Miten lähtisit purkamaan tällaista tilannetta? (2-v nukuttamisesta)

nyt 4v. lapsi joka on aina ollut tosi huono nukahtamaan.



Silti olemme määrätietoisesti olleet " tiukkoja" .



Lapsemme on ensinnäkin nukkunut yksin omassa huoneessaan jo 2kk lähtien. Nukutettu aina sinne.



Mutta vauva-aikaa en nyt ala tässä jaarittelemaan.



n. 2v. lähtien meillä illat olleet yhtä hyppäämistä ja pomppaamista.



Lapsemme ei meinaa pysyä sängyssä, nousee sieltä ylös " miljoona" kertaa. Mutta jos jään/mies jää viereen silittämään yms. niin ei nukahda siihenkään, saat istua vieressä koko loppu yön (eli siis tunti tolkulla), siksi luovuimme tästä.



Viemme lapsen päättäväisesti uudestaan ja uudestaan takaisin sänkyyn. Sanomme hyvää yötä, annamme halit yms. vähän silitämme. Ja sitten huoneesta pois, mutta emme laita ovea kiinni, jätämme sen lähes auki tai raolleen.



Myös yövalon otimme käyttöön, kun lapsi alkoi sanoa, että pelottaa. Se rauhoitti tilannetta kovasti.



Nyt kun hän on 4v. illat alkavat olla jo aika ok. Ei enää nouse sieltä sängystä pois (koska tietää, että jos alkaa sitä tehdä, niin joutuu istumaan arestiin). Huutelee sieltä: äiti mulla on sulle vielä yks asia.

Mutta muutaman kehoituksen jälkeen on hiljaa ja nukahtaa.



Toki on joskus aina iltoja, että ei meinaa millään rauhoittua, saattaa pyöriä ja puhella sängyssää kaksi tuntiakin, mutta harvemmin ja harvemmin enää.



Naapurimme nukuttaa käsikädessä vielä 10v. lapsensa, siihen hommaa mä en ala. Olen tyytyväinen, että me ollaan jaksettu enempi vähempi taistella 4v. siitä, että lapsemme oppii nukahtamaan yksin.

Siinä on hyvä puoli se, että kun lapsi yöllä havahtuu pissille yms. niin hän osaa silloinkin helpommin jatkaa unia, ilman aikuista ja nukuttamista!!!



Tsemppiä, pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä. Sitkeys palkitaan jossain vaiheessa!!!

Auttakaa ny tätä huonoa äitiä :( Haukkukaa vaikka, niin saadaan päivän masokismikiintiö täyteen.

Mutta ilmeisesti teidän mukelonne ei huuda ja panikoi sydäntäsärkevästi, vaan " vain" hyppää pois sängystä? Helppo olisikin pysyä lujana ilman sitä hirveää itkua. Se ei siis ole kiukkua vaan myös surua ja paniikkia. En voi kerta kaikkiaan jättää lasta yksin pelkoaan huutamaan tunneiksi! :(



t. ap

Olemme yrittäneet saada lasta nukahtamaan yksin ja tuloksen sinä kerroitkin jo omassa viestissäsi...



Tällä hetkellä toimimme näin: Iltarutiinit aina samoin. Makuuhuoneeseen (kaksiossa kun asutaan vielä niin ei ole lapsella omaa huonetta) klo 20.30. Sitten peittelen lapsen, luemme iltarukouksen ja laulan iltalaulun. Mutta vain kerran, vaikka lapsi pyytääkin lisää. Sitten unikaverit kainaloon ja sanon " hyvää yötä, nyt nukutaan" . Makaan sängyllä, lapsi ei kuitenkaan ole kainalossani. Yleensä uni tulee 30 minuutin kuluessa ja tällöin hipsin pois.



Tarkoitus on, että pian alan istumaan lapsen vieressä pitäen kädellä kevysesti hänestä kiinni. Ja kun tuo luistaa hyvin (siis annan kulua viikkoja) siirryn vähän kauemmas enkä pidä kädellä enää kiinni. Ja taas viikkojen kuluttua menen jo pois sängystä odottamaan (tuolille) ja koko ajan kauemmas... Tämä on siis tavoite. En tiedä, toteutuuko.



