itkuparkupurku ketju

...mieltä sun kanssa. Ärsyttää kun kaikki olettaa et kaikilta se onnistuu tosta noin vaan ja sit suututaan jos jotain töksäytetään. Ja toisten vauvamahat.... Koitetaan kestää ja töksäytetään jos siltä tuntuu eikä olla siitä pahoillamme. Voimia sulle ja toiv sadepilvi poistuu!! :)

Menkat taas alkoi joten yrityskierros alkaa taas alussa. Ja minäkin sain tänään kuulla "kyllä se sieltä tulee ajallaan". En halua kuulla mitään sellaista!



Sukulaisissa käytiin viime viikolla ja taas tuli uteluita milloin on vauva tulossa. Vitustako minä tiedän!!! Ja pitäis poikakin kuulemma olla kun ei poikaa ole vielä tähän sukupolveen tullut. Hitto mulle ihan sama kumpi sieltä tulis, kunhan vain tulis!



Kiitos kun sain purkaa. Näin "pienikin" purkaus auttaa. Jospa jaksain vielä nousta tänään sängystä :´(

Tätä ketjua kaipasin minäkin. Tuntuu, ettei tästä aiheesta voi oikein valittaa kenellekään. Kaikki muut vaan raskautuvat ympärillä, ja itse saa yrittää ikuisuuksia. Kaikki jaksaa kysellä, että milloin, milloin - seuraavan kerran purskahdan varmaan itkuun tuon kysymyksen kuultuani. Typerää, mutta mua vituttaa jopa nuo julkkisodottajat kuten Victoria ja Beyonce. :'-(



Mun siskoni sai juuri kolmannen lapsen ja hän jo suunnittelee kovasti neljättä. Me olisimme onnellisia, jos saisimme edes sen yhden lapsen.

Joku tuolla aiemmin sanoikin, ettei kohta enää jaksa edes yrittää, kun tietää, että kuukausi kuukauden jälkeen vastassa on vain negatestiä. Ihan samat tunnelmat on täälläkin. Ovistestit olen jättänyt pois kauan aikaa sitten, ei vaan enää jaksa.

V*tuttaa se, että kadehdin rakasta ystävääni, joka on raskaana. V*tuttaa se, että loukkaannuin hänelle siitä, ettei hän ehtinyt kertoa minulle itse, vaan sain kuulla asiasta muilta. V*tuttaa se, kun huomasin juuri, että en halua tavata häntä, vain koska hän on ekasta kierrosta raskaana ja minä vuosikausienkaan jälkeen en. V*tuttaa se, että tunnen näin ja häpeän näitä tunteitani enkä ole aiemmin kehdannut tunnustaa niitä edes itselleni, saati kertoa kenellekään. V*tuttaa se, että hän on ihana ihminen ja ihana ystävä, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa ja minä kaipaan häntä.

Juuri tällaista ketjua kaipasin minäkin. Meillä yritystä edessä melkein 1,5 vuotta ja epätoivo kasvaa kuukausi kuukaudelta. Ympärillä tosiaan kaikki muut raskautuu, paitsi minä. Kaikki muut saavat lapsia halusivat tai eivät. Vituttaa lukea juttuja "yllätysraskauksista" mutta kaikkein eniten ottaa päähän äidit joilla on lapsia, ja jotka sitten valittavat siitä kuinka rankkaa vauvan kanssa sitten on kun ei saa nukkua jne jne. Koettaisivat asettua lapsettoman kenkiin niin näkisivät mitä on kun on oikeasti rankkaa. Ei ole helppoa kerätä itseään joka kuukausi uudelleen uuden pettymyksen jälkeen! Sellainen tuli taas tänään eteen. ;( Ja tässä saakin taas varmaan itkeä koko päivän. Eikä tätä tuskaa ymmärrä kukaan muu kuin toinen samassa tilanteessa oleva, vaikka kuinka monet saattaa yrittääkin!

