Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei halua koiriamme uuteen asuntoonsa!
10.03.2006 |
Sanoo syyksi tilanpuutteen mutta tämä on pelkkä tekosyy, tilaa on samanverran kun vanhassakin asunnossa. Oikea syy on että inhoaa koiria.
Sanoi että meidän pitää etsiä koirille hoitopaikka kun tulemme siellä käymään, ei ota niitä sinne kun on niin " ahdasta" . No ei onnistu, jos ei koko perhe kelpaa niin istukoot siellä sitten uudessa asunnossa ilman minua. Mies voi ottaa lapsen ja mennä 1 yöksi sinne, minä jään kotiin koirien kanssa. Mutta en useammaksi yöksi suostu sitä lasta sinne päästämään ja mies on samaa mieltä.
Meillä toinen vauva tulossa, turha hänen edes luulla että olen vauvan synnyttyä menossa sinne.
Kun odotin esikoista ja anoppi sai selville että meille tulee toinen koira rupesi kaamea syytösryöppy tulemaan lankoja pitkin: lapsi jää toiseksi, priorisoimme koiraa lapsen edelle, olemmeko ajatelleet nyt loppuun asti jne jne. Mies harvoin hermostuu mutta tuossakin vaiheessa sanoi muorilleen suorat sanat.
Eli tiedossa keväällä MUKAVA viikonloppu koirien kanssa kotona, ilman miestä ja lasta jolloin voi vaan ulkoilla, loikoilla ja syödä hyvin. Ei tarvitse lapsen rytmeistä välittää ja voi herätä kun haluaa :)
Ja parasta on ettei tarvitse anoppia katsella.
Kommentit (60)
Meillä on kolme koiraa ja koirat todella ovat suuri osa perhettämme. Jos joku aivan lähipiiristämme ei koiria hyväksyisi, se olisi kyllä todella suuri ongelma. ja voin vakuuttaa, että kolmesta parin kilon painoisesta hyvin koulutetusta villakoirasta on paljon vähemmän " harmia" (villakoirasta ei lähde karvaa, koirani makaavat paikallaan nätisti käskystä, eivätkä hauku) kuin kahdesta lapsestani, iältään 2 vuotta ja 5 vuotta.
Jos kerran suhtaudutte koiriin noin jyrkästi, ettekä hyväksy niitä mukaan normaalin elämään (allergiat on eri juttu), niin ettekai te sitten suutu siitä, etteivät kaikki halua lapsia koteihinsa sotkemaan ja mölyämään?? Sisareni ei ota lapsia kotiinsa (paitsi meidän), koska ei halua parkettiinsa lommoja tai ikkunoihinsa sormenjälkiä, eikä todellakaan migreeniä kirkuvista kakaroista.
Ja ei, meillä lapset ovat ehdottomasti numero yksi. Koirat ovat osa perhettä, mutta laumassa alimpana. Tämä vaan tiedoksi niille, jotka nyt alkavat vouhkaamaan, että vertaan lapsia koiriin. Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät pidä eläimistä, mutta kaikki eivät pidä myöskään lapsista. Silti useammat " kestävät" näitä meille muille niin tärkeitä olentoja, jotta välit ovat kunnossa ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö koiraihmiset voi millään käsittää sitä, ettei tätä yhteiskuntaa ole rakennettu eläimille vaan ihmisille; koirat eivät ole tasa-arvossa ihmisten kanssa, eli kun tulee kutsu kylään, niin se EI koske lemmikkieläimiä ellei erikseen mainita!
Meidän kotiimme ei saa tuoda yhtäkään elukkaa, ja jos vieraat sen takia jättää tulematta kun eivät saa omaa pikku Fifiään mukaan, niin sitten jättävät tulematta! Enkä jää ihmettelemään yhtään. Meidän koti = meidän säännöt!