Sen kuitenkin teidän, että mitään äkkinäistä muutosta lapsemme ei hyväksy. Tuo vierellä mutta ei kainalossa pötköttelykin on siis askel eteenpäin, vielä jokin aika sitten mun piti maata tietyssä asennossa ja pitää tietyllä tavalla lapsesta kiinni... Ja nukahtamiseen kului reilusti aikaa.

Lapsen mölinät ja pulinat lopetan sanomalla " nyt ollaan ihan hiljaa!" . Päättäväisesti. Jos ei tottele, niin uhkailen... Esim. että jos et ole heti hiljaa äiti lähtee pois tai ottaa unilelun pois tms. mitä voisin toteuttaakin. Ja tuota uhkailua joudun kyllä joka ilta tekemään...

Jotensanoisin, että tuo aika on lyhyt ja voitte huoletta nukuttaa lastanne sylissä, vieressä (hommata vaikka lukutuolin sängyn viereen). Älkää hermostuko, lapsi panikoituu siitä vain enemmän jne. Lapsella voi olla vaikeasti verbalisoitavia pelkotiloja liittyen nukahtamiseen tuossa iässä. Tukekaa lastanne, tuo vaihe jää lyhyeksi. Meillä ei tuon lyhyen vaiheen jälkeen ole ollut minkäänlaisia nukahtamisvaikeuksia. Enemmänkin nykyään heräämisen kanssa (lapsi kohta 10v ; )

Tsemppiä ja voimia!

Tätä olen ihmetellyt aiemmin monta kertaa, kun joku valittaa, että lapsi ei osaa itsekseen nukahtaa. Onko se tosiaan niin iso vaiva pitää lasta kädestä kiinni tai silitellä uneen? Siis jos lapsi sitä turvallisuuden tunnetta tarvitsee nukahtaakseen. Kyllä jokainen lapsi josakin vaiheessa itsenäistyy ja oppii nukahtamaan itsekseen.

Minä nukutan meidän tytön, hän tosin vasta 1,5v. Mutta niin kauan kuin tämä meillä toimii hyvin aion nukuttaa. Ja tähän aikaa menee, kun laskee tuutulaulun mukaan, 10-15min.

Mutta jos siihen kuluu illassa usemapi tunti, niin ei se ole enää kenestäkään kivaa. Meillä oli juuri se ap:n kuvailema tilanne, että koko ajan nukahtaminen venyi. Oli pakko ottaa vähän aikalisää ja miettiä, kumpi meillä määrää, lapsi vai aikuiset.



t.5

Meidän lapsi todellakin myös itki (vielä nytkin joskus) ja huusi ja repi ja reuhtoi kun häntä vietiin takaisin sänkyyn.. on itketty, että pelottaa yms.



Meillä vain sen itkemisen lisäksi, lapsi itse tuli sängystä pois.



Ei kannatakkaan jättää lasta sinne sänkyyn tunti kaudeksi itkemään .



Annat itkeä hetken, menet ja rauhoittelet lapsen, toivotatte hyvät yöt jne. ja lähdet taas pois, palaat hetken kuluttua taas rauhoittamaan, lähdet pois, palaat takaisin, jne. kunnes jossain vaiheessa lapsi nukahtaa.



Pikku hiljaa se rampaamisen aika vähenee ja vähenee (meillä nyt yleensä 15-30min. huonona iltana se 2-3 tuntia)



Tuollaisia meidän illat ovat olleet jo 4vuotta.

Kun jo vauvana lapsi oli sellainen, että kun nukahti syliin, laskettiin sänkyyn, heräsi, nukahti taas syliin, sänkyyn, heräsi.

Joten en voinut nukkua lapsi sylissäni (vieressä heräsi myös). Joten oli pakko nukuttaa lapsi omaan sänkyyn, sitten kun nukahti, nukkui myös 6-9h putkeen (jo ihan 2kk iässä).

Mutta se NUKAHTAMINEN oli se vaikeus...



Tsemppiä!