Meillä yritystä takana 4v ja muutamia kuukausia. Jatkuvasti saa kuulla "milloinkas teille tulee perheenlisäystä" yms. Viime viikolla parikymppinen työkaveri, jolla pari vuotias tyttö tokaisi: Ootelkaa rauhassa, ettehän oo yrittäneet kun vähän aikaa?!!!!!!!! What?!!Kenen mielestä neljä piinaavaa vauvan odottelu vuotta on lyhyt aika?Toki tämä neitonen on niitä, joille vauva suotiin ehkä vähän liiankin aikaisin. Noi kommentit jostain kumman syystä satuttaa tiettyyn aikaan kuusta enemmän ja joskus taas ei ollenkaan. Ja sitten tämä jankuttaminen hoitoihin hakeutumisesta: MINÄ EN VAAN YKSINKERTAISESTI JAKSA/HALUA LÄHTEÄ MIHINKÄÄN SEMMOISEEN AINAKAAN TÄLLÄ HETKELLÄ! Kyllä siinä on neuvojia ollut;ja kaikki niitä,jotka saivat lapset ilman hoitoja.Kiitos tästä ketjusta:olo tuntuu taas paremmalta.



P.s. Oletteko keskustelleet miehenne kanssa,joutuuko he saman pommituksen kohteeksi?

Cristal, ainakin minun mieheni ottaa tämän asian paljon lunkimmin kuin minä itse. Kyllä hänkin kuulee kyselyitä mutta ei loukkaannu niistä. Voi, kun itsekin osaisin ottaa samanlaisen asenteen! ;-)



Oletteko te muut kertoneet asiasta esimerkiksi sisaruksillenne ja vanhemmillenne? Itse en ole, ja joskus mietin, että ehkä pitäisi. Jotenkin en vain osaa / halua kertoa asiasta. Viimeksi muutama päivä sitten kyseltiin, onko vauvakuumetta ja milloin on tulossa lapsia. Ikävä vaan, että aina nuo kyselyt on aina sellaisissa tilanteissa, joissa on paljon muutakin porukkaa (esim. perhejuhlissa). Silloin ei tee mieli sanoa yhtään mitään. En yksinkertaisesti voi ymmärtää, mikä ihmisten päässä liikkuu, kun tuollaisia kysymyksiä ylipäätään kysellään! Mullakin jopa työkaverit kyselee, eikä todellakaan tee mieli kertoa noin henkilökohtaisista asioista töissä.



Meillä on parhaillaan tutkimukset käynnissä, ollaan yritetty hiukan alle kaksi vuotta. Itseasiassa mulla on huomenna ensimmäinen tutkimuskäynti. Vähän jännittää, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Toisaalta olo on jopa huojentunut - ehkä me saadaan sieltä jotain apua.

Tsemppiä Daisy tutkimuksiin:)Minäkin kävin reilun vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksissa ja mitään ei löytynyt:siihen se sitten jäikin.Minä oon kyllä kertonut lapsettomuus asiasta. Olen hyvin avoin tyyppi ja oon huomannut, että asiasta puhumalla saan olla tungettelevilta kyselyiltä rauhassa. Sitten kun ei niin läheiset ihmiset (HUOM!yleensä iäkkäämmät ihmiset)kyselevät,vastaan asian olevan yläkerran ukon käsissä; Näin keskustelu jää yleensä siihen:)

Kiitos Cristal tsempeistä! Eka tutkimus meni tänään ihan hyvin (mieshän on jo tutkittu). Papa-koe oli vaan jostain syystä kamalan kivulias, mutta sellaistapa se joskus on. Kolmen viikon päästä on luvassa munajohtimien aukiolotutkimus, joka netin kauhutarinoiden mukaan on joillakin ihan infernaalisen kivulias kokemus, ihanaa. ;-) Ei vissiin pitäisi lukea noita kauhutarinoita. Sittenpä nähdään, ei kai tässä muuta voi kuin odottaa. Minä olen kyllä ihan valmis hoitoihinkin, mutta ennen kuin päästään siihen pisteeseen, käydään nuo tutkimusjutut eka alta pois.