Syyt miksen halua yhtäkään hurttaa sisätiloihini on se, että ensinnäkin ne haisevat (haju jää koiran lähdettyäkin, ja nyt on aivan turha koiranomistajien nousta kapinaan, sillä teidän nenät ei sitä enää haista, mutta koiranne todellakin haisee vaikka tulisivat juuri pesulta. Niillä kun on oma ominaistuoksunsa, hyi), niistä lähtee karvoja ja niiden siivoamiseen menee viikkoja, kun ne tarrautuu kunnolla tekstiileihin, ne kuolaavat, naarmuttavat pintoja (ja tuskin kukaan koiran omistaja maksaisi laskua, kun lähettäisin sen yhden vierailukerran jälkeen naarmuuntuneesta parketista), ja ennen kaikkea ovat riksi lapsiperheissä!!!
Vaikka lähes jokainen koiranomistaja nyt ryntääkin väittämään " kyllä minä tunnen koirani... se ei IKINÄ tekisi kenellekään pahaa... ja kyllä minä saan pidettyä sen kurissa... ei se ole koskaan tehnyt kellekään mitään... se on todella kiltti luonteinen jne..." NIIN siitäkin huolimatta koiralla on eläimen luonne, eikä yksikään ihminen maailman päällä voi olla 100%:sen varma siitä, etteikö koira voisi tehdä jotakin odottamatonta...
Ihminen EI voi hallita eläimen luonnetta!
Eli siinä nyt " pari" syytä meidän ehdottomaan EI -kantaan.
Onneksi kukaan meidän tutuista, joilla on koira, ei ole edes ehdottanut koiriaan meille tuotaviksi. Ovathan he mitä ilmeisemmin niitä harvoja ja fiksuja koiran omistajia. Ja on ihan mukavaa sitten käydä heillä kylässä, missä sitten voi rapsutella ja taputella niitä koiria. Sillä sehän on taas heidän kotinsa ja me olemme siellä heidän sääntöjensä mukaan. :)
Menee metsään kahdessa kohdassa: lapset ja koirat ovat eri asia, et voi verrata keskenään ovatko tervetulleita jonnekin. Toiseksi, jokaisella on oikeus (jopa anopilla!) päättää keitä kotiinsa laskee, se on hänen oikeutensa ja päätöksensä ja sitä täytyy kunnioittaa, eikä siitä voi kukaan hernettä nenäänsä vetää. Ethän sinäkään anopilta lupaa kysynyt kun otit koiran omaan kotiisi. Miten näin yksinkertaiset asiat (kuka määrää kenenkin kodissa) ovat niin vaikeita ihmisten käsittää?
minulla on koira enkä siltikään halua muita koiria kylään.
Joten ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei koiraton ihminen ole välttämättä innostunut karvaisista kyläilijöistä. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus itse päättää kodistaan.
Ihan suoraan sanoen: koirasta jää jälkiä lattiaan (jos parketti- tai puulattia), koirasta lähtee karvaa, koira saattaa kuolata, kantaa hiekkaa sisälle, koirasta saattaa erittyä hajua jne.
Koirallinen ihminen on siihen tottunut, mutta ei kukaan voi pakottaa toista ihmistä hyväksymään sitä omassa kodissaan.
Jos itse menen jonnekin kyläilemään ja haluaisin ottaa koiran mukaan niin kysyn sitä aina - ei tulisi mieleenkään olettaa, että koira voisi tulla joka paikkaan.
Vierailija:
Meillä on kolme koiraa ja koirat todella ovat suuri osa perhettämme. Jos joku aivan lähipiiristämme ei koiria hyväksyisi, se olisi kyllä todella suuri ongelma. ja voin vakuuttaa, että kolmesta parin kilon painoisesta hyvin koulutetusta villakoirasta on paljon vähemmän " harmia" (villakoirasta ei lähde karvaa, koirani makaavat paikallaan nätisti käskystä, eivätkä hauku) kuin kahdesta lapsestani, iältään 2 vuotta ja 5 vuotta.Jos kerran suhtaudutte koiriin noin jyrkästi, ettekä hyväksy niitä mukaan normaalin elämään (allergiat on eri juttu), niin ettekai te sitten suutu siitä, etteivät kaikki halua lapsia koteihinsa sotkemaan ja mölyämään?? Sisareni ei ota lapsia kotiinsa (paitsi meidän), koska ei halua parkettiinsa lommoja tai ikkunoihinsa sormenjälkiä, eikä todellakaan migreeniä kirkuvista kakaroista.
