Lue keskustelun säännöt.
Onko mielisairaus riittävä (moraalisesti) syy jättää puoliso?
24.04.2006 |
Mitä ajattelette ihmisestä joka ottaa eron puolisosta tämän mielisairauden vuoksi? Onko parantumattomasti mielisairaasta ihmisestä eroaminen moraalisesti oikein? Elämä mielisairaan puolison kanssa on kaukana normaalista elämästä, mutta pitäisikö kuitenkin uhrata oma ainutkertainen elämä (ja lasten) mielisairaan puolisin kanssa elämiseen? Rakastan puolison entistä persoonaa, en nykyistä. Mielisairaus on myös riski lapsille, sillä mielisairaan arvaamaton käytös saattaa olla lapsille vaaraksi. Toinen puoli kolikosta on se, että lapset tarvitsevat molempia vanhempia, vanhempien sairauksista huolimatta, vai???? Mielipiteitä???
Kommentit (142)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero esimerkiksi valheellisesta sosiopaatista on aina hyvinvointiteko!
Vierailija kirjoitti:
Ero esimerkiksi valheellisesta sosiopaatista on aina hyvinvointiteko!
Sinäkö sen päätät, kuka on sosiopaatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä ennakkoluuloja teillä "hulluista".
Tänne palstalle on kerääntynyt suhteettoman paljon ihmisiä joiden omanarvontunto perustuu toisten ihmisten lyttäämiseen. Läheskään kaikki eivät jätä psykoosiin sairastunutta kumppaniaan, varsinkaan jos sairaus saadaan hallintaan.
No hei, ei tietenkään jätetä heti. Mutta jos tilanteeseen ei tule muutosta ja menee jopa pahemmaksi niin sitten. On tässä elämässä muutakin tekemistä. Heikot sortuu elon tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Ero esimerkiksi valheellisesta sosiopaatista on aina hyvinvointiteko!
Sosiopatia ei ole mielisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin itse jonkin aikaa aika vakavasti masentunutta ja jatkuvasti alkoi vahvistumaan se tunne että tässä ollaan iskemässä kädet aika syvälle pskaan. Lopulta hän jopa aika suoraan sen sanoi että odottaa minun jotenkin parantavan ja korjaavan hänet. Joo ei, minä lähdin.
Voin itse nykyään hyvin, mutta jos joku olisi eronnut minusta silloin, kun voin huonosti, niin se olisi ollut enemmän kuin ok. Ei minun mielestäni kannata omaa terveyttään riskeerata toisen vuoksi. Tietysti se on jokaisen oma asia, jos niin valitsee tehdä. Olen itsekin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Perustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan.
Mitä aivan?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin itse jonkin aikaa aika vakavasti masentunutta ja jatkuvasti alkoi vahvistumaan se tunne että tässä ollaan iskemässä kädet aika syvälle pskaan. Lopulta hän jopa aika suoraan sen sanoi että odottaa minun jotenkin parantavan ja korjaavan hänet. Joo ei, minä lähdin.
Kuulostaa oudolta että masentunut, varsinkaan vakavasti masentunut muka alkaisi kehittämään jotain uutta ihmissuhdetta siinä tilanteessa. En usko tätä juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero esimerkiksi valheellisesta sosiopaatista on aina hyvinvointiteko!
Sosiopatia ei ole mielisairaus.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin itse jonkin aikaa aika vakavasti masentunutta ja jatkuvasti alkoi vahvistumaan se tunne että tässä ollaan iskemässä kädet aika syvälle pskaan. Lopulta hän jopa aika suoraan sen sanoi että odottaa minun jotenkin parantavan ja korjaavan hänet. Joo ei, minä lähdin.
Kuulostaa oudolta että masentunut, varsinkaan vakavasti masentunut muka alkaisi kehittämään jotain uutta ihmissuhdetta siinä tilanteessa. En usko tätä juttua.
Eikä masennuskaan ole mielisairaus. Vain psykoottinen masennus on, ja läheskään kaikilla masentuneilla asiaan ei liity psykoottisuutta eli lyhyesti sanoen realiteettien horjumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, jos on ollut vähän harhoja..
Jos ihminen ei tekisi asialle mitään. Sairastan masennusta, ja aika raskasta olisi, jos en hoitaisi itseäni. Suorastaan mahdotonta elämää.
Ei ole mitään pakkoa olla kenenkään kanssa. Tietysti moraalisesti väärin, jos annetaan periksi heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei tekisi asialle mitään. Sairastan masennusta, ja aika raskasta olisi, jos en hoitaisi itseäni. Suorastaan mahdotonta elämää.
Ei ole mitään pakkoa olla kenenkään kanssa. Tietysti moraalisesti väärin, jos annetaan periksi heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Mitä väärää on antaa periksi ensimmäistä vastoinkäymisestä?
Elämme vain kerran.
Ei parisuhteessa pidä tehdä sekuntiakaan työtä. Rakkaus on vain kupliva tunne.
Pitää erota jos sitä toinen ei tuo joka ikinen hetki.
Koska elämä on hetkiä!
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, jos on ollut vähän harhoja..
Monesti ei ole vain pelkät kuvitelmat. Vaan ihmisen koko olemus. Hygienian laiminlyönti. Sosiaaliset ongelmat. Työkyvyttömyys. Taloudelliset laiminlyönnit. Ajatuksien ja eleiden muuttuminen suppeaksi.
On vaikea rakastaa mielisairasta. Siinä saa olla omaishoitaja, siivooja ja tsemppari monessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero esimerkiksi valheellisesta sosiopaatista on aina hyvinvointiteko!
Sosiopatia ei ole mielisairaus.
Mitä sitten?
Aloitus koskee mielisairauksia, niin täällä sitten jauhetaan sosiopatioista ja masennuksista. Eivät ne ole mielisairauksia. Kannattaa tiedostaa. Noilla diagnooseilla on vissi ero.
Kuka nostelee näitä iänkaiken vanhoja ketjuja?
Ei.