Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäminen tarkoittaa?
13.12.2005 |
Olen ollut 9 vuotta naimisissa ja meillä menee vaimon kanssa ihan hyvin, välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta ylipäätään tosi OK.
Vaimoni on hyvin henkinen ihminen, syvällinen ja viisas, meillä on tosi hyvä yhteys ja juttelemme paljon (esim. ollaan vaikka kaksitaan ulkona.. meil on yksi 1 lapsi 2v)
Seksikin on ihan ok, ehkä välillä välillä vähän väljähtynyttä, mutta silti jees, n. 1krt/viikkossa ja ihan monipuolistakin varsinkin kun päästään rauhassa nussimaan ja vaimon on henkisesti valmistautunut. Lapsi tietty vähän häiritsee, mikä linee aika tavallista. (esim. päiväpanot ei oikein onnistu). ...nyt sitten asiaan:
Mitä on pettäminen? Mä oon muutaman kerran " sortunut" seksiin toisten naisten kanssa, joidenkin ravintolailtojen jälkeen, kun näyttää siltä, että nyt yli 30v ikäisenä homma (siis naisen saaminen) on aika helppoa. Olen sanonut aina näille naisille, että mä oon täysin varattu, musta ei saa poikakaveria, puolisoa yms. vaan ainoastaan panokaverin, lyhyeksi tai pitkäksi aikaa. No, joskus se " auttaa" , eli nainen perääntyy jota arvostan enkä jää ruikuttamaan.... ehkä joka kolmas kerta homma menee loppuun asti siitä huolimatta.
No, mitä sitten? Yleensä mä nään näitä sitten, pari kolme kertaa ja lopulta ne rupee kuitenkin seurustelee tai niiden oma suhde paranee ja nussiminen loppuu...välillä ei lopu edes siihen. Yleensä pysytään kavereina ja kun tavataan niin nauretaan. Välillä tietty nainen ei halua edes nähdä jos sen oma tilanne on muuttunut, joka sekin on ihan OK.
Mä en milläään näe, että se fyysinen yhteys (puoli)tuntemattomaan naiseen murentais mun suhdetta vaimooni. Päin vastoin, mä oon tavallaan oppinut arvostamaan esim. mun ja vaimon seksiä paljon enemmän kuin aikaisemmin (olin tosi kiltti aikaisemmin). Vaimoni näyttää olevan varsin avomielinen ja muutenkin tosi timmissä kunnossa muihin verrattuna. Sitten kun se on lisäksi niin fiksu, niin miksi ihmeessä mä vaihtaisin - en mistään syystä!
Se että mä käyn nussimassa jotain naista sen omasta tahdosta ja teen sille hyvää (yleensä varsinkin nuoret naiset ei edes ymmärrä, että mies voi oikeesti tuottaa niille nautintoa, nuoret kundit on ilmeisesti aika tolloja).... Jos mun vaimo tekis saman, se ei mua haittais. Erityisesti kun tiedän, että jos se tekis, niin se vastapuoli olisi mitä todennäköisemmin toinen nainen. Ehkä se on tehnytkin sen mutta so what.
Musta pettäminen on toisen ihmisen henkistä hylkäämistä, sitä että löytää toisen, jota alkaa rakastamaan, jolle uskoutuu, kertoo huolet ja murheet, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Se ei ole musta sitä, että työnnän pippelini jonkin tuntemattoman naisen sisään ja/tai laukeen sen päälle!? Miten se voisi murtaa mun 10 vuotta rakennetun suhteen....edes naisen mielestä?
Sitä paitsi tiedän, että vaimoni voisi ottaa eron jos mulla olisi tällänen sydänystävä joka olis mulle häntä tärkeempi ja jonka kanssa olisi henkisesti läheisempi kuin hänen kanssaan, vaikka en edes nussis sitä.
Sen sijaan se ehkä enintään loukkaantuis ja kuittailis mulle muutaman kk jos kertoisin sille mun syrjähypyistä. Eroa se ei ainkaan ottais. Me ollaan juteltukin tästä ja siksi olen niin varma.
Hyvät arvoisat naiset ja äidit, nyt saatte kritisoida ja haukkua ihan vapaasti!
terv, mies 34v.