Jännä, mulla taas ei vanhemmat ihmiset juuri kysele vauvauutisista. Yleensä ne on nimenomaan nuorempia, ihmeellistä.

Daisy tutkimuksiin ja hoitoihin sen jälkeen!!

Itse olen hoidoista kertonut vanhemmilleni, siskolleni ja joillekin kavereille, mutta ei ne täysin ymmärrä mitä käyn läpi. Nyt siskoni on raskaana ja äiti tietysti siitä paljon puhuu ja mä en jaksais kuunnella. Oon toki iloinen, että musta tulee täti, mutta kun edelleen kaikki muut raskautuu paitsi mä. Meillä jo 3icsi:ä takana, tuloksetta ja nyt taas pitää pudottaa painoa jotta voidaan jatkaa. Yksi tietty lääkäri v*tuttaa suunnattomasti ja tämä lekuri jaksaa painosta vaan jauhaa... Ja must tuntuu et miehet ottaa kyselyt kevyemmin ku me naiset, vaikka luulen että yhtä pahalta niistä tuntuu joka kuukausi toistuva pettyminen... Tsemppiä kaikille!!

Ihan huippu juttu tää ketju. Täällä ainakin on ihmisiä jotka ymmärtää omaa tilannetta :) ja saa valittaa, jee!



Mulla on noi ihan samat jutut kun teillä kaikilla muillakin. Kaikki muut raskautuu paitsi ite. Mun miehellä on lapsi ennestään niin minä YKSIN olen ainoa tuttava piirissä jolla ei ole lasta. Ihan kaikilla muilla on. Ja ne kaikki muut on saanu ne lapset tän 1,5 vuoden aikana jolloin me ollaan yritetty sitä lasta. Vitun vittu!!



Mä oon muutamalle hyvälle kaverille kertonu tästä ja muutamalle läheiselle työkavereille. Sitte mun äiti tietää ja vissiin velikin, äiti varmaan kertonu. Veljelläkin oli vaikeuksia saada lasta, meni ainaki 5 vuotta ennenku sai. Sen vaimolla oli vaikeuksia raskautua. Mutta sitte sen ekan lapsen jälkeen ei käytetty ehkäisyä vaikka lääkärit sanoi että kantsuu käyttää että on helppo tulla uudestaan raskaaksi nii niinhän siinä sit kävi, mutta ne päätti sitte tehdä abortin. Mitä vittua?!? Jos on niin vaikee saada lasta no sitte ku sitä tarjotaan niin ei. Yks sukulainen kans teki kesällä abortin kun ei olla valmiita vielä toiseen. Just, ei siin mitää. Tehkää te vaan abortteja. Jännä juttu että aborttiin saa ajan heti, mutta kun yrität saada aikaa että pääsis lapsettomuus hoitoihin niin sen ajan saamiseen puolivuotta! On se niin väärin.



Eli meillä alkoi vihdoin lapsettomuus hoidot, kunnallisella puolella. Mies jättää spermanäytteen tällä viikolla ja jos se on ok niin sitte mä joudun siihen aukiolotutkimukseen kans.



Daisy, onks sulla ollu se jo? Sattuko? Miten meni? Mikä tulos? Mitenkäs nyt teidän hoidot jatkuu?



Ja nyt täs parin viikon aikana pitää käydä antaa pari verikoetta. Mutta nyt kun oltiin siellä tutkimuksissa niin ultrassa näkyi että oli kehittyny follikkeli ja se varmaan irtos eilen kun oli niin kipee. La ja su pupuiltiin niin kaiken järjen mukaan nyt ei voi muuta ku onnistua. Voiko parempaan aikaan osua? Jos siis tärppää niin yhdet verikokeet jää tekemättä. Koska sinne pitää mennä ens kierron 3,4 tai 5 päivänä. Mä en toivo mitään muuta tässä maailmassa kun että nyt onnistuisi!!!!



