Saako päiväkotitäti kertoa miehellensa hoitolastensa kuntotusasioista?

Mutta käytännössä varmaan moni puhuu kotonaan lasten asioista ihan jo jaksamisensa takia. Myönnän, että itsekin olen puhun mm. äitini kanssa jonkun lapsen tilanteesta ja hakenut tukea ajatuksilleni. En kyllä kertoisi, jos en olisi 100 % varma, että asia jää vain ja ainoastaan kertomalleni läheiselle.

kellekkään. En edes pystyisi siihen. Jos on töissä rankkoja tapauksia tai lapsista jotain juteltavaa,niin työkavereiden kanssa jutellaan.

vaitiolovelvollisuus on tärkeää, ja sitä tulee kunnioittaa, eihän sitä omistakaan asioista haluaisi kelle tahansa kerrottavan.



sos. puolella toimiva

on ollut töissä puhetta,että edes perheelleen ei saa kertoa. Sen saa että minkä ikäsiä lapsia hoitaa ym.perusjuttuja. Mutta ei nimiä eikä mitään muutakaan.

Ja tämä ei ole tulkittavissa mitenkään muuten!

ei jotain kertoilisi puolisolleen. Pahimmat kertovat kaiken nimiä myöten pienellä paikkakunnalla ja usein vaan nimellä " asiakas" tai " potilas" , mikäli puoliso ei edes henkilöä tunne.

Tärkeintä on ettei ketään saa tunnistaa kertomuksen perusteella. Eli jos on töissä paikassa jossa voi arvella etti mies tunne ketään lasta/vanhempaa, voi kertoa lapsesta jotain mistä häntä ei voi tunnistaa. Joitain asioita kannattaa muuttaa kertoessaa, esim sukupuoli, ikä jne mitkä eivät ole kertomuksen kannalta olennaisia.



Mutta jos asuu pienellä paikkakunnalla tai muuten arvelee, että mies voisi tuntea jonkun joka tuntee... Niin silloin on parempi ettei kerro mitään. Sama juttu pätee jos kyseessä on esimerkiksi lapsen harvinaisempi vamma tai sairaus mikä tekee hänet helpommin tunnistettavaksi.



Helpoimmalla siis pääsee jos ei kerro mitään. Itse olen joskus kertonut miehelle jotain " vaarattomia" juttuja joissa olen muunnellut potilaiden tietoja huomattavasti. Eli ei ole vaaraa että heitä sen perusteella tunnistettaisiin.

samoin eräs lto-ystävä on kertonut jopa nimen kanssa yhteisistä tutuista.