuja... Ekasta lapsenlapsesta kun on kyse hänelle. Mulla on varmaan jouluaattona rv 8 + 0 tms. eli melko aikaista... ärsyttävää. Miehen kotona taas tulee olemaan joulupöydässä tarjolla viiniä, jota kyllä aina on maistunut, joten nehän arvaa sen sitten kertomattakin, jos jätän viinit juomatta.
Raskaus on yllätys ja takana on myös kolme keskenmenoa (joiden jälkeen kyllä yksi ihana tyttö), joten emme varmaankaan paljasta tätä vielä aikoihin. Tammikuun puolelle varmaan saa mennä reilusti. Kahdelle ystävälle olen kertonut.
Me vietämme joulun vain oman perheen parissa. Lapset eivät vielä tajua, jos en jouluruokia syö. Paitsi että jos tämä olo jatkuu niin minähän syön kuin hevonen!
Me ei edellisessäkään raskaudessa kerrottu kovin aikaisin. Töissä oli pakko kertoa kun olin niin pahoinvoiva ja oksentelin, niin tietty siellä arvattiin. Mutta nykyisin kun opiskelen, niin eihän nuo nuoremmat opiskelijakaverit mitään osaa arvata. Ja joulukin tulee, niin on pitkä väli ennen seuraavien luentojen alkamista tammikuun puolivälin jälkeen. Niin, edellisessä raskaudessa mä kerroin mun isälle vasta rv28 muistaakseni ja äidillenikin vasta joskus rv15. Monet sukulaiset ja tuttavat joihin ei törmäillyt loppuraskaudessa, saivat tietää vasta syntymän jälkeen. Raskaus saa mut jotenkin käpertymään itseeni, enkä jaksa kenenkään hössötyksiä tai arvosteluja tai ihmettelyjä. Erityisesti tällä kertaa, kun tiedän, että äitini ei pidä tätä raskautta hyvänä asiana. Ei ole pitänyt edellisiäkään, miksi siis pitäisi nytkään. Mutta joo, se nyt selityksenä, miksi emme halua kertoa tästä vielä aikoihin.
Jamssa rv5+4 kai
Meille toinen tulossa, olen jo ehtinyt kertomaan läheisille ihmisille. Tietysti sillä varauksella, ettei kannata vielä kamalasti hehkutella kun on niin alussa vasta. Töissä kerroin myös läheisimmille työkavereille, koska on mahdollista että joudun sairaalahoitoon hyvinkin varhaisessa vaiheessa (hepatoosiriski).
Uutinen julistetaan vasta sitten, kun kriittiset 12 vkoa on täynnä. Siihen asti asiasta tietää vain pari ihmistä meidän lisäksemme. Näin menettelimme myös esikoisen kohdalla. Liekö sitten taikauskoa vai mitä... ;0)
jouluna, koska se on paras lahja mitä voi isovanhemmat saada. Tietty jos kaikki menee hyvin :).
Toinen syy on se, että mä en keksisi mitään hyväksyttävää selitystä olla juomatta jouluna, koska en voi edes olla kuski (ei ajokorttia). Viikkoja taitaa olla kasassa jouluna n. 8+3
Moi Mareeba! Täällä ainakin yks 40+ äiti, jolla laskettu aika elokuun 16. päivä. Meillä myös kaksi lasta ennestään, pojat 10 ja 12 v.
Ihan niinku ensimmäistä odottais kun ei ole oikein tarkassa muistissa
nuo edelliset raskaudet. Mutta, ah, niin ihanaa! Kyllä olin itsekin heittänyt jo " rukkaset nurkkaan" , lähinnä siksi, että mieheni mielestä kaksi tervettä lasta riittää. Jostain se vain sai kipinän vielä kolmanteen,
ehkä siinä toivossa, että tyttö tulee... No, tulee jos on tullakseen. Nyt on myöhäistä enää perua. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin niin sinulla kuin minullakin. Hyvää joulun odotusta!
.. on laskettu aika jo kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta laitanpa lusikkani soppaan. Nyt siis viikkoja 11+ menoillaan. Mulla on myös takana yksi km elokuulta. Ihmisille en halua kertoa, ennenkuin he itse sen huomaavat (juuri tuon km:n pelästyttämänä)
Itse kerroin äidilleni ja veljelleni heti plussatestin tehtyäni. Anopille emme kuitenkaan halua kertoa asiasta ennen kuin joskus maaliskuussa. Kesällä äitini möläytti anopilleni raskaudestani, koska oletti, että myös tämä olisi asiasta yhtä iloinen kuin hän (molemmille ensimmäinen lapsenlapsi).
Anoppi oli asian suhteen hyvin kylmä. Vietimme heinäkuussa kesälomaviikkoa anopillani ja äitini tuli sinne vierailulle. Hän sattui toteamaan anopilleni: " mitäs me tulevat mummit" . Anoppini totesi: " Pyh! Keskenmenohan siitä tulee kuitenkin!" . Näin sitten kävikin vajaa kaksi viikkoa myöhemmin =(.