Vierailija:

Tätä olen ihmetellyt aiemmin monta kertaa, kun joku valittaa, että lapsi ei osaa itsekseen nukahtaa. Onko se tosiaan niin iso vaiva pitää lasta kädestä kiinni tai silitellä uneen?

No ei. Ei ole iso vaiva. Tekisimme sitä todella mielellämme joka ilta 10-15 minuuttia. Mutta kun meillä nukuttaminen tarkoittaa leikkivän, juttelevan, tavaroita heittelevän, vettä/sukkia/banaania/heräämistä vaativan lapsen taltuttamista puolentoista tunnin ajan joka ikinen ilta... Jonka jälkeen kello on jo yksitoista ja on pakko mennä itsekin nukkumaan ilman omaa hengähdystaukoa, jotta jaksaisi taas aamulla herätä pikkuihmeen pompatessa pystyyn klo 7.

5 (?), kiitos vinkistä, jotain tuollaista voisimme yrittää mekin. Tosin luulen, että jättimeteli tulee jo siitä ettei pääse viereen nukahtamaan, mutta katsotaan.

t. ap

Ensinnäkin se, kun lapsi alkaa itkeä ja te menette lohduttamaan heti, tarkoittaan " täällä onkin ihan kauheaa, en voikaan jättää sinua tänne yksin" . Tiedän silti itsekin kokemuksesta, että itkua on vaikea olla huomioimatta. Vaikeinta se on etenkin nyt, kun lapsi tietää, että te tulette varmasti kun hän tirahtaa.



Ja tässä näitä pohdinnan tuloksia: jättäkää ovi auki. Ei haittaa vaikka pidätte valoja muualla. Pura astianpesukonetta tai tiskaa, että lapsi kuulee teidät.



Laittakaa huoneeseen pieni yövalo lattian rajaan. Kerrotte lapselle, miten valo tuo vaikkapas nukkumatin, eli uni tulee helpommin. Ja valo voisi oikeastaan olla joku keiju, mikä loistaa ja valvoo unta. Tai jotain muuta.



Selitätte lapselle, että luette yhden sadun (näytätte mistä se alkaa ja mikä on viimeinen sivu, ennen lukemista) ja sovitte yhdessä yhden laulun, minkä laulatte unilauluksi. Jankutatte monta kertaa, että vain se yksi satu ja vain yksi laulu ja ehkäpä iltarukous, jos sellaista tapaatte lukea.



Kun satu on luettu ja laulu laulettu, käytte vielä läpi mikä merkitys on valolla, sekä että ovi on auki, että " kuulet kun äiti touhuaa keittiössä ja iskä katsoo telkkua" . " Me ollaan ihan lähellä ja sinulla ei ole mitään hätää, äiti tietää varmasti."



Sitten sanotte öitä ja lähdette pois varmana siitä, että kaikki on tehty oikein ja tämä on tosi hyvä juttu. Yksikään askel ei saa olla epäröivä. Kertaakaan ei saa kasvoilta näkyä " voi voi" .



Jos lapsi alkaa itkeä, menette reippaana takaisin (niin kuin ette kuulisi itkua) ja lohdutatte lasta (ei sylissä, vaan lapsi sängyssä, eikä yhtään huolestunutta katsetta) ja käytte läpi taas miksi valo palaa, ovi on auki, äiti tiskaa, iskä katsoo telkkua, naapuri piereskelee parvekkeella, tässä on tämä unilelu ja tässä tämä, ja ne haluavat jo nukkua, ja lopuksi: kaikki on ihan hyvin, äiti tietää sen varmasti. Hyvää yötä, nyt (lapsen nimi) nukkuu, öitä!



Ja varman oloisena pois paikalta.



Muuta en keksi.



T: äiti ja kaksi lasta, toinen koulutettu nukkuja, toinen nukkuu välissä :)

Emme suinkaan singahda paikalle heti, kun lapsi itkee - vaan vasta, kun ääni muuttuu pelokkaaksi.