Ja ei, meillä lapset ovat ehdottomasti numero yksi. Koirat ovat osa perhettä, mutta laumassa alimpana. Tämä vaan tiedoksi niille, jotka nyt alkavat vouhkaamaan, että vertaan lapsia koiriin. Ihmisiä on erilaisia, kaikki eivät pidä eläimistä, mutta kaikki eivät pidä myöskään lapsista. Silti useammat " kestävät" näitä meille muille niin tärkeitä olentoja, jotta välit ovat kunnossa ja hyvä näin.
Mikä ihme siinä on, ettet pysty käsittämään niinkin yksikertaista asiaa, että tätä yhteiskuntaa EI todellakaan ole rakennettu eläimille, vaan ihmisille; ja ihmisiä ne lapsetkin on!!!
Jos haluaa kutsua vieraita siten kylään, etteivät he ota lapsiaan mukaan, niin näin voi tehdä ja erityisesti muistaa todellakin mainita se kutsuessa. Mutta kun kutsuu kylään ihmisiä joilla on koiria, niin EI tarvitse erikseen mainita että " älkää vain ottako koirianne mukaan" .
Eli lapset ja koirat kulkevat kyllä niin ääripäissään että...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi asuu yli 300km:n päästä joten siellä ei voi vaan " piipahtaa" ja jättää koirat kotio. Ne tarvitsevat ulkoilutusta ja ruokaa. Lähellä ei ole " koirahotellia" tai muitakaan jotka pystyisivät ottamaan, sisko voi ottaa vähäksi aikaa mutta sen mies on allerginen joten yöksi eivät voi sinne mennä.
Koirat kuuluvat meidän perheeseen, ovat meidän perheenjäseniä vaikka lapsi (ja myös tuleva lapsi) menevät edelle laumassa. Ei niitä koiria voi jättää oman onnensa nojaan vaan sen takia että anoppi mankuu meitä kylään mutta ei suostu kuitenkaan koiria enää sinne uuteen asuntoonsa ottamaan. Ja sanoinhan minä että MINÄ en ole sinne menossa, mies menee lapsen kanssa joten se joka väittää että kiristän sillä ettei saa lasta nähdä niin on väärässä. Sanoin vaan että vauvan synnyttyä niin en varmana sinne rupea pienen vauvan kanssa ajelemaan yli 300km ja kesällä vielä jolloin on yleensä lämmintä.
Oma valintani on jäädä koirien kanssa kotiin, koirat saavat olla omassa kodissa ja saavat hoitoa ja minun ei tarvitse anopin " besserwisser" tietoja kuunnella. Aina kun hänen on pakko kritisoida kasvatusasioitamme.
Ja kulkeehan se tie tännekin jos ei meitä sinne halua. Missä lukee että meidän pitää matkustaa sinne ison porukan kanssa kun ne voivat kaksistaan tänne tulla? Ja yötäkään ei tarvitse meillä olla jos koirat häiritsevät niin paljon, miehen isän sisko asuu lähistöllä joten siellä voivat olla yötä jos haluavat.
Vierailija:
minulla on koira enkä siltikään halua muita koiria kylään.Joten ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei koiraton ihminen ole välttämättä innostunut karvaisista kyläilijöistä. Ja jokaisella ihmisellä on oikeus itse päättää kodistaan.
Ihan suoraan sanoen: koirasta jää jälkiä lattiaan (jos parketti- tai puulattia), koirasta lähtee karvaa, koira saattaa kuolata, kantaa hiekkaa sisälle, koirasta saattaa erittyä hajua jne.
Koirallinen ihminen on siihen tottunut, mutta ei kukaan voi pakottaa toista ihmistä hyväksymään sitä omassa kodissaan.Jos itse menen jonnekin kyläilemään ja haluaisin ottaa koiran mukaan niin kysyn sitä aina - ei tulisi mieleenkään olettaa, että koira voisi tulla joka paikkaan.