Kommentit (71)
Antaa niiden nyt kokeilla, jos nyt edes tosissaan olivat. Seksiähän se vaan on eikä kumpikaan halunnut mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos juttelen privaatisti jonkun kanssa niin heti ollaan ilmeisesti teidän mielestä suhteessa...ehkä, ehkä ei!
Niin, joku kysyi että mitäs sitten jos rakastun johonkin näistä panoista, tai jos se rakastuu muhun? Onhan sellanen marginaalinen riski olemassa, kuten olen edelläkin maininnut ...mä lopetan tän homman heti jos mulla rupee menee huonosti vaimon kanssa (mistä tahansa syystä). Ja näin olen tehnytkin todellisuudessa. Eli jos on riitaa tai muuta kahnausta, en hae mitään seuraa mistään, enkä halua nähdä edes vanhoja. Tämä on paras tapa ehkäistä tätä riskiä (omaa pääkoppaansa) ja keskittyä parantamaan välini vaimoon. Se on kuitenkin priority no.1. Nimittäin tunteet tulee mukaan siinä vaiheessa, kun ei ole tyytyväinen elämäänsä. Silloin alkaa etsimään jotain muuta ja on turhautunut ja jopa katkera omaan suhteeseensa. Näin avioerot vain tuppaa syntymään. Siihen päälle kun jää vielä " kiinni" pettämisestä (johon ei ole lainkaan tottunut), niin ero on yleensä selvä.
Tästä riskistä se toinen puoli, eli naisen osuus, on tietty vaikeempi homma ja siksi se onkin tavallaan tarkka paikka. Ainut millä voi sitä estää on olla tosi rehellinen koko ajan sille toiselle. Kuten alussa sanoi, kerron niille aina ensin, että mä oon naimisissa, ja varattu, en eroamassa, lapsi(a), yms...ei siis mitään toivoa. Vain seksiä saat jos kelpaa. Ja kuten edelleenkin aikasemmin sanoin, niin enemmistö ilmoittaa kiitos mut, ei kiitos. Lisäks jos näkee ihastumisen tai jonkin syvän tunteen merkkejä, niin sitten homma on ohi.
Eli ehkä mulla on narsistinen luonnehäriö, mutta suurin osa niistä artikkeleista mitä em. hakusanoilla löytyy ei kyllä kuvaa mua kovinkaan hyvin. (osittain kyllä), esim.
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Mutta toisaalta, on tosi vaikeeta tuostakin sitten sanoa, missä suhteessa näistä kaikkia piirteitä pitää olla esille ja miten voimakkaasti. Nimittäin kuka voi sanoa suoraan, että " ihailu" ei esim. tuntuisi hyvältä? Tai jos sellaista saisi niin sitä ei koskaan haluisi lisää?
-ap
AP: on oikeessa monessakin asiassa, tosin niin on moni muukin.
Vanha toteamus että joka kolikolla on kaksi puolta osuu hyvin tähänkin aiheeseen.
Itse olen kokenut joka roolin elämäni varrella.
Eli olen pettänyt. Olen ollut petetty. Olen ollut se " vieras" jonka kanssa on petetty. Ja olen ollut se jolle on myös maksettu jotta pääsee pettämään.
Tuo viimeinen varmaan sai muutamat teistä ihmettelemään?
Heh (hipoissa sillä saa aina huomion) Siis kyllä, olen toiminut joskus maksullisena seuralaisena. Oli muuten hyvin opettavaista aikaa!
Silloin opin ehkä erilailla myös joissain tapauksissa " pettämistä" ymmärtämään / hyväksymään paremmin. Esim. avioliittoja missä " kaikki" on hyvin?
Juu muuten hyvin mutta ilman seksiä kokonaan! Ja niitä on enemmän kuin moni uskookaan!
Jostain luin että joka 10:s 5vuotta kestänyt avioliitto on suht seksitöntä kokonaan.
Se ei kuitenkaan poista sitä että liitossa ei rakastettaisi / välitettäisi toisistaan. Ja lasten takia moni pysyy liitoissaan vaikka ilman seksiä. Ja yllättävää kyllä ei se aina ole vain naiset kuin lopettaa suhteessa seksin! Miehilltäkin saattaa mennä halut omaan puolisoon kokonaan monestakin eri syystä!
