Missä olit, kun Estonia upposi?
Kommentit (67)
Nostetaanpas 30-vuotispäivän lähestyessä vanhaa ketjua. Koulussa olin, tiedot tarkentuivat päivän aikana. Nykyäänkin Estonia tulee häivähdyksenä mieleen joka kerta, kun olen laivalla.
Kotona nukkumassa.
Tainnu osalla mennä sekaisin "missä olit, kun tapahtui" ja "missä olit, kun kuulit".
Vanha ketju, mutta koska ajankohtainen ja nostettu niin vastailen.
Oltiin kimppakyydillä tulossa yövuorosta (välivuosi lukion jälkeen elektroniikkatehtaassa). En osallistunut autossa meneillään olevaan keskusteluun vaan ainoana ilmeisesti kuuntelin takapenkillä radiota ja kuulin uutisista tapauksessa. Sanoin siitä ääneen, ja sen jälkeen loppumatka menikin suhteellisen hiljaisissa merkeissä. Muistan vieläkin, missä kohtaa työmatkaa tämän kuulin.
Kotona. Paras ystävä oli silloin laivaristeilyllä. Ahdisti, kun en tiennyt ensin mikä laiva oli uppoamassa/uponnut.
Olin varmaankin 14-vuotias silloin.
kotona sängyssä...unenpöppörörössö kuulin auki olevasta radiosta jostain veden varassa olevista ihmisistä ja oletin jonkun lentokoneen pudonneen tai indonesialaisen lautan kaatuneen kuten yleistä oli tuohon aikaan. Kävin vessassa ja jatkoin unia, aamulla sitten että mitä vitt...sehän on tapahtunut täällä, ei ole todellista
Puolisoni veljen piti olla rekan kanssa tuolla laivalla, mutta onneksi möyhästyi lähdöstä.
Olin aamulla lähdössä kouluun ylä-asteelle kun kuulin ekan kerran tv-uutisista. Isä vei autolla kouluun ja koko matkan ajan kuunneltiin myös radiosta uppoamisesta.
Muistan kyllä hyvin tilanteen ja olin järkyttynyt. Muistan hyvin myös sen päivän kun tuli uutinen Tsernobylin onnettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Nostetaanpas 30-vuotispäivän lähestyessä vanhaa ketjua. Koulussa olin, tiedot tarkentuivat päivän aikana. Nykyäänkin Estonia tulee häivähdyksenä mieleen joka kerta, kun olen laivalla.
nosta sinä ahterisi ja mene tekemään jotain hyödyllistä. Ketään ei kiinnosta mitä teit 30 vuotta sitten.
Tampereella. En aamulla katsonut tekasta teksti-tv:tä, eikä ollut tapana kuunnella radiota opiskelijakämpässä. Kävin aamutunneilla koululla ja takaisintullessa näin puolitangissa olevat liput. En sitä sen kummemmin miettinyt. Kämppis soitti, kun olin päässyt kämpille ja pyysi, että katson tekstitv:stä uutiset. Ei silloin vielä tullut jatkuvaa ohjelmavirtaa telkasta, ei ollut internettiä käytössä, puhelinkin oli lankapuhelun.
Luin kaikki tekstitv:n uutiset kämppikselle siinä puhelimessa.
Harmaa ankea päivä.
Kun 2005 putosi se helikopteri, oli aurinkoinen päivä, mut se olikin elokuuta, Estonia upposi syyskuun looussa.
Kotona nukkumassa. Aamulla ihmettelin yli pörrääviä merelle meneviä helikoptereita, mutta aamutelevisiosta sitten selvisi syykin sille.
Nukuin kotona. Vasta aamulla töihin mentyäni sain kuulla asiasta. Työskentelin silloin terveydenhoitajana Tampereella eräässä neuvolassa. Oli käsittämätöntä, ei meinannut millään tajuta että oli totta.
Nukkumassa. Aamulla heräsin ja menin olohuoneeseen, missä isä itki television ääressä.
Nukkumassa, tuohan tapahtui noin klo 2 yöllä.
Olin tuskainen jomotus isäni palleissa.
Kotona nukkumassa. Muistaakseni en sinä aamuna kuunnellut uutisia, vaan lähdin töihin. Toimistolla kuulin työkavereilta siitä ja yksi heistä vielä kysyi moittivasti:"Mitä! Etkö sinä seuraa aamu-uutisia?!"
Heräsin yöllä (kuten edelleenkin teen) ja katsoin uutisia, tekstitv:ssä oli uutinen, että Estonia-laiva on uponnut. Herätin kumppanini ja kysyin, mikä laiva tuo oikein on. Hän käänsi kylkeään ja mutisi, että varmaan joku pikku paatti. Aamulla sitten totuus paatista selvisi.
Päiväksi oli sovittu käynti lomakylään. Läksimme sinne ja menimme istumaan laiturille ja miehen käsi harteillani katsoimme mietteissämme järvelle. Joku oli ottanut meistä tietämättämme kuvan takaapäin ja se julkaistiin paikallislehdessä. Kai se oli aika kuvaava hetki, miten surullinen tapaus se Estonian uppoaminen oli.
Tehän olitte ollut myöhään pizzalla...