Miten lähtisit purkamaan tällaista tilannetta? (2-v nukuttamisesta)

Meillä 2,5v tytön iltatouhut ja nukahtaminen on välillä ollut saman tyyppistä kuin teillä. Meillä tosin tyttö on nukkunut 6kk iästä lähtien omassa huoneessa. Välillä on saatu tyttö nukkumaan makoilemalla tytön sängyn vieressä patjalla ja odotettu unta (ja melkein aina siinä nukahtaa itsekin), välillä rampattu varmaan 50 kertaa paijaamassa ja lohduttamassa. Tosin meillä nukahtamiseen tai yksin jäämiseen ei ole liittynyt pelkoja vaan kyse on ollut seuranpuutteesta ja rajojen hakemisesta.



Kaikkein parhaiten on kuitenkin toiminut järjestely, jossa iltatoimet toistuvat puuduttavan samanlaisina illasta toiseen. Nyt tyttö jo tietää itsekin, missä järjestyksessä pestään, syödään, luetaan jne. Ja jos alkaa näyttää siltä, että meno illalla kiihtyy, niin todetaan vaan yksinkertaisesti, että jos et aio nukkua, niin et tarvitse riepua etkä tuttiakaan (nämä siis käytössä vaan nukkumaanmennessä). Yhden kerran otin ko. tavarat pois, kun tyttö ryhtyi mekkaloimaan ja tämä riitti. Eli jos teillä on unilelu tms. käytössä, tässä hyvä valttikortti. Tietysti täytyy ennakoida lapsen reaktio. Jos pelkäävältä lapselta viedään pois se mahdollinen ainoa turva, syntyy enemmän haittaa kuin hyötyä.



Joskus olen myös riekkumisen alkaessa sanonut tytölle, että jos meno ei rauhoitu, niin sitten hän ei saa käydä nukkumaan ollenkaan. Ja kuinka ollakaan, kielletystä asiasta tulee haluttu ja nukkumaanmeno onkin taas kiinnostavaa.



Näin meillä on saatu illat sujumaan paremmin mutta tosiaan se mikä toimii meillä ei välttämättä toimi naapurilla.



Jaksamista teille.

Lapsemme on vauvasta saakka ollut herkkäuninen ja huono nukahtamaan sekä taistellut raivokkaasti yksinjäämistä sekä nukahtamista vastaan. Nukuttamiset ovat vaihtelevasti kestäneet 0,5-3 h, yleensä noin tunnin. Nukuttamatta nukahtamista on harjoiteltu ajoittain, vuoden ikäisestä alkaen ehkä puolen vuoden välein. Toimintatapamme ovat joka kerta olleet samat, mutta vasta nyt 2,5-vuotiaana totutus tehosi. Raivo, itku, huuto ja paniikki ovat olleet tuttuja reaktioita täälläkin, samoin kaikki pelleily, laulaminen, leikkiminen ja vedätys... Muutamia ajatuksia:



- Voi olla, että lapsi ei kertakaikkiaan ole vielä kypsä nukahtamaan yksin. Minusta meillä poika ei aikaisemmin olisi tosiaan pystynyt oppimaan yksin nukahtamista, nyt 2,5-vuotiaana sujui kohtuullisen hyvin.

- Osaako lapsenne puhua kunnolla? Meillä poika osaa, ja jos hän nykyään itkee paljon sängyssään käyn kysymässä pelottaako häntä. Yleensä vastaa että pelottaa. Osaa kertoa mikä pelottaa, esim. käärme, koira, mörkö. Rauhoittuu, kun käsittelemme asian: myös käärmeet ovat nyt nukkumassa, eivät sinun huoneessasi, mörkö on satuhahmo, joka on olemassa vain kirjoissa...

- Ylimääräiset jutut pyydämme kertomaan nallelle (kun huutelee, että äiti mulla on vihreät housut vastaan aina vaan: joo, nyt nukutaan ja jos on asioita, niin kerro nallelle). Tämä on vähentänyt huuteluita, ja kuiskuttelee tosiaan unikaverilleen kaikenlaista...

- Ovea pidämme myös auki kuten monet ovat sanoneetkin. Oven sulkeminen aiheuttaa oikean paniikin.

- Joskus potkii peiton pois ja pyytää antamaan peiton. Käyn antamassa kerran ja sanon että vien peiton pois, jos se vielä putoaa. Yleensä pudottaa peiton vielä uudestaan, jolloin vien sen pois ja peittelen lapsen vasta nukahtamisen jälkeen.