Mutta se mikä minusta ei ole oikeastaan tuomittavaa on että jos kyse on fyysisten tarpeiden täyttämisestä, ja liitto / perhe ei siitä tiedä ja näinollen kärsi. Niin parempihan se on henkisen ilmapiirin kannaltakin kotona että toinen on tyydytetty varsinkin jos se ei ole hänen oma valinta.
Kun itselläni oli eräässä suhteessani hetki että halut vaan meni, ja puolisoni jolla oli vahva seksuaalinen vietti siitä kärsi niin jopa autoin häntä seksikumppanin saannissa. Se ei ollut minulta pois.
Toki myönnän että en ole ajatusmailmaltani valtaväestöä, mutta jokainen tyylillään.
Mutta kuten alkuun totesin niin joka kolikolla on kaksi puolta!
Sheri....
nnu olevan tietoinen avoimesta suhteesta, joten ap on pettäjä. Tai pelkuri, kun ei uskaltanut aikoinaan sopia asiasta.
Vierailija:
AP: on oikeessa monessakin asiassa, tosin niin on moni muukin.
Vanha toteamus että joka kolikolla on kaksi puolta osuu hyvin tähänkin aiheeseen.Itse olen kokenut joka roolin elämäni varrella.
Eli olen pettänyt. Olen ollut petetty. Olen ollut se " vieras" jonka kanssa on petetty. Ja olen ollut se jolle on myös maksettu jotta pääsee pettämään.Tuo viimeinen varmaan sai muutamat teistä ihmettelemään?
Heh (hipoissa sillä saa aina huomion) Siis kyllä, olen toiminut joskus maksullisena seuralaisena. Oli muuten hyvin opettavaista aikaa!Silloin opin ehkä erilailla myös joissain tapauksissa " pettämistä" ymmärtämään / hyväksymään paremmin. Esim. avioliittoja missä " kaikki" on hyvin?
Juu muuten hyvin mutta ilman seksiä kokonaan! Ja niitä on enemmän kuin moni uskookaan!
Jostain luin että joka 10:s 5vuotta kestänyt avioliitto on suht seksitöntä kokonaan.
Se ei kuitenkaan poista sitä että liitossa ei rakastettaisi / välitettäisi toisistaan. Ja lasten takia moni pysyy liitoissaan vaikka ilman seksiä. Ja yllättävää kyllä ei se aina ole vain naiset kuin lopettaa suhteessa seksin! Miehilltäkin saattaa mennä halut omaan puolisoon kokonaan monestakin eri syystä!
Mutta se mikä minusta ei ole oikeastaan tuomittavaa on että jos kyse on fyysisten tarpeiden täyttämisestä, ja liitto / perhe ei siitä tiedä ja näinollen kärsi. Niin parempihan se on henkisen ilmapiirin kannaltakin kotona että toinen on tyydytetty varsinkin jos se ei ole hänen oma valinta.Kun itselläni oli eräässä suhteessani hetki että halut vaan meni, ja puolisoni jolla oli vahva seksuaalinen vietti siitä kärsi niin jopa autoin häntä seksikumppanin saannissa. Se ei ollut minulta pois.
Toki myönnän että en ole ajatusmailmaltani valtaväestöä, mutta jokainen tyylillään.
Mutta kuten alkuun totesin niin joka kolikolla on kaksi puolta!Sheri....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän fyysisen kontaktin pystyy tietoisesti välttämään, mutta rakastuminen tai ihastuminen on tahdosta riippumatonta, vaikka kuinka tietäisi sen olevan väärin. Siispä fyysinen suhde on pahempi ja pettämistä, vaikka jos tietäisin, että mieheni on rakastunut toiseen, se tuntuisi itsestäni pahemmalta kuin pelkkä pano. Jos hän yrittäisi aidosti päästä tunteesta eroon, antaisin ilman muuta anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla tässä keskustelussa on tää kysymys selkeä. Ei pettämistä ja piste. Mut monikin ollu myös sitä mieltä et asia ei oo yksiselitteinen ja eivät koe " pientä vieraissa käyntiä" suurena syntinä vaan pikemminkin pienenä " hassutteluna" . Näin esim. AP.
