Lue keskustelun säännöt.
Miten selittää lapsille, että heidän isänsä on kuolemansairas?
12.12.2005 |
Miehelläni todettiin pitkälle levinnyt haimasyöpä viime viikolla ja lääkäri antoi elinaikaa max kuukauden. Syöpä on levinnyt mm. maksaan ja keuhkoihin. Mitään ei ole tehtävissä. Miten selittää lapsille (2v ja melkein 5v), että heidän isänsä on vakavasti sairas ja kuolee pian. Lapset tietävät, että hän on sairaalassa ja hänen masu on pipi, mutta muuta en ole vielä pystynyt kertomaan heille. Mieheni on 43v.
Ja provon huutelijat saavat suksia hevon kuuseen.
Kommentit (20)
aiheesta tänne. Itse varmaan huutaisin ja raivoaisin parhaillaan elämän vääryyttä. En tiedä, mitä neuvoisin, mutta toivon koko perheellesi voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä...loppuun saakka. Eipä mullakaan tämän kummempaa apua ole tarjota:((
Olen pahoillani.
mutta tottakai heitä täytyy valmistaa tähän. Mihin itse uskot (tai mihin haluat lastesi uskovan)? Haluatko kertoa heille enkeleistä vai haluatko kertoa, että elämä vain loppuu joskus ja sen jälkeen on hyvä olla eikä tee enää kipeää?
Tärkeintä on, että pidät huolta omasta jaksamisestasi. Lapsesi kaipaavat tuossa tilanteessa erityisesti äitiä ja sen vuoksi sinun on jaettava voimasi hyvin. Käytä kaikki tukiverkot, mitä suinkin vain voit kuvitella ja kehittele sen lisäksi ehkä vielä jotain varajärjestelmiä. Lapsesi tekevät kuitenkin oman jaksamisesi helpommaksi!
Voimahali teille kaikille!
niin kerro, että kohta isän täytyy lähteä taivaaseen, mutta sitten joskus lapsetkin taas saavat tavata isän siellä. Tämä siis toimii ainakin isommalle, pienemmästä en tiedä. Voit kertoa, että kaikki kuolleet menevät sinne, ja sitten joskus saa tavata kaikki tutut siellä.
Ja sulle ap kovasti voimia, kauhea juttu tämäkin.
Isä, jos vain jaksaa, voisi kirjoittaa lapsilleen kirjeen, jonka nämä sitten saavat vanhempana. Kirjoitus, josta välittyisivät isän tärkeänä pitämät asiat ja arvot. Se olisi lapsille varmaankin lohduksi sitten myöhemmin, kun alkavat etsiä itseään ja minuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia teille! VIettäkää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja ottakaa viellä valokuvia kauniista hetkistä!
Suuri hali!
Läheiseni menetti vasta vähän aikaa sitten yllättäen aviomiehen ja lapset isän... Tosi surullista. Lapsilla on ollut paljon kysymyksiä. Mutta jokaisen aika on joskus lähteä. Toisilla nuorempana ja toiset elävät pidempään. Teilläkin varmasti raskasta aikaa kaikilla. Koittakaa viettää aikaa mahd paljon yhdessä! Ja pidä huoli itsestäsi.. Toivottavasti teillä on ystäviä/läheisiä kenelle pystyt juttelemaan!
***voimia kovasti!***
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä on aarteita ja sitten mitäänsanomattomia tyyppejä (mm psykologit, sairaalapastori). Suosittelen. Tarvitset sitä omankin jaksamisen vuoksi.
Aiheesta on mielestäni tehty kirjoja siis lapsille tarkoitettuja ja tähän tarkoitukseen. Jos mitenkään jaksat, pyydä kirjaston väkeä etsimään.
Riippuu paljon elämänkatsomuksestasi, miten haluat kertoa. Mielstäni lapsille on hyvä yrittää kertoa konkreettisesti. Meillä rakkaat muuttavat taivaaseen asumaan. Siellä sitten kohdataan... Kun sytytämme kynttilän haudalle, taivaassa oleva rakas näkee sen. Tietää, että ajattelemme häntä.
Lapsi saa itkeä ja surra ikäväänsä, sillä heilläkin surematon suru voi jäädä painolastiksi koko elämään.
Lapsen suru ei yleensä onneksi ole koko elämää lamaannuttavaa kuin aikuisella: itkun jälkeen voi alkaa riehakas inkkarileikki. Onneksi.
Toivon sydämestäni sinulle voimia! Pidä huoli itsestäsikin!!!
ihan äskettäin sanoi, että oli paljon helpompaa kestää/kohdata suru kun asioista puhuttiin " oikeilla" nimillä. Mun neuvo olisikin, että kertoisitte lapsille aika suoraan totuuden tietenkin lasten ehdoilla. Oma vaarini on haimasyöpään menehtynyt. Miten miehelläsi ilmeni? Kuulemani mukaan vie tosi nopeasti:(( Halauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma isäni kuoli 40vuotiaana leukemiaan sairastettuaan 8kk, tiedän miten rankkaa on seurata läheisen vaikeaa sairautta. Olin tuolloin 16 ja siskoni 11. Suru oli kova ja on ajoittain vieläkin 12 vuoden jälkeen ikävöin häntä kovasti.