PUHUT ASIAA!!! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Anoppi asuu yli 300km:n päästä joten siellä ei voi vaan " piipahtaa" ja jättää koirat kotio. Ne tarvitsevat ulkoilutusta ja ruokaa. Lähellä ei ole " koirahotellia" tai muitakaan jotka pystyisivät ottamaan, sisko voi ottaa vähäksi aikaa mutta sen mies on allerginen joten yöksi eivät voi sinne mennä.
Koirat kuuluvat meidän perheeseen, ovat meidän perheenjäseniä vaikka lapsi (ja myös tuleva lapsi) menevät edelle laumassa. Ei niitä koiria voi jättää oman onnensa nojaan vaan sen takia että anoppi mankuu meitä kylään mutta ei suostu kuitenkaan koiria enää sinne uuteen asuntoonsa ottamaan. Ja sanoinhan minä että MINÄ en ole sinne menossa, mies menee lapsen kanssa joten se joka väittää että kiristän sillä ettei saa lasta nähdä niin on väärässä. Sanoin vaan että vauvan synnyttyä niin en varmana sinne rupea pienen vauvan kanssa ajelemaan yli 300km ja kesällä vielä jolloin on yleensä lämmintä.
Oma valintani on jäädä koirien kanssa kotiin, koirat saavat olla omassa kodissa ja saavat hoitoa ja minun ei tarvitse anopin " besserwisser" tietoja kuunnella. Aina kun hänen on pakko kritisoida kasvatusasioitamme.
Ja kulkeehan se tie tännekin jos ei meitä sinne halua. Missä lukee että meidän pitää matkustaa sinne ison porukan kanssa kun ne voivat kaksistaan tänne tulla? Ja yötäkään ei tarvitse meillä olla jos koirat häiritsevät niin paljon, miehen isän sisko asuu lähistöllä joten siellä voivat olla yötä jos haluavat.
Olisitte miettineet ennen koirien hankkimista, että mitä kaikkea ne mahdollisesti rajoittavat! Jos anoppi asuu 300km päässä eikä halua sinne koiria, niin hyvä niin --> se on teidän ongelma kun teillä on ne koirat. Olisitte siis silloin miettineet kun ne hommasitte, voiko tällaisia tilanteita mahdollisesti tulla eteen ja mitä te sitten teette.
kenestäkään koiranvihaajaa. Mä ainakin pidän koirista mutta useista syistä johtuen en halua niitä meille kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisillä on oikeus sanoa, ketä tai mitä kotiinsa haluavat. Kyllä mä ymmärrän jos joku sanoo meille, etteivät halua meidän raahavan lapsia mukanamme. Syyt ovat ihan järkeviä, ei kaikkien voi olettaa rakastavan meidän kullannuppuja samalla lailla kuin me itse. Hyvä vaan että sanovat suoraan, eivätkä ole jossain av-palstalla valittamassa ja haukkumassa selän takana.
Onkos anoppi pohjanmaalta vai muuten vaan koiravastainen?
Omani ei myöskään oikein välitä koirista, mutta sietää niitä kyllä vierailun ajan. Meillä pieniä ja hyväkäytöksisiä koiria. Yritti tässä kyllä ehdotella, että ei varmaan kannattais hankkia uusia kun nykyisistä pian aika jättää tai jos ainakin vois pitää taukoa koiran omistamisessa - kun on nuo lapsetkin!! Tässä en anna periksi, minulla on ollut aina koiria ja haluan lapseni kasvattaa niin että elävät koira perheessämme. Tiedän että minua ja koiria vastaan aletaisiin puhua jos en olisi tiukkana.
Ihan hyvään ratkaisuun olette päätyneet tässä tilanteessa. Ota itsellesi lomaa ja anna anopin olla kämpässään. En ihan ymmärrä anoppiasi, elleivät koirasi sitten ole todella suuria ja villejä. Mutta jokaisella on oikeus valintoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ei kyllä näkis meitä ollenkaan jos ei koirat pääsis mukaan. Välimatkaa 350km.
lapsilta pois!! Ei ne ainakaan niin paljoa mitään vie kuin uusi sisarus, ja antavat ja opettavat paljon enemmän kuteb uusi siaruskin. Koirat on koiria ja vaativat koiran hoidon ja lapset omia lapsia. Ontuvaa verrata eläintä ja ihmistä toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään tykkää, että vieraat tuo koiransa meille kuolaamaan ja karvojaan pöllyttelemään.