Monet näistä kirjoittajista on myös sitä mieltä että asiaa ei voi kertoa koska se loukkaisi puolisoa. Tämän surauksena ei myöskään tiedetä puolison " lopullista" kantaa asiaan.
Ehdotankin AP:lle ja muille tämän ongelman omaaville seuraavaa puolittaista ratkaisua. Kerro sopivassa tilanteessa vaimollesi kuin ohimennen että sinulle olisi kokolailla ok jos vaimosi sattuisi käymään välillä hieman hassuttelemassa muitten miesten kanssa. Reaktiosta näet varmasti vaimosi kannan asiaan eikä sun tartte myöntää mitään. Tän jälkeen suhde on ehkä vaimollesi samallalailla " ei nyt avoin mut ei ihan raamatullinenkaan" kuin itse koet tilanteenne olevan. Tai sit saat vaimoltasi kysymyksiä joista voit päätellä mitä mieltä vaimo sun touhuista on eikä silti tartte myöntää mitään.
Jos tälläiseen " puoliluvan" myöntämiseen ei oo rohkeutta niin varmaan pystyy moraalisaarnoja lukemattakin tekemään johtopäätöksiä.
" Tilaisuuksia jotka tekevät varkaan" ei vaimoltasi varmasti tule puuttumaan. Sen verran moralisoin että se ei mielestäni ole puolustus että tuli tilaisuus. Olen itsekin saanut useita kertoja hyvinkin suoria ehdotuksia naisilta (tyylillä " et ole tosimies jos jätät panematta, ei niin kunnollinen pidä olla" ) (joka muuten olis toisen ketjun aihe: miltä miehistä tuntuu kun toisaalta odotetaan että " oikea tosimies on uskollinen" ja toisaalta kaikki tietää et tässä yhteiskunnassa " peli-/panomies on mies isolla M:llä" ) Mut anyway, mun arvion mukaan " normaalin näköinen" varattu mies joka haluaa seksiä baarista saa sitä suht helpolla ja " normaalin näköinen" varattu nainen joka reissulla. Et turhaa glamouria pettämisessä ei tartte pitää. Kyllä siihen pystyy kuka tahansa.
Aluksi vastatakseni ap:n kysymykseen, mielestäni pettäminen on toisen luottamuksen pettämistä, eli jos toinen " olettaa" jotain hyvällä syyllä, ja aktiviisesti toimin näitä oletuksia vastaan, petän.
Eli siis ehkä normiparisuhteessa vaimo voi olettaa miehensä pidättyvän seksistä muiden naisten kanssa - jos mies tekee näin, hän pettää. Meidän parisuhteessamme mies voi olettaa minun olevan ehdottoman rehellinen tunteistani sekä häntä että muita ihmisiä kohtaan, tekemisistäni jne. Jos valehtelen tai jätän olennaista kertomatta, mielestäni petän.
Monet ehkä tunnistaa nimimerkin (av:n puolella joskus käyty kovaakin polemiikkia aiheesta), ja juu, yhä kutsumme parisuhdettamme avoimeksi suhteeksi. Avoin ei tarkoita mielestäni sitä että pannaan kaikkea mikä liikkuu, vaan sitä, että asioista puhutaan avoimesti, ja yhdessä eletään tilanteesta toiseen.
