Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän älykkäät ja hyvin koulutetut miehet usein valitsevat puolisokseen matalasti koulutetun tylsimyksen?
12.12.2005 |
Meillä on muutamilla ystävillä näin. Yhteisissä illanistujaisissa sitten nämä vaimot istuvat tuppisuina. Lapset, vaatteet ja sisustus ovat ainoat aiheet, joilla heitä voi houkutella keskusteluun. Heidän maailmansa on usein musta-valkoinen ja asioihin löytyy heidän mielestään vain yksi totuus.
Olen ihan vakavissani miettinyt minkälaista tarvetta tällainen nainen miehessä tyydyttää? Kyse ei nyt ole ulkoisista seikoista. Ottaako mies puolisokseen tällaisen naisen halutessaan tuntea ylemmyyden tunnetta vai mistä on kyse?
Illanistujaisissa haluaisin käyttää sanan säilää miesten keskustelussa, mutta koen velvollisuudekseni viihdyttää tylsää vaimoa arkipäiväisellä jutustelulla.
Kommentit (76)
Ehkä ovat puheliaampia muiden seurassa. Ehkä itse kokevat, että sinun kanssa ei voi puhua muusta kuin arkipäiväisistä asioista. Ajattele asiaa joskus toiseltakin kantilta, äläkä kuvittele itsestäsi liikoja!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin, se on ihan miestyypistä kiinni, ei koulutuksesta.
Jotkut miehet nyt vaan tykkää sellaisista hössököistä, ilmeisesti sellaiset täyttää sen machoilun tarpeen. Tunnen itsekin tälläisen perheen mutta eipä niiden kanssa kyllä tule oltua tekemisissä, nainen ei puhu muusta kuin lapsista ja mies on niin perusmachojuntti ettei mitään rajaa.
Akateeminen, joka ei jaa mielipidettäsi
uskoisin, että ap:n pointti ei välttämättä ole juuri koulutustasossa, voihan vähän koulujakin käynyt ihminen olla kiinnostunut tieteestä, taiteesta, politiikasta yms. maailman asioista. Eli miksi älykkäät ja fiksut miehet USEIN (ei aina) valitsevat kumppanikseen hiljaisen hissukan tai tylsähkön koti-lapset-muoti-meikit-sisustus -tyypin?
Minä valitettavan usein saan huomata, että tykkään keskustella miesten kanssa enemmän, vaikka toki naisten jututkin on välillä ihan kivoja. Tätä ei siis pidä yleistää kaikkiin ihmisiin, mutta omassa pariskuntakaveripiirissäni tällainen valitettava jako on olemassa...
Perinteiset naisten aiheet eivät aina jaksa kiinnostaa. Osallistun usein yhteiseen keskusteluun, mutta usein mainitsemani naiset vain hymyilevät ja ovat hiljaa. Ehkä he viihtyvät. Ehkä minun pitäisi lopettaa heidän viihdyttämisensä ja keskittyä omaan viihtyvyyteeni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteellisuuden ja tämä tuo oman piirteensä keskusteluun. On toki myös uteliaita ja tiedonjanoisia lukeneita ihmisiä, jotka ovat päätyneet samaan ilman muodollista koulutusta.
Koulutus ei siis ole pääasia, mutta sen kautta ihminen usein oivaltaa rajoittuneisuutensa esim. tiedon suhteen.
ap.
Oletko ajatellut, että kuvaamasi naiset saattavat ajatella, että suhtaudut heihin alentuvasti, kun juttelet heille vain niistä aiheista, joista kuvittelet heidän olevan kiinnostunut? On hyvien tapojen mukaista aloittaa keskustelu small talkilla, jutustelemalla kevyistä aiheista. Voipa olla, että muut illanistujaisten vieraat kummastelevat sinun pätemisentarvettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän koulutetut luulevat, että nämä ovat jotain yleistiedon mukaista peruskauraa ja häpeävät tyhmyyttään. Minusta keskustelutaitoa on ensisijaisesti valita aiheet ja sen käsittelytavat siten että kaikki tuntevat voivansa osallistua omista lähtökohdistaan.