Ja koirahoitoloitakin on olemassa, että viekää koiranne sinne vierailunajaksi.
Monilla tutuilla on koira, silti reissaavat ulkomailla yms. ja vievät koiransa asian mukaisesti koirahoitolaan.
Ei kai allergian tarvitse siellä aivoissa majailla vaikka eläimiä ja eläinpölyä välttäisikin.
koirat ovat saaneet sinne mennä. Varmaan kohta vuoden ajan on anoppi puhunut uudesta asunnosta ja puhunut siitä kun me kaikki tullaan kylään, nyt yhtäkkiä ei enää koirat saakaan sinne tulla. Ok, ei sitten tule mutta se tarkoitta kyllä sitä että koko meidän perhe ei voi sinne mennä samalla kertaa koska jonkun pitää huolehtia koirista. Ei se mua oikeesti haittaa että joudun sieltä jäämään pois, ei oikein nappaa istua monta tuntia autossa raskaanaollessa kun pissattaa koko ajan ja selkään kolottaa. Mutta hänenkin on turha sitten marista siitä ettei me kaikki tulla, koska hän ei koiria sinne halua ja jonkun pitää niistäkin huolehtia. Kaikkea ei voi saada, ei ees anoppi. Jos mies haluaa kesällä vauvan syntymän jälkeen käydä siellä niin käykööt rauhassa, mutta vauva jää minun kanssani kotiin.
Ei me koiria joka paikkaan mukaan vängetä, jos käydään kylässä niin jätetään ne yleensä edes kysymättä kotio. Paitsi niihin paikkoihin joilla niillä on lupa tulla. Koiratkin voivat paremmin siitä (ainakin meidän) kun saavat olla rauhassa kotona, ei tarvitse vieraassa paikassa ihmetellä vaan saa nukkua tutussa ympöristössä. Ne kun eivät kärsi mistään eroahdistuksesta vaan niitä pystyy jättämään mainiosti useammaksi tunniksi kotiin nukkumaan. Enhän minä niitä töihinkään voi viedä (sitten kun palaan työelämään) vaan ovathan ne sen reilu 8 tuntia päivisinkin sitten kotona.
Myönnän että aloitus oli kärkkäästi kirjoitettu mutta tein sen tahallani.
Huomaapahan vaan että iso osa av:n ihmisistä on aika koiravastaista väkeä.
Ja oikeasti, mitään ei voisi olla parempaa kun välttää anoppivierailut. Ulkoilla päivällä rauhassa koirien kanssa, syödä hyvin ja katsella vaikka tuulen viemää illalla ja kukaan ei kilju, juokse, riehu tai huuda korvaan (esikoinen) eikä tarvitse aamulla herätä lapsenkaan tahtiin :)
Ap kiteyttää kaiken päässään liikkuvan tuohon lauseeseen.
Eikä tietenkään kiristä, vaikkei koirat olekkaan tervetulleita anopin uuteen kotiin.
Kyllä ap vaikuttaa mukavalta ihmiseltä, huh huh.
Minä en ikäpäivänä suostuisi ottamaan kotiini minkäänlaista hurttaa, en edes muutamaksi tunniksi. Pidän kyllä koirista, kunhan ne pysyvät kaukana minun reviiristäni, eli siis jättävät karvansa jonnekin minun kotini ovien ulkopuolelle.
Mutta pihaa koirille on kyllä ja koiraihmiset saavat kyläillä. Mutta tietenkään kenelläkään ei ole oikeutta tuoda koiria sisään ja altistaa meitä.
Kun siskoni hankki koiran, niin äitimme sanoi, että lapsia hoitaa kyllä, mutta koiria ei aio ottaa hoitoon. Teki tämän hyvin selväksi jo ennen koirien tuloa. Kun asia oli etukäteen tiedossa, ei sisko ole koirien hoitajaksi kysellytkään. Ja kieltämättä minunkin mielestäni on riittävästi, jos äiti ottaa neljä lasta hoitoonsa. Olisi jo liikaa vaadittu, jos siihen kolme koiraa vielä päälle!