AP:n kirjoitukset voisivat pitkälti muilta osin olla omiani. Harrastan satunnaista seksiä tuttavien, kavereiden ja baarilöytöjen kanssa. En koskaan mene baariin hakemaan seksiä, mutta aloitteentekijöistä ei ole pulaa. Joskus asiat johtavat toisiin, ja päädyn sänkyyn. Useimmiten ei. Miehelle olen ehdottoman rehellinen kaikesta. Olen rehellinen myös näille " panoille" - yleensä ensimmäisten lauseideni joukosta löytyy samat kuin ap:ltäkin (naimisissa, onnellisesti, lapsia jne). Jos nainen sanoo miehelle että ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin hauskanpidosta, suosio on yleensä aika taattu... ;-)
Se, kokeeko em. toiminnan pettämiseksi johtuu varmasti pitkälti asenteesta seksiin. Itselleni seksiin sinällään ei liity mitään tunteita - välttämättä, rakastelu on asia erikseen. Voin harrastaa seksiä (sitä tunteetonta) myös mieheni kanssa. Ehkä osittain siksi miehen on helppo hyväksyä seksini toisten ihmisen kanssa, koska hän ajattelee samalla tavalla. Rumasti sanottuna minä oikeasti panen miestä, ja usein häviän ennen aamunkoittoa. :-)
Satunnainen pano saa jäädä kaveriksi/ystäväksi seksin jälkeen - toistuvaa seksiä (=suhdetta) en aloita, ja tunteiden mukaantulo aiheuttaa välittömästi yhteydenpidon päättymisen. Yritän pitää huolta myös näiden kolmansien osapuolten hyvinvoinnista: en halua että kukaan joutuu kärsimään.
Mutta ap, jos et kokonaan kadonnut palstalta, et ole yksin. Meitä on enemmän kuin tiedätkään... :-) Itse en voisi " selän takana" toimia tällä tavalla, mutta ymmärrän täysin motiivisi avioliiton ulkopuoliseen seksiin ja vieraissa käymiseen. Kirjoituksistasi paistaa sama puolison rakastaminen ja kunnioittaminen, minkä itsekin näen kantavana voimana suhteessamme. " Pettäminen" on vain sinun paheesi, siinä missä joku toinen pelaa tietokonepelejä, toinen syö suklaata... Tietyn rajan ylitettyäsi tiedät, ettet tee niinkuin yhteiskunnan normit sanovat, mutta silti paheesi tekee sinulle niin hyvän olon, ettet enää välitä. Varsinkin kun tiedät, että se ainoa ihminen, jonka mielipiteestä välität, tuskin on yhtä tuomitseva kuin muu ympäristö.
Ehkä olemme itsekkäitä. Mutta on meilläkin oikeus olla onnellisia, eikö? Niin kauan kuin emme loukkaa toisia, voimme kai pyrkiä onnellisuuteen parhaaksi katsomallamme tavalla... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäpä keskustelu on rönsynnyt, en ollutkaan moneen viikkoon käynyt lukemassa! Ihastelin etenkin nro 83:n kirjoitusta! Olipas hienoa tekstiä!
Tämä keskustelu on jotenkin välillä pyörinyt mielessäni, johtuu ehkä siitä, kun tuttavapiirissäkin on alkanut näitä pettämistapauksia ja niistä seuraavia ongelmia ilmaantua. Lisäksi johtuu ehkä kriisistä seksielämässämme. Se tuntuu nyt tylsältä vaikka rakkautta kyllä riittää. Kiusausta pettämiseen siis voisi olla. Siitä huolimatta en itse siihen lähtisi, koska menetettävää on niin paljon. Uskon myös, että tämäkin kriisi menee ohi. Vaikka kyllä tällaisessa pitkässä parisuhteessa seksin vireänä pitäminen on välillä niin helvetin työlästä!
Kaikesta huolimatta minusta on aivan mielettömän ihana ajatus, että tuo mies tuolla alakerrassa on vain ja vain ja vain ainostaan minun. Tätä on vaikea selittää. Mutta se on mun mies, joka rakastaa ja panee vain mua!!!
ap on näköjään ilmeisesti jo häipynyt N33 kanssa pois palstalta, mutta haluaisin häneltä vielä kysyä: Että mitä teet sitten, kun esim.N33 kanssa suhteesi muuttuukin syvälliseksi, pidättekin molemmat toisistanne liikaa tai N33 rakastuukin sinuun, eikä jätä sinua enää rauhaan eikä tyydykään enää pelkkään seksiin? Tai itse rakastut häneen ja haluatkin erota vaimostasi? Moni suhde on alkanut pelkällä seksillä, mutta kun se ei enää riitäkään molemmille tai vain toiselle. Silloin sekä vaimosi, sinä, N33 ja hänen puolisonsa kärsivät ja kunnolla. Ja jos mukana on vielä lapsia, niin sääliksi käy...