Oonko ainoa äiti, joka stressaa rytmiasioista:((

mutta olen helpottanuut itseäni sillä että harvoin alle vuoden ikäisellä on mitään selkeää rytmiä. tai sitten pitäisi aina ja vaan aina olla vain ja ainoastaan kotona ja päivät kaikki samanlaisia ja siihenhän ei aina pysty. itse tässä ensimmäisen kanssa vasta taiteilen ja olen niin ajatellut että kunhan vauvan perusturvallisuus on taattu eli hoitaja siis minä aina lähettyvillä, ruokaa, puhtautta, seurustelua ja lepoa saatavilla niin rytmi tulee sitten aikanaan. eikä vauva sitä traumatisoidu vaikka yhtenä päivänä ulkounet jäävät väliin. toki vauvat rakastavat samankaltaisuutta ja samoja toistuvia rutiineja. ja onneksi minulla on vaavi joka nukkuu myös sisällä näinhän ei kaikilla ole... varmasti vauvoissa on eroa onhan meissä aikuisissakin. yritän myös lukea vauvan viestejä eli laittaa heti nukkumaan kun väsy tulee jne. eikä meillä ainakaan ole kahta samanlaista päivää. toisena pävänä nukkuu paremmin ja toisena huonommin, onneksi yöt menevät hyvin riippumatta päivänukkumisista. toiset ovat tässäkin herkkäunisimpia joten silloin se otettava huomioon.

varmasti tämäkin aihe on tulenarka sillä jokaisella omat mielipiteet ja useat tuntuvat olevan tällä palstalla aika ehdottomia vauvan rytmin kanssa. sinulle en osaa mitään vastausta tai ohjetta antaa kaipa se tässäkin toimii että sellainen vauva kuin äitikin/hoitaja ja kunhan olet vauvasi kanssa niin tuntee turvallisuutta. todennäköisesti esikoisesi on erilainen kuin uusi vauvasi. varmasti ajan kanssa opit tuntemaan vauvaa ja jonkinlainen rytmi löytyy.

..mulla. Olen ollut tarkka päivärytmistä (nukkuma-ajoista varsinkin). Nyt esikoinen (2v) on muutamana päivänä nukkunut päiväunet huonosti ja mulla elämä sekaisin :-) No, tenava on selkeästi väsynyt ja sit loppupäivä menee vain väsykiukkuilussa, että senkin puoleen stressi pukkaa.

Nuoremman (6kk) nukkumisesta stressaan sillätavoin, että kun hän menee nukkumaan haluan " pyhittää" nukkumisen niin, etten esim. lähde asioille kesken nukkuma-ajan ettei unet häiriinny.

No, tämähän on varsin sitovaa. Tuntuu, että itse kökötän neljän seinän sisällä, siksi että tenavat saavat nukkua unensa...

Sama ajatus oli minulla, että nyt voi löysätä toisen kohdalla, mutta eipä ole onnistunut. Ehkä kun aika tästä kuluu :-)

Meidän esikoinen (nyt 2,5 v) oli pikkuvauvana tosi pätkä- ja herkkäuninen ja olin kyllä todella tarkka siitä, että hän sai nukuttua edes ne ajat, kun uni maittoi. Jos olin vaikka kaupungilla vaunuilemassa (poika nukkui usein vain liikkuvissa vaunuissa ja silloinkin ulkona eli esim. kauppojen sisällä kiertely ei tullut kyseeseen) ja törmäsin appiukkoon, joka sitten meni lepertelemään nukkuvalle pojalle niin, että tämä heräsi, olin aivan raivon partaalla. Poika siis heräsi, mutta koska hän ei ollut nukkunut tarpeeksi, jouduin sitten kuuntelemaan kitinää seuraaviin uniin asti. Mitään kovin säännöllistä nukkumisrytmiä pojalla ei ollut. Tällä hetkellä poju nukkuu yhdet päiväunet iltapäivästä ja silloin me ei mennä minnekään (mikä rajoittaa elämää jonkin verran). No, joskus saatetaan lähteä esim. mummua tapaamaan, joka asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja poika nukkuu päikkärinsä ajomatkan aikana. Tosin, kun hän kotona nukkuu helposti pari tuntia, ajomatkalla unet jäävät nykyään usein puoleen tuntiin, ja se kyllä näkyy illan vireysasteessa ja siinä, kuinka hyvin kestetään elämän vastoinkäymisiä...