Mutta elämä kantaa ja surusta selviytyy. Toisaalta ajatus taivaasta ja enkeleistä on kaunis ja lohdullinen, itse kertoisin lapsilleni varmaan niin, että taivaassa kaikki kipu häviää, isistä tulee enkeli joka seuraa ja suojelee heitä koko heidän elämänsä ajan ja sitten joskus te kaikki saatte taas olla yhdessä siellä.
On puolestanne tosi paha mieli. Jaksamista!!
Kysymykseesi on vaikea vastata, vaikka terapeuttista työtä teenkin. Asiasta kannattaa kertoa niin kiertelemättä kuin mahdollista ottaen tietenkin huomioon lapsen kehitystaso. Viisivuotias varmasti jo ainakin orastavasti ymmärtää mitä kuolema on, tosin kuoleman lopullisuus yllättää vielä paljon vanhemmankin lapsen. Joudut varmasti tulevaisuudessa ainakin vanhemman lapsen taholta kuulemaan kysymyksen MIKSI?, miksi juuri isän täytyy kuolla ja kenties jonkinlaista syyllisyydentunnetta lapsen taholta. Ja pelkoa siitä, kuoleeko äitikin. Se kuuluu asiaan, mutta tuollaisiin kysymyksiin kannattaa varautua.
Tärkeintä on nyt luoda lapsille rakastava ja turvallinen ilmapiiri, lapsen perustarpeista ja -turvasta huolehtiminen on hänelle parasta kriisiapua. Lapset osaavat yllättävän hyvin käsitellä tällaisia asioita mielessään, usein aliarvioimme heitä. Heillä ei vain ole tarpeeksi kehittynyttä kieltä ilmaisemaan vaikeita tunteitaan. Lapset käsittelevät kuolemaa leikeissään ja mielikuvissaan ja se on heille parasta terapiaa, mutta ole avoin myös ammattiavun suhteen.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on nyt todella sairas ja hänellä tekee välillä tosi kipeää. Isä on vielä meidän kanssamme vähän aikaa, mutta sitten hän pääsee kivuista pois paikkaan, jossa ei enää ole kipuja. Toivottavasti vielä joku päivä tapaamme siellä!
Älä käytä ilmaisua " pois nukkuminen" , olen kuullut jonkun lapsen ruvenneen tämän kuultuaan pelkäämään nukkumaan menemistä arvelleen itse kuolevansa nukkuessaan.
Vai tuntuuko ajatus vieraalta teistä?
2-vuotias tuskin ymmärtää paljoa vaikka selittäisikin, tuntee kuitenkin surun ja sen tuskan mikä teillä on. Olkaa paljon yhdessä ja lähekkäin.
Tässä yksi kirja missä käsitellään kuolemaa lasten näkökulmasta. Isomman kanssa sellainen voisi olla avuksi.
http://www.skyry.net/s_palkinnot_finlandia_j04_a2.htm
Tuhannen halausta ja voimia, en voi edes kuvitella tilannettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYTTÖ JA NAAKKAPUU
JALONEN R & LOUHI K
¿Minä tiedän ikävän. Se on sellaista, jonka tuntee joka puolella itsessään. Eniten se tuntuu vaatteiden sisällä, mutta minä en tarkalleen tiedä missä. Joskus se sattuu kurkkuun ja korviinkin Kurkusta tulee jotenkin paksu ja korviin pistelee niin kuin olisi pakosta juossut oikein kovaa vaikka ei olisi yhtään jaksanut.
Kukaan ei näe siihen paikkaan, jossa ikävä eniten tuntuu. Äidilläkin on sellainen paikka. Äiti on pitänyt sylissä ja kertonut. Vaikka en ole vastannut, olen minä kuunnellut mitä on sanottu. Kun on istunut sylissä, se paikka, jonne ei näe, on pienentynyt.¿
Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Muistot isästä nousevat silmien eteen kuviksi.
Kristiina Louhen kuvissa nämä muistot lentävät, tuoksuvat, maistuvat. Niissä hehkuu sama intensiivinen voima kuin Riitta Jalosen tekstissä: pienistä hetkistä muodostuva suuri ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Lapsuuden taikamaailma, jossa ilo ja suru ovat yhtä aikaa läsnä.
Luokka L85.2. 21 x 25,5 cm. Kuvitus Kristiina Louhi
Sairaalasta tuli soitti myöhään eilen illalla, että aikaa ei ole paljon ja mieheni tila oli romahtanut nopeasti. Mä olen aivan järkkyttynyt asiasta ja itkenyt koko päivän. Esikoinen kysyi, että miksi äiti on surullinen ja sanoin sitten hänelle, että hänen isi on poissa.
En usko taivaaseen ym. paskaan, jos Jumala olisi oikeassa oikeassa, niin turhia kuolemia ei tapahtuisi.
Selitin sitten lapsille, että heidän isästä tuli tähti ja kun ihminen kuolee, taivaalle syttyy uusi loistamaan ja valaisemaan heidän kulkuaan.
Paljon jaksamista teille ja voimahaleja!!
Voimia teille! *kyneleet silmissä täälläkin* Jos jotain positiivista täytyy löytää, onneksi miehesi ei joutunut pitkään kärsimään.
Kyynel vierähti minunkin poskelleni. Olen pahoillani!
Kerroit minusta hienosti asian lapsille.
En osaa auttaa :( Jumalan siunausta teille !!!!!!!!!!!