12, kiitos rautalangasta vääntämisestä, siitä on varmasti apua :)

Meidän lapsi on päiväkuiva ja voi totta vieköön kun hän yrittää käyttää " pissahätää" hyväkseen iltaisin... Tietää, että sillä äitiin saa vipinää... " Mulla on kamala pissahätä, pitää mennä vessaan." Joopa joo, jos joskus vessaan sen vien niin saa puserrettua tipan tai kaksi. On ne kivoja tosiaan...



Meillä oli tosiaan maratooneja ennen, nyt ollaan päästy siihen puoleen tuntiin. Ihanaa jo tuokin. Meillä muuten meni niin, että yritimme yhtenä iltana että lapsi menisi itse nukkumaan, siis että kukaan ei jäisi huoneeseen. Valmistelimme sitä niin kuin tekin ja lopputulos: lapsi huutaa hysteerisenä saman tien kun ovi sulkeutui. Eikä huutoa lopettanut mikään muu kuin se, että äiti tuli viereen... Mutta seuraavana iltana lapselle sitten riittikin se, että äiti vain oli siinä lähellä, ei enää vieressä... Oli vissiin parempi kuin se edellisen illan juttu ;) Että shokkihoitoa...



t.5

Eli kyllähän minäkin " nukutan" lapsen joka ilta. Luetaan satu, lauletaan ja silitellään ja jutellaan mukavia.

MUTTA siihen se " nukuttaminen" pitää loppua!



Sen jälkeen pitää minun mielestäni nukahtaa yksin.



Jos meidän lapsi nukahtaisikin, kun minä häntä sivelen ja silittelen, mutta ei, saisin sivellä siinä tunti tolkulla (nimerkillä kokeiltu on).



Joten meilläkin on periaate, että vanhemmat määrää milloin käydään nukkumaan.



Ja haluamme viettää miehen kanssa vähän aikaa kaksistaankin joka ilta, joten kyllä on ihan kohtuullista, että lapsi nukahtaa viimeistään 21.00, kun itse käydään kuitenkin nukkumaan jo heti kohta 22 jälkeen.

yhteyttä neuvolaan ja pyydä lähetettä psykologille, sieltä voit saada vinkkejä nukuttamiseen. Ja tietoa siitä, paljonko lasta voi huudattaa ilman traumoja jne.

17, sattumalta olen yrittänyt ottaa yhteyttä neuvolaan jo viikon ajan ihan muun jutun tiimoilta :) Jos joskus pääsen sinne läpi, niin kysynpä samantien tästä asiasta.

suhtautuu moni vanhempi, kiristämällä, uhkailemalla jne. julmilla metodeilla ja vedotaan pariskunnan yhteiseen ilta-aikaan.



Sen verran olen itsekin lukenut, että tuossa 2-3 vuoden välillä tulee univaikeuksia valtaosalla lapsista ja niihin pitäisi suhtautua lehmän hermoilla ja lasta kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Ei voi olla niin kohtuutonta vaatia lapsen vanhemmilta (varsinkin jos on vielä 2 tätä taakkaa jakamaan) menettelyjä jotka ei loukkaa ja pelota lasta!



En voi kuin pahoitella tämänkin äidin puolesta joka uhkailee lapsen unilelun pois ottamisella ym. Kamalaa luettavaa : (

vai kohtalaisen levänneet vanhemmat ja iltaisin suuttunut mutta nukahtanut lapsi?



Minusta tuntuu, että meidän tyttö ei nukkuisi ollenkaan jos itse saisi päättää. Jos emme ole tiukkana leikin loppumisen suhteen, hän leikkii vaikka kuinka pitkään. Muistan vielä sen 3-tuntisen nukutuksen, kun tyttö oli 1v3kk ja päätimme kokeilla, kauanko hän jaksaa pinnasängyssä itsekseen bailata jos sitä ei lopeta. 2h50min kohdalla meni hermot ja pistimme tytön maata ja pidimme siinä; 10 minuutissa tyttö nukahti aivan uupuneena.



t. ap, jonka on ollut pakko luopua täydellisen äitiyden tavoittelusta

VAIN ja AINOASTAAN ÄÄRIMMÄISISSÄ tapauksissa, kun vanhemmat ovat jo ihan LOPPU ja väsyneitä!!!