Kuopuksemme on nyt 10 kk ja on ikänsä nukkunut päiväunia hyvin ja aika säännöllisesti. Hän on myös sikeämpi nukkuja kuin veljensä, mutta siitä huolimatta pyrin rauhoittamaan nukkumishetket: olemme joko kotona tai ulkona vaunuilemassa. Koska hän nukkuu vielä kolmetkin päiväunet päivän aikana, omien kauppareissujen jne. kanssa on usein aikamoinen taiteilu, jotta ehdin hoitaa ne vauvan valveillaoloaikana.



Muutkin rytmit meillä on aika vakiot eli syömme, ulkoilemme, teemme iltatoimet jne. aina aikaslailla samoihin aikoihin. Silloin, kun olen lasten kanssa yksin kotona, rytmin noudattaminen on entistä tärkeämpää, jotta vältytään turhilta väsymys- ja nälkäitkuilta jne. Niinä päivinä, kun olen kuopuksen kanssa kaksin, aikataulut liukuvat helposti tunnilla-parillakin eteen- tai taaksepäin.



Monesti rytmin rikkoutuminen stressaa vielä kahta kauheammin, jos on ajatellut ehtiä vaikka itse huilia lasten päiväuniaikaan tai jos on suunnitellut itselleen jotain muuta ohjelmaa. Paras stressinehkäisykeino itselläni onkin ollut se, että olen pyrkinyt sopeutumaan siihen, että kun olen lasten kanssa, en ehdi mitään muuta. En suunnittele mitään, vaan yritän elää hetkessä ja tilanteen mukaan.

Tosiaan se on erittäin rasittavaa tässä rytmiasiassa et menonsa joutuu suunnittelemaan tosi tarkkaan, jos sitten ylipäätään viittii lähteä minnekään.Onneks mies osallistuu paljon lasten hoitoon, että pääsen omille harrastuksille ja välillä kavereiden luo kahvittelemaan.Miehellä tosin on vuorotyö, et tekemistä riittää mullakin kahden kanssa yksinään.Tuntuu vaan että kaveripiirissä kaikki kasvattaa lapsensa ns.rytmittömästi ja sitten tuntee olevansa " nipottaja" äiti kun on niin päivärytmin orja..Mutta mun mielestä elämä vaan on helpompaa kahden pienen kanssa kun tietää suunnilleen mitä milloinkin tapahtuu, puolensa kaikella.Hauskinta tässä on mun mielestä se, että muuten noin niinkun elämässä en todellakaan ole mikään pilkunviilaaja ja nipo vaan enemmänkin tyyliin " sieltä mistä aita on matalin" ;))

Meillä on menot ja kyläilyt suunniteltu aina joko ennen tai jälkeen päiväuni ajan. Toisaalta kyllä odottaa sitä aikaa, kun kummallakaan pojalla ei oo päikkäriaikaa, et voi tulla ja mennä kun lystää...Toisaalta, sit ei oo hiljasta hetkeä talossa ennen yötä...=)



t:äippä ja pojat 2kk ja 2v9kk

Minullakin on 2 lasta. Esikoinen on 2,5 v ja kuopus 9 kk ja aina on ollut tarkka päivärytmi. Ei nyt mitään minuuttiaikataulua, mutta hommat tapahtuvat +- 0,5 tunnin sisällä. Minusta rytmi helpottaa elämää suunnattomasti kun sekä itse että lapsi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Meillä ei esim. ikinä ole esikoisen kanssa ollut nukkumaanmenotaistelua uhmaikään liittyen kun iltaisinkin on selvät sävelet. Lisäksi minusta on älyttömän helppoa suunnitella omat menot kun tietää milloin lapset nukkuvat ja milloin ovat pirteimmillään. Sitäpaitsi hoitoon jättäminenkin on helppoa kun voi antaa hoitajalle selvät ohjeet mitä milloinkin tapahtuu. Mitään hirveää stressiä en kuitenkaan päivärytmin suhteen ota. Meillä eivät muuten päivät ole lähimainkaan samanlaisia vaan kyläilemme, käymme kaupassa ja kerhossa, mitä milloinkin, mutta päiväuniaikaan (11.30-14) olemme kotosalla (tai mummolassa). Kuopus kyllä nukkuu unensa vaikka missä ja usein toiset unet ottaakin vaunuissa, mutta esikoisen täytyy päästä sänkyyn pötkölleen. :0)



Minun kaveripiirissäni lähes kaikilla lapsilla on selvä päivärytmi.