- Meillä ensimmäisen kerran nukahtaminen itsenäisesti ilman vieressä makaavaa aikuista onnistui sattumalta mummin ollessa hoitamassa lasta - lapsi taisi hyväksyä, että kun on eri hoitaja, on eri säännöt. Kehuimme tosi paljon lasta, joka oli osannnut nukahtaa itsekseen. Sitten heti seuraavana iltana toimimme itse samoin kuin mummi, joka oli katsonut lasta ovelta, eikä maannut hänen vieressään.

- Ekana iltana lapsi karkasi sängystä valehtelematta ainakin 30 kertaa. Aina vaan vietiin rauhallisesti ja päättäväisesti takaisin.

- Ensin lapsi oppi, että katsomme häntä huoneen ovelta kunnes hän nukahtaa. Seuraavaksi katsoimme työhuoneesta, josta näköyhteys hänen huoneeseensa. Nyt voimme jo tehdä omia juttuja ja käydä välillä katsomassa. Usein lapsi kyllä huutelee, että tule katsomaan kun minä nukun.



Tällaisia ajatuksia tuli nopeasti mieleen, sori sekavuus. Voimia ja kärsivällisyyttä!

Vierailija:

En voi kuin pahoitella tämänkin äidin puolesta joka uhkailee lapsen unilelun pois ottamisella ym. Kamalaa luettavaa : (

Olen samaa mieltä.

Huonosti meilläkin nukutaan. Sen lisäksi, että nukuttaminen kestää normaalisti 20-60 minuuttia ja toisinaan puolitoistakin tuntia, saa lapsen luona ravata kaupanpäällisiksi 3-5 kertaa yössä.

Silti olemme visusti varoneet lähtemästä minkään sortin uhkailulinjalle. Yhden kerran olen hermostunut nukuttamiseen niin, että ilmoitin lapselle vain, että äiti lähtee nyt pois. Ja kun lähdin huoneesta, sai lapsi sellaisen hysteerisen paniikkikohtauksen, että säikähdin puolikuoliaaksi. Ei meinannut rauhoittua millään.

Eihän lapsi kuitenkaan tarkoita olla tuhma ja kiusata vanhempiaan olemalla nukahtamatta. Siksi siitä ei pitäisi myöskään rangaista, vaan löytää toisenlaiset konstit.

Jos joku keksii, mitä ne kostit ovat, niin voisi sitten kertoa meille muillekin. Kärsivällisyyttä kohtalotovereille!

Tää toimii!!!!! Tänä iltana tyttö nukahti omaan sänkyyn 45 minuutissa. Otin asenteen " Tää on kivaa, sulla on ihana oma sänky, siellä on kiva nukkua, kato kisukin on siellä, teillä on sama oma peitto, tää on ihanaa!" Ja itselleni hoin, että on oikeasti ihanaa auttaa lastaan oppimaan nukahtaminen. Kaikkiin nukahtamisen keskeytymisiin vastasin hymyillen, tyyliin " joo joo, nyt nukutaan, hyväyötäkauniitaunianukuhyvin" ja jos oli tarpeen laitoin hänet takaisin makuuasentoon. En pitänyt kiirettä ja haikaillut omiin juttuihini, vaan laitoin omat yövaatteet päälle, pesin hampaat ja valmistauduin siihen, että nukahdamme yhdessä jos on tarvis.



Lapsi protestoi kyllä rutiininvaihdosta, mutta ei surullisena eikä paniikissa vaan ihan normaalia " äh äiti ku sä oot tylsä" -itkua vääntäen. Intoutuipa hymyni saattelemana itkujen välillä myös kertomaan, kuinka paljon rakastaa äitiä ja isiä ja kisua, ja kuinka ihana peitto hänellä on :) Lopulta nukahti, ehkä hieman nyreänä mutta rauhallisesti.