Tuon jälkeen en ole anoppiani nähnyt, enkä hänen kanssaan jutellut. Tuossa myös syy, miksi hän saa tietää asiasta suunnilleen viimeisinä hetkinä. Myös mieheni loukkaantui äidilleen tuosta sanomisesta, mutta ei sitä kuitenkaan hänelle näyttänyt.
Mainittakoon myös, että tällaista käytöstä olen anoppini kohdalta kestänyt jo reilut 11 vuotta. Hän kutsuukin minua muijaksi, ämmäksi, akaksi tms. Voisiko syy olla siinä, että olen vienyt hänen ainoan lapsensa ;-).
Ekasta kerroin (la 11.9.01) vasta tammikuussa, kaikki meni ok. Km 9/02 vk 9+3 ja viimeisin 8/05 vk 12+3. Nyt olen varovaisempi, se johtuu noista keskenmenoista. Olisihan se muuten kiva " joululahja" kertoa. Tiedän kyllä itsestäni, että ilouutisen haluaisi heti kuuluttaa kaikille.
Vaikka meillä lähes sama tilanne miehen vanhempien suhteen, emmekä tästä kolmannesta vauvasta kerro vaan saavat itse huomata.
Muuten suhtautuvat minuun normaalisti, mutta vauvauutiset ovat aina saaneet ikävän vastaanoton. Sama juttu miehen veljenlasten kohdalla. Käsittämätöntä toimintaa. Kuopuksemme kohdalla appiukon ensireaktio oli " voi itku!" . Anoppi, taas kerran, totesi ekana, ettei vielä onnittele, jos vaikka menee kesken. Samaa on hokenut kaikkien lastenlasten kohdalla. Niin ja appi myös kuopuksen synnyttyä suurinpiirtein pyysi, ettei enää tehtäisi lapsia. Mahtaa saada tämä kolmonen iloisen vastaanoton heiltä.
toimitaan kuten esikoisenkin kohdalla, eli np ultran jälkeen. Täällä ei ees ekas neuvolas kuunnella sydänääniä.. ja la 6.8.
Meillä aivan samoin. Pahoittaa mielensä. Siksi en nyt kerrokaan kolmosesta mitään. Katsotaan sitten kun itse huomaavat.
Juu eli eilen tehtiin positiivinen raskaustesti ja katselin että laskettuaika olisi 18.8.2006. Esikoisellamme oli laskettu aika 27.8.2003 että lähes tasan 3 vuotta tulisi ikäeroa.
Me ei taideta uskaltaa kertoa... Palavasti haluaisin kuuluttaa koko maailmalle mutta jotenkin vielä on olo niin epävarma. Esikoisestamme huomattiin raskaus 8 rv ja silloin oli jo väsymys ja pahoinvointi voimakasta ja sen jotenkin uskoi täysin... Nyt on vasta sen viitisen raskaus viikkoa (eka neuvola aika 5.1.2006) ja oireita on vaan pieni rintojen aristelu, vilutus ja alavatsa nipistelyt. Silti on epäilevä ja epävarma olo... Vaikka toista lasta ollaan toivottukin mutta oli yllätys että olen raskaana. Meillä oli 2 vk sitten häät ja ollaan puhuttu että kun häät saadaan alta pois niin sitten alkaa oikein kunnon yritys :) mutta olikin tärpännyt jo ennen häitä. Ihana juttu :)
En halua kertoa kovin aikaisessa aiheessa, varovaisuuttani, mutta muutenkin. Meillä anoppi elää (elämättä jäänyttä?) elämäänsä minun/meidän kautta ja kertoo kyllä hyvissä ajoin etukäteen mikä " siirto" elämässä tulee seuraavaksi tehdä. Tätä toista lasta hän on odottanut kuin kuuta nousevaa jo pitkän aikaa, viimeksi eilen kyseli että oonko jo raskaana. (Hän on jo naimisiin mennessämme ilmoittanut että lapsia te teette sitten enemmän kuin yhden, hän tietää miten kamalaa on olla ainut lapsi.) Sanoin että me kyllä kerrotaan sitten jos jotain kerrottavaa on.
Stressaan anopista ihan hirveästi, se hössötys on aivan järkyttävää! Mä haluan pitää tämän lapsen itselläni niin pitkään kuin mahdollista, salata sydämeni alle ja hoivata ajatuksillani. Esikoisen anoppi on jo " varastanut" . Anoppilasta löytyy esikoiseni toinen koti, jossa ovat valmiina vaatteet, sänky, lelut ja vaipat jne. Toisaalta kiva, mutta kun tietää taustat... Anopin lempisanavarastoa tyttäreni kanssa on " Ei sitten kerrota äidille!" ja " Meilläpäs on omia salaisuuksia joita me ei kerrota äidille!" . Tietenkin puuttuu myös jokaiseen asiaan muutenkin ja laukoo ajattelemattomia mielipiteitään.
Hups, miten niin poikkesin aiheesta! Sori... Taas kuohahti.
lueskelin tätä pinoa kun oma la on tuossa heinä-elokuun vaihteessa (27. tai 28.8.).
