Teetkö aina sellaista ruokaa, jota lapset suostuvat syömään?

tykkään kokeilla erilaisia reseptejä ja teen ihan kaikenlaisia ruokia laidasta laitaan.

Ehtona on, että pitää ainakin maistaa ja sitten syö sen minkä jaksaa/haluaa. Jos ruoka todella oksettaa niin sitten saa leipää ja hedelmiä, mutta jos kyse on todellakin vain mielenosoituksellisesta temppuilusta tyyliin " yök, en syö taaaaaas tätä ruokaa" , niin sitten saa olla ilman ruokaa ja syö sitten seuraavalla aterialla.

Itse olen " kaikkiruokainen" ja aika hyvin syövät nyt lapsetkin. Ennen ei mennyt kenellekkään hernekeitto, mutta nyt se on jo kahden lempiruoka! Samaten maksalaatikko ja kaalilaatikko tekee osalle tiukkaa...mutta samalla periaatteella kun koulussa että ainakin maistetaan ja sitten syödään raastetta/salaattia/leipää että pärjää seuraavaan ruokaan, jonka yleesä katson että on sellaista ruokaa että maistuu.

Mutta ei ole mitään sellaista ruokaa, mitä lapset (5 ja 6v) ei söisi! Ei ole annettu pienenä vaihtoehtoja, vaan annettu totutella vähitellen erilaisiin ruokiin. Maistavat mielellään ja syövät hyvin.



No, ihan eksoottismpia en lasten ruokailuihin tee (esim. chilijutut), mutta ei kyllä ole sellaista ruokalajia, mistä olisin luopunut sen takia, että lapsille ei kelpaa. Toisaalta tytön herkku on pesto ja pojan suppilovahveropiirakka, kyllä " oudoimpiinkin" makuihin lapsi mieltyy.

Lapsi syö siitä, jos maistuu. Ellei maistu, saa sitten odottaa seuraavaan ruokaan. Yleensä en tarjoa kahta kertaa samaa ruokaa peräkkäin, vaan saa sitten seuraavana päivänä uudestaan sitä, mikä ei ole maistunut aiemmin. Pitäähän makuihin tottua.



Vain tuliset tai tosimaustetut ruoat on tästä poikkeus. Silloin tarjoan jo suoraan lapsen makuun olevaa ruokaa. Usein kylläkin noukin lapselleni ennen maustamista oman annoksensa.



Meidän lapsi on erittäin niukkaruokainen. En silti yritä aina tehdä maistuvaa, vaan olen sitä mieltä, että siitä, mitä on tarjolla on hänenkin syötävä. En koskaan myöskään pakota syömään. Jos lapsi on täynnä, hän on täynnä. Joskus sanon, että on syötävä vielä muutama potunpalanen ja maito on aina juotava. Mutta en pakota. Ellei potunpalaset uppoa, jättäköön. Syö sen minkä syö.



En myöskään houkuttele jälkiruoilla tai vastaavilla syömään. _Mutta jälkiruokaa ei saa, ellei syö pääruokaa. Annosta ei tarvi syödä kokonaan, mutta osittain ainakin.

Joskus kysyn pojalta mitä haluaa ja aina vastaus on joko makaronilaatikkoa tai kanakeittoa. Teen kyllä muitakin, vaikka poika sanoo melkein kaikesta muusta että YÖK! Olen selittänyt, että minun lempiruokaani ei ole makaronilaatikko, mutta teen ja syön sitä useammin kuin haluaisin, koska poikani siitä tykkää, mutta joskus pitää tehdä muidenkin herkkuruokia kuin hänen ja hän voi sitten joko syödä tai olla syömättä. Usein syö ainakin vähän.

Esim. kalaa laitan vaikka kumpikaan ei syö, välillä saan jommankumman vähän maistamaan.