Sektion jälkeinen kuntoilu
itsellä kolme viikkoa suunnitellusta sektiosta enkä tiedä milloin uskaltaisin alkaa kokeilemaan vatsalihasliikkeitä tai muuta kuntoilua. Kävelylenkkejä olen kyllä jo tehnyt mutta muuta en ole vielä uskaltanut. Kovasti jo veri vetäisi vaikka hölkälle tai rauhalliselle jumpalle tai vatsalihaksia tekemään.. Olisiko kellään vinkkejä/kokemuksia milloin voisi kuntoilua aloitella?
Kommentit (4)
ehkä yritän nyt sitten malttaa odotella pari kuukautta ja tyydyn vaunulenkkeihin. Kyllähän sitä mieluummin sitten odottelee kun tekee mitään peruuttamatonta.
minä nimittäin itse aloitin kuntoilun liian aikaisin (kun ei tuntunut yhtään pahalta). haavan paraneminen kuitenkin sai siitä pahasti takapakkia. Minulle lääkäri on sanonut, että vatsalihasliikkeitä ei saa tehdä ennen 3kk sektiosta (tuntuu kamalan pitkältä). vatsan ja selän lihaksille kovan venytyksen jälkeen kuitenkin jo normaali liikkuminen on rankkaa, vaikka se ei siltä tunnu.
Viikon päästä ole itse tikit mahassa ja tiedän että en malttaisi tuota 3kk odottaa. Edellisellä kerralla kuitenkin jouduin takapakin takia odottamaan 6kk, että sen ajatteleminen taitaa minulla auttaa, kun jumppaamista tekee mieli.
Mullekin neuvottiin aikanaan synnärillä, että vatsalihasten treenamisen saa aloittaa vasta aikaisintaan 3 kk:n kulkuttua sektiosta. Vaarana on muuten paitsi kohdun paranemisen myös vatsalihasten oikenlaisen palautumisen häiriintyminen (jää " kolo" niiden väliin ja siksi pysyvä pömppö mahaan). Syviä vatsalihaksia sai treenailla tosin samantien; siellä oli itse asiassa jopa fysioterapeutti ohjaamassa, miten niitä kannattaa vahvistaa. Mutta siis ei mitään lattialta ylös nousemisia, ei edes vähän, muuten voi käydä köhelösti.
Treenailin itse kaikessa rauhassa noita syviä vatsalihaksia ja tein päivittäin " vaunulenkkejä" , ja aloittelin kovemman kuntoilun vasta puolisen vuotta sektion jälkeen. Siinä vaiheessa isot vatsalihakset oli ehtineet hyvin kuroutua takaisin paikoilleen, joten vatsalihasten treenaaminenkin sujui ongelmitta.
Kannattaa malttaa mielensä, jotta säästyy sekä terveydelliseltä että esteettiseltä takapakilta toipumisessa. Muutama kuukausi hujahtaa yllättävän nopeasti jälkikäteen ajatellen, vaikka silloin se tuntuikin välillä toooosi pitkältä ajalta ;)
ihan sellaisilla pienillä liikkeillä. Esimerkiksi selällään maatessa vatsalihasten jännittämisellä ja vetämisellä patjaa kohti. Ei siis tosiaankaan mitään perinteisiä ylösnousuja. Itse koin myös selällään maatessa jalkojen nostamisen hyväksi, mutta siinäkin pitää varoa ettei tee heti liian lujaa.