Mareeba ja Kirppu40, tulkaapas mukaan tuonne " kultainen 60-luku" odottajiin, siellä on vino pino " ikätovereita" =) eli 60-luvulla syntyneitä. Nostin tuon esittelypinon äsken ylöspäin.
terkuin sonjaemma rv 7+6
Kiva todellakin löytää " kohtalontovereita" täältä. Kirjoitin sulle juuri myös kultainen 60-luku -palstalla. Tuletko säkin mukaan sinne?
Uskomaton fiilis tämä on, ja todellakin kaikkea hyvää sulle Kirppu40 ja mulle - meillä ei ole liiemmälti aikaa uusiin yrityksiin. Joten rauhassa nauttien eteenpäin. Ja parasta pitää myös levosta huoli. Tähän aikaan täytyy munkin suunnata pehkuihin. Mutta, ollaan kuulolla.
mareeba rv8
Tosi kurjia anoppeja muutamilla =((
Vastaan vielä alkuperäiseen kysymykseen.
Jouluaattona rv 8+3 ja huomenna mennään ultraan, jos kaikki näyttää hyvältä ja sydänäänet kuuluvat, niin kerromme, kun nähdään kaikkia perheeläisiä nokatusten ja se on niin juhlavaa kertoa silloin. Kaikkien varmasti ilahtuvat kovasti. Kyseessä on esikoisemme.
Minulla on nyt menossa rv 5+3, ja laskettu aika siis 12.08.2006.
Olen myös miettinyt tuota muille kertomista ja ,että missä vaiheessa.
Olen menossa neuvolaan jo 21.12. sen vuoksi niin aikaisin, koska edellisessä raskaudessa oli ongelmia, niin terveydenhoitaja laittaa jo ennen joulua lähetteen keskussairaalaan.
Toisaalta tekisi mieli kertoa aikaisessa vaiheessa, koska kuitenkinhan sitä varmasti kertoo sitten siitäkin, jos tulee keskenmeno.
Ehkä nyt kuitenkin odottelen vielä jonkun viikon, saa nähdä.
Onnittelut sinulle mahdollisesta plussasta!
Itse testasin plussaa 8.12.
Minulla myös aivan alussa raskaus. Eli viime viikolla tein positiivisen testin ( itseasiassa kaksikin :) ) Minulla myös toinen raskaus ja on ollut jo tämä viikkokin vaikea pitää esim. vanhemmiltani ja siskoltani salassa! koko ajan jossakin yhteydessä meinaa asia lipsahtaa. Joten olemme mieheni kanssa sopineet että jouluna kerromme ennenkuin jompikumpi lipsauttaa asian vahingossa.
Itse varasin jo ekan neuvolan ja sain sen tammikuun alkupuolelle...yllätyksekseni ultraan mennäänkin jo rv:lla 11...ajattelin että myöhemmin.
Itsekin toki mietin että kannattaisiko näin alussa asiasta vielä hötkyillä ja kertoa mutta toisaalta olen niin hölösuu etten osaa asiaa kauaa pitää salassa.
paljonko teillä tulee ikäeroa lasten välille? meillä esikoinen olisi toisen synnyttyä 2v5kk....tuntuu ihan sopivalta ikäerolta...
onnea kovasti sinulle
klaara
Tulin tänä iltana ekaa kertaa tälle keskustelupalstalle, ja hain siis juuri tunnarit:-) Äsken laskurilla käynnin jälkeen sain LA:ksi 2.8. ja siis olen plussannut 4.12. Nämä termit olen täällä jo oppinut...
Houkuttaisi kyllä kertoa jouluna, mutta uskoisin yrittävämme malttaa. Olen ikäni puolesta jo riskiryhmässä ja anoppi saa varmasti sydämentykytyksiä kun kerromme. Eli taidamme säästää sen riskiajan yli. Meillä on jo kaksi ihanaa lasta, joista nuorempi 9v. Tämä on siis todellinen iltatähti - mun monta vuotta toivoma, mutta vasta kesäkuussa 05 oli miehenikin niin pitkälle asiaa pohtinut, että uskalsimme tehdä yhteisen päätöksen yrittää. Ja olen tikahtua onnesta nyt kun tämä on totta. Mutta, kun olen jo vuosia odottanut tätä, niin uskon että maltan joulun yli. Sisäisin sätein, ja positiivisin värein.
Tosin sinun tilanteessasi, kun tunsit voimakasta halua kertoa, niin on se varmaan sun kohdalla hyvä valinta. Ja myös se, että jos jotain ikävää tapahtuu, niin silloin viimeistään lähimmille se kerrotaan. Mutta pidetään peukut pystyssä meidän elokuu 06 flikkojen kesken.
Hyvää odotusta!
p.s. mä sain neuvolan ennen joulua, että itselle tulee varmuus. Vaikka kyllä totta on - tuntuu vaan niin epätodelliselta.
Onko muita 40+ äitejä kuulolla?
kunnosta, eli jos on pahoinvointia enkä kestä syödä jouluruokia saatika istua muiden kanssa joulupöydässä - on varmaan pakko kertoa. Jos voidaan, niin säästellään kertomista ens vuoden puolelle. Mutta päätöstä kertomisesta ei voida varmaan tehdä ennen jouluaattoaamua.