Ärsyttää, kun ihmiset tarketuvat tuollaisiin asioihin ja yleistävät ja luuleevat, että " kuria pitävien" elämä on joka päivä ja ilta tuollista ääripää meininkinä!!!!





Ja taas kerran totean, että lapset ovat erilaisia, joku nukahtaa 10min äidin käsi kädessään, toinen taas " järjestää jo 1v. bileet sängyssää" eikä nukahda kuin pakottamalla.



Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tai väärää tietä " uneen" . Yritysten ja erehdystan kautta asiat yleensä ratkeaa ja ei se oikea, mutta se kaikkein paras keino löytyy.



Siksi käsittääkseni nyt ap:kin tuli täältä vinkkejä kysymään.





2

Siinä tulikin jo tosi monta tärkeää juttua, jotka minullekin tuli mieleen.



Ensinnäkin: Sinun (ja miehesi) positiivinen ja varma asenne on kaiken A ja O!! Miettikää etukäteen miten haluatte toimia nukuttamisen kanssa, ja toteuttakaa suunitelmanne varmalla asenteella. Yhtään ei saa tuntea epävarmuutta tai paniikkia tai sääliä tai muuta sellaista, lapsi vaistoaa sen ihan heti, ja hermostuu. Hänen täytyy voida luottaa siihen että sinä tiedät miten kuuluu tehdä ja toimia kun mennään nukkumaan, hän ei sitä itse tiedä. Sinun pitää välittää hänelle positiivista ja varmaa oloasi. Tiedän että se ei ole ihan helppoa, olen itse kamppaillut asian kanssa kauan, ja tiedän miten paljon oma mielentila ja asenne vaikuttavat (nukuttamistilanteessakin) lapseen. Se teistä, jonka on helpompi pysyä rauhallisena ja tyynenä hoitaa ensimmäiset illat ja yöt uuden systeemin kanssa.



Päätä aika jolloin ruvetaan nukkumaan, ja aika jolloin herätään. Noudata näitä aikoja tarkkaan jotta lapsesi tietää milloin yö alkaa ja loppuu. Tee ihan niin kuin olette tehneet tähänkin saakka, pidä samoista iltarutiineista kiinni, toteuta ne samalla tavalla joka ilta. Tee illasta hauska, naurakaa ennen nukkumaan menoa!! Pieni kutittelu- ja halaus-hetki esim.



Sanokaa hyvää yötä lempileluille, isälle, koiralle ja lampulle jne jos se tuntuu hyvältä (meillä tehdään näin, ja minusta se helpotta nukkumaan rupeamista).



Vie lapsi sänkyyn, lue satu tai laula, mitä nyt yleensä teette, mutta melko lyhyesti ja asiallisesti. Älä venytä omaa olemistasi huoneessa liian pitkään sen jälkeen kun olet peitellyt lapsen. Ole koko ajan varma, rauhallinen ja iloinen! Vaikka lapsesi rupeaisikin jo tässä vaiheessa onnettomaksi. Sänkyyn meneminen on ihanaa ja kivaa ja peitto on niin hieno ja tulet nukkumaan niiiiiin hyvin ;) jne...



Valitse joku hyvän yön toivotus jonka sanot aina, ja samalla tavalla kun laitat lapsesi nukkumaan, ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Esim. " Hyvää yötä, nuku hyvin" , tai jotain muuta, sillä ei ole väliä mitä sanot. Kun olet peitellyt lapsesi lähde huoneesta, ja sano samalla tuo hokema, jonka olet etukäteen päättänyt. Voit sanoa sen useamman kerran, rauhallisella ja vakuuttavalla äänellä. Aloita hokeminen kun olet lähdössä huoneesta, lähde epäröimättä!! Vie hokema loppuun huoneen ulkopuolella, jätä ovi raolleen. Sano sama hokema aina kun poistut huoneesta, ideana on että hän lopulta oppii yhdistämään sen nukahtamiseen, ja riittä auttamaan hänet takaisin uneen jos hän vaikka herää yöllä.



