Lue keskustelun säännöt.
Yöllinen kirkumiskohtaus - apua
13.12.2005 |
Hei,
meidän vähän alle 2-vuotias tyttö joka yleensä nukkuu hyvin heräsi viime yönä ja itki / kirkui pari tuntia. Annettiin Pamolia eli kipulääkettä, mikä ei auttanut. Tyttö ei osannut sanoa missä pipi (jos olikaan). Rauhoittui kun pidin sylissä ja alkoi pelleillä, mutta alkoi itkeä heti kun ehdotin että nukuttaisiin. Kun yritin sanoa että menisi omaan sänkyyn nukkumaan, sanoi ettei halua. Jos yritin saada viereen nukkumaan, alkoi heti huutaa uudelleen. Viimein kolmen tunnin jälkeen, kun oli kirkunut vieressäni sängyssä noin 10 min. putkeen, sanoi että nyt haluaa nukkua ja nukahti sitten viereeni omaan pinnikseensä. Aamullä heräsi väsyneenä, mutta oli ihan hyväntuulinen eikä tuntunut muistavan yöllistä kohtausta.
Osaako kukaan sanoa mistä mahtoi olla kyse?? Jotain psyykkistä (turvattomuutta tms.) vai voisiko olla kuitenkin kipua??
Kiitos jos joku vastaa!
Kommentit (6)
" Yöllinen kauhukohtaus alkaa 1¿2 tuntia nukahtamisen jälkeen, jolloin lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin ja kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Hän ei muista kohtausta aamulla, toisin kuin painajaisunen kohdalla on asianlaita. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1¿8 vuotiaista ja ne ovat vaarattomia."
omalla lapsella oli kerran, mut mun siskolla tosiaan oli useita kertoja. googlella löydät lisää juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesken syvimmän unen, ei siis pahaan uneen. Lapsi ei tunnu tajuavan edes missä on, aivan kuin olisi yhä unessa. Kohtaukset ovat harmittomia, mutta jos niitä on kovin usein, voi vaikka hakeutua lääkäriin. Meillä ainakin oli vaan paras vähän varovasti herätellä, että lapsi huomasi olevansa kotona ja turvassa. Käveltiin ja kannettiin sylissä ja puheltiin rauhottavasti, ei kirkkaita valoja. Aikaa se otti, että rauhottui uudestaan nukkumaan. Keskimmäisellä lapsella oli 2-3 kertaa tällainen kohtaus, sitten loppuivat. Sanoisin, että ei syytä huoleen vielä!
Kohtaus meni ohi, kun nostimme hänet syliin ja katselimme ja osoittelimme ikkunasta vaikka autoja tai tähtiä ja rauhallisesti puhellen. Tyttö kiinnitti huomion näihin ja rauhoittui ja jatkoi uniaan lähes heti kun laitoimme takaisin sänkyyn.
Voi nähdä painajaisia jostain tapahtumista mitkä on jäänyt mieleen kaivertamaan. Näin ainakin meillä.
Mietin vain voiko olla kauhukohtaus kun kesti niin kauan? Olen myös kuullut kauhukohtauksista mutta luulin niiden olevan lyhytkestoisia - maksimissaan puoli tuntia. Tyttö kirkui ja itki, sitten rahoittui hiukan, sitten itki taas ehkö pari kolme tuntia.
Omalla pojallamme on ollut niitä muutamia kertoja. Eivät ole kyllä kestäneet noin kauan, vaan max 15-20 min. Poika huutaa vain jotenkin ihan poissaolevana, eikä mikään rauhoittaminen auta. Huuto on joskus saatu loppumaan viemällä poika ulos (hiljenee pelkästä hämmästyksestä) tai imettämällä. Nukahtaa sitten ja nukkuu ihan rauhallisesti. On nyt 2 v, mutta noita kohtauksia tuli eniten joskus puoli vuotta sitten.
Kauhukohtaukset ovat yleensä harmittomia ja voivat kai olla aika yleisiäkin. Joillain lapsilla on vain taipumus niihin.
Mutta jos tilanne toistuu tai lapsi on muuten jotenkin " erikoinen" , kannattaisi varmaan selvittää asiaa tarkemmin, ihan varmuuden vuoksi.