mikä arvatenkin tässä yhteydessä tarkoittaa sitä että keskustelet näiden hirmu fiksujen miesten kanssa noista mainitsemistasi aiheista. Saatpa sitten huomata, kuinka nämä miehet " nauravat" sinut ulos noista keskusteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattumoisin olen kuitenkin FM, mutta yhteisissä illanistujaisissa en kuitenkaan keskustele mitenkään kovin vilkkaasti. Olen mieluummin tarkkailijan roolissa :-) Oman huvini saan illan mittaan siitä, kun katselen muita (varsinkin naisia), jotka yrittävät päteä asiassa kuin asiassa. And for the record...en erittele tässä suhteessa naisia tai miehiä, minua vain kiinnostaa lajitoverieni käyttäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eika puututa politiikkaan, maailmatilanteen loputtomaan pohtimiseen tai juututa psykologiseen keskusteluun. Se ei vain ole kovin kohteliasta toisia kohtaan. Mita ihmetta sina sitten viihdytat naita mielestasi rouvaparkoja jos jutut ei sinua kiinnosta? Kuten moni mainitsi ei ole vierailla kohteliasta tai ekaa kertaa tavatessa puhua muuta kuin small talkia. Taytyy myos myontaa etta kalikka kolahti aika lahelle, eli mieheni on hiukan minua kouluttautuneempi, ei paljoa, samat tyonkuvat olleet aikoinaan molemmilla, nyt mies edennyt, mina kotirouvana. Mieheni arvostaa minua ja tyotani lasten kanssa todella paljon. Olen aikoinaan tyossani saanut puhua ja pitaa keskustelua ylla vuosikausia eri tilaisuuksissa asiakkaiden kanssa. Tiedan kylla miten ihmisia saa viihdytettya, kuten vissiin sinakin. Kun tapaamme nykyisin uusia ihmisia, usein nykyisin ulkomaalaisia, kun asumme ulkomailla, en enaa vain JAKSA alkaa puhumaan syvallisempia. Kyse ei ole siita etten jaksa olla sivistaa nyt kotona ollessani itseani vaan siita ette mielummin puhun niista oikeista asioista ystavieni ja mieheni kanssa. Politiikasta ym puhuminen on oikein hauskaa oikeiden ihmisten kanssa. En todella jaksa alkaa jauhaa mitaan jaaritteluja vain sen takia etta nayttaisin fiksummalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hiljaa, yritän viritellä keskustelua hänen kanssaan. Aloitan lapsista, tuttu ja turvallinen aihe, enkä tosiaankaan mistään israelilaisten ja palestiinalaisten kahakoista. Joidenkin naisten kanssa en vain vuosienkaan kuluttua ole päässyt mihinkään kakka-kakku-kretonki-aihetta syvemmälle. Sitä vastoin heidän miestensä kanssa keskustelu liitää vaikka missä...
Kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita kaikesta tieteen alasta, joten ehkä aiheenne eivät vaan kohdanneet. Innokas historian harrastaja ei välttämättä seuraa talouspolitiikan viimeisiä käänteitä. Oikeusteoreetikolta on voinut jäädä joku uusin lääketieteen saavutus huomaamatta. Ikävää tietysti jos et koe saavasti keskusteluun ajankaan kanssa mitään syvyyttä. Ehkäpä sinun pitäisi siirtyä miesten pöytään ja pistää oma miehesi puhuttamaan naisia, sillä voihan tunne vaikesta keskustelutilanteesta olla molemmin puolinen.
Vierailija:
hiljaa, yritän viritellä keskustelua hänen kanssaan. Aloitan lapsista, tuttu ja turvallinen aihe, enkä tosiaankaan mistään israelilaisten ja palestiinalaisten kahakoista. Joidenkin naisten kanssa en vain vuosienkaan kuluttua ole päässyt mihinkään kakka-kakku-kretonki-aihetta syvemmälle. Sitä vastoin heidän miestensä kanssa keskustelu liitää vaikka missä...
Viesteistäsi päätellen pyrit tuomaan itseäsi tykö näiden naisten aviomiehille (enkä nyt väitä, että vaimot olisivat mustasukkaisia), enkä ole ollenkaan varma, onko tuollainen käytös kovinkaan korrektia. En myöskään väitä, että on olemassa erikseen miesten ja naisten keskustelut, mutta sinulta näyttäisi vain puuttuvan osa sosiaalisista taidoista.
Te jotka nautitte vieraisilla tarkkailijan roolista, teidän silmistänne ja naurahduksistanne oikeassa kohdassa tietää, että nautitte keskustelusta, vaikka ette siihen aktiivisesti osallistuisikaan. En itsekään antaudu syvällisiin keskusteluihin vieraiden kanssa suin päin, vaan tarkkailen ensin tilannetta.
Mutta kun tuppisuuvaimo mököttää kerta toisensa jälkeen sohvannurkassa viihtymättömänä samanaikaisesti kun aviomies nauttii keskustelusta ja vierailusta, tulee mieleen, että mikä sai nämä ihmiset avioitumaan keskenään???
kiinnostunut? Näinkö yhteiskunta määrittelee ihmiselle sopivan käytöksen, sukupuolen mukaan???
ap.
kulisseja yritetään pitää pystyssä...joskin huonoin tuloksin tai sitten lastenhoito ja kodin pyöritys voivat viedä kaiken mehun, eikä juttua tule entiseen malliin. Mistä sitä ikinä tietää, mistä on kyse.
vastausta en tiedä...