Nyt alkavat luultavasti protestit ja itku, ajattele niitä kysymyksinä. Lapsesi ihmettelee mitä tämä nyt on, ja kuuluuko näin todellakin tehdä. Käytä hokemaa vastauksena. Lapsi itkee tai huutelee sinua, tai vettä, tai mitä tahansa, vastaat aina sanomalla sen saman " Hyvää yötä, nuku hyvin" . Jos lapsesi tulee pois sängystä tai huoneesta, istahda vaikka tuolille huoneen ulkopuolelle ja ole tekevinäsi jotain tosi tärkeää, lue esim jotain kirjaa. Kun lapsi tulee ulos, nappaat hänet heti ovella ja viet rauhallisesti takaisin sänkyyn, sanot hyvää yötä, peittelet ja poistut. Tärkeintä on että talossa tapahtuu jotain, oven raosta näkyy valoa ja kuuluu ihan tavallisia ääniä. Älä keskity liikaa lapseesi vaan uskottele hänelle että elämä jatkuu vaikka hän nukkuukin, tee vain selväksi että hänen kuuluu nukkua rauhassa.



Jos itku yltyy niin että sinusta tuntuu että sinun täytyy mennä huoneeseen lohduttamaan, mene, mutta ole tyyni ja rauhallinen, älä puhu turhia, silitä häntä tai rauhoittele jollain muulla tavalla joka teillä toimii, mutta älä nosta häntä sängystä! Ihan niin kuin 12 sanoi, jos otat hänet sängystä todistat hänelle että hän oli ihan oikeassa, omassa sängyssä nukkuminen on vaarallista, ja sinä et tiennyt mitä teit kun jätit hänet sinne. Rauhoita hänet sängyssä, poistu huoneesta ja sano samalla se hokemasi. Jatka näin kunnes hän nukahtaa, vaikka siinä menisikin monta tuntia.



Älä puutu ihan pieniin itkuihin ja valituksiin, kuuntele lastasi, hän saa olla vihainen, jos hän on oikein onneton puutu asiaan. Vähennä joka ilta puuttumistasi ja rauhoittelua, tavoite on että jonkun ajan päästä sinun ei tarvitse kuin poistua huoneesta hyvää yötä toivottaen jotta hän jäisi rauhallisena nukahtamaan itsekseen.



Mitä tahansa siis teetkin sen jälkeen kun olet laittanut lapsesi nukkumaan, tee se varmasti ja rauhallisest ja niin lyhyesti kuin mahdollista. Älä hätäänny. Yöllä nukutaan, eikä tehdä mitään muuta, se on sinun sanomasi. Jos lapsellasi on paljon asioita ja vaatimuksia tai kysymyksiä, sanot aina että mietitään sitä huomenna, nuku hyvin. Ellei siis ole joku ihan oikea kamala hätä kyseessä. Monesti tuon ikäiset osaavat jo keksiä kaikenlaisia juttuja ja kikkoja, joihin hyvin riittä vastaukseksi katsotaan sitä huomenna, nuku hyvin.



Nämä asiat ovat auttaneet meitä 1,5 vuotiaan nukahtamisen kanssa tosi paljon. Meilläkin n. 1-vuotiaana nukuttaminen karkasi käsistä ihan täysin, istuimme lopulta yli tunninkin peuhaavan lapsen sängyn vieressä, eikä se lopulta enää toiminut ollenkaan. Vanhemmat väsyvät, ja lapsiltakin menee kallisarvoista nukkumisaikaa hukkaan! Lopulta päätimme pitää pienimuotoisen unikoulun suunnilleen näiden kirjoittamieni ohjeiden mukaan, ja kolmessa illassa tilanne oli jo parantunut todella paljon. Nykyään tulee harvoin sellaisia iltoja ettei tyttömme jäisi iloisiena omaan sänkyynsä nukahtamaan. Totesimme että meidän läsnäolomme siellä huoneessa häiritsi häntä paljon enemmän kuin rahoitti, ei hän enää koskaan peuhaa tuntia, vaan nukahtaa melko äkkiä.



Valitse ne ajatukset jotka sinusta tuntuvat hyviltä, mutta muista että se rauhallinen ja iloinen asenne on kaikista tärkeintä.