Että te olette mahtavia mammoja! :)



t. ap, joka menee nyt itsekin yöpuulle

että otamme tämän virstanpylvään nyt vastaan lahjana, totuttelemme takaisin omaan sänkyyn ja vasta jonkin ajan kuluttua lähdemme pidemmälle yrittämään itsenäistä nukahtamista. Jos saisimme sen nukahtamiseen kuluvan ajan vähennettyä siihen varttituntiin, niin mitään yksin nukkumista ei tarvitsisi edes harjoitella vielä, kun meiltä säilyisi hermot :)



t. ap

Hyvin toimittu, ja ajateltu!! Huomaat että osaat auttaa lastasi olemalla itse myönteinen ja rauhallinen ja varma, mahtavaa! Jatkakaa nyt samaan malliin, niin nukahtaminen helpottuu nopeammin kuin huomaatkaan. Suosionosoitukset sulle :)!!! HYVÄHYVÄHYVä!!!!



t. 23

Siihen kun vielä illat huutava mahakipusisarus niin meillä meni illat sellaiseksi että vauva rääky täysillä toisessa huoneessa ja minä istuin raivosta puhisten rääkyvän esikoisen päällä. Illat aina yksin mun vastuulla :(

Ratkaisuksi löytyi se, että mä annoin esikoiselle luvan leikkiä huoneessaan iltaisin. Saa tehä siellä mitä lystää ja kiipeää sitten itse sänkyyn nukkumaan kun on tarpeeksi väsynyt. Ulos huoneesta vaan ei saa tulla, tai muuten äiti tulee nukuttamaan (=istumaan päällä). Muutos oli mahtava ja toimi tosi hyvin!

Toisena iltana sain (aika väsyneen) lapsen nukahtamaan 15 minuutissa!



Nyt on isäkin sitten nukuttanut uudella tavalla pari kertaa, hieman huonommalla menestyksellä. Kuulemma bailaaminen on vähentynyt, mutta eilen illallakin oli mennyt se puolitoista tuntia taas, tosin itse olin harrastamassa joten tyttö saattoi olla vähän levoton siksi. Mies kyllä myöntää, että ei oikein vielä osaa tätä hommaa: toissailtanakin hyppäsi mm. täyttämässä lapsen toivetta olkkarin valon sammuttamisesta, kun olisi pitänyt tietenkin " markkinoida" valoa kivana valona, joka kertoo, että äiti on siellä :)



Yöheräily on vähentynyt, melkeinpä loppunut, kun tyttö osaa taas nukahtaa omaan sänkyynsä ilman väliimme tulemista ja sylittelyä! Tämä on aivan mahtavaa, saamme taas nukkua melkein kokonaisia öitä. Lapsikin on paljon paremmalla tuulella. Se kyllä vähän koskee sydämeen kun lapsi aamulla herätessään katsoo minua ja kysyy, että saako nyt koskea ja halia... kun yöllähän ei saanut :( mutta siihen on ihana vastata, että juu rakas, nyt saa koskea kun nyt on aamu :)



Kiitos teille kaikille vielä! :):)



t. pirteämpi ap

lueta/katsella kirjoja iltaisin sängyssä. Meillä kaikki perheenjäsenet lukee iltaisin, ja nukkuu sen jälkeen hyvin. Pienimmällä, nyt 4 v, on ollut aina kirjoja sängyssä, kun nukahtanut, nostan ne pois. Itse olen lukenu aina. 4-vuotias " katselee" ja selittää läpi 6 Niksukirjaa, pari Nallepuh lehteä, ja osan Salaista aapista, ja siihen yleensä nukahtaa. Kirjoja saa kirpparilta 50c kappale, hyviä, ja Nallepuh lehdet on 10 c kappale, (Helsingin hintoja) Ja kummasti lukiessa rentoutuu, ja pää tavallaan tyhjenee päivän tapahtumista. Meillä on paljon lapsia, ja vanhimmat lukee kyllä joskus yhteen asti yöllä, mutta nukkuvat sitten koulun jälkeen.

Jopa kaksivuotias " lukee" ennen nukahtamistaan.

Vierailija:

lueta/katsella kirjoja iltaisin sängyssä. Meillä kaikki perheenjäsenet lukee iltaisin, ja nukkuu sen jälkeen hyvin. Pienimmällä, nyt 4 v, on ollut aina kirjoja sängyssä, kun nukahtanut, nostan ne pois. Itse olen lukenu aina. 4-vuotias " katselee" ja selittää läpi 6 Niksukirjaa, pari Nallepuh lehteä, ja osan Salaista aapista, ja siihen yleensä nukahtaa. Kirjoja saa kirpparilta 50c kappale, hyviä, ja Nallepuh lehdet on 10 c kappale, (Helsingin hintoja) Ja kummasti lukiessa rentoutuu, ja pää tavallaan tyhjenee päivän tapahtumista. Meillä on paljon lapsia, ja vanhimmat lukee kyllä joskus yhteen asti yöllä, mutta nukkuvat sitten koulun jälkeen.