Miehelle jotenkin hermoja raastavaa tää. Se ei tykkää yhtään lääkäreistä niin se ei kauheen mielellään tuolla juoksis. Mutta luulen kuulkaa ettei onnaa. Koska ei oo tähänkään mennessä onnistunut. En saa tätä stressiä loppumaan. Ois ihana unohtaa koko asia.



Kertokaa mitä teille kuuluu! En muista kuka kirjoitti ystävänsä raskautumisesta joka otti koville, mutta ootteko saanut asiat selvitettyä?



Missä tilanteessa kukin on?



Piiu ( piina viikoilla mennään:/, 2 viikkoa pitää oottaa, Huoh)

Mulla oli itseasiassa lääkäri eilen, ja se kohdun ja munajohtimien tutkimus (hystero- mikä lie) onkin nyt sitten vasta marraskuussa. Kieltämättä vähän jännittää, koska lääkäri sanoi suoraan, että tutkimus tulee mitä luultavimmin olemaan kivulias. Mekin ollaan tässä kuussa yritetty oikein olan takaa, ja on tässä vielä se toivo, että jos nyt tulisi raskaaksi (menkat ensi viikon lopulla), en joutuisi tuohon tutkimukseen. Mutta oman tuurini tuntien joudun tutkimukseen ihan takuuvarmasti... :-/ Tässä välissä meillä on tosiaan otettu verikokeet (kummallakin hyvät tulokset) ja mies on antanut spermanäytteen 2 kertaa (tulokset olivat normaalit).



Teillä on kyllä vaikea tilanne, jos miehellä on lapsi ennestään. Silloin ei ehkä ymmärrä, millaisessa piinassa toinen joutuu olemaan, kun todella haluaa lasta. Sen allekirjoitan kyllä ihan täysin, ettei miehet ymmärrä, millaista se on, kun oma kroppa "pettää" kerran kuukaudessa. Meilläkin mies todella haluaa lasta, mutta hän ottaa kaiken paljon rennommin.



Pidetään kuitenkin sormet ristissä, jos vaikka nyt onnistuisi. :-) Mullakin verikoe näytti selvän ovulaation tässä kierrossa, nyt on pakko onnistua! Tulen kertomaan kuulumisia sitten, kun tiedän enemmän.



Tsemppiä ja hyvää tuuria kaikille muillekin! Justus, kiitos sinullekin! Meillä oli ihan sama tilanne siskon raskauden kanssa vähän aikaa sitten, joten tiedän, miltä se tuntuu... Jos yhtään auttaa, niin voin sanoa, että ainakin minulla asia tuntui paljon helpommalta, kun vauva viimein syntyi.



Tulkaa muutkin päivittämään tänne kuulumisianne! :-)

Daisy mulla myös menkkojen aika olis ens viikon lopulla. Todennäköisesti la tai su. Molemmilla meillä vielä viikko jännitettävää. Mä en jaksais enää jännittääkään mutta kun näitä fiiliksiä ei vaan saa pois. Tekisin mitä vaan et jos vois olla ajattelematta koko asiaa..



Tilanne meillä joo jonkiverran hankalampi kun mies ei silloin muinoin olis halunnut lasta (19v) mutta silloinen tyttöystävä ei ollut ihan niin reilu ja se lapsi tuli ja ensimmäiset vuodet hankalia. Niin luulenpa että kaikki tää vaikuttaa tähän. Kyllä mies haluaa mun kanssa lapsen mutta ei kuumeile siitä ja välillä jos on jotain pientä kränää niin hän alkaa empimään, kiusakseni.. Kyllä tää on molemmille raskasta. Miestä ei huvittais noi hoidotkaan, koska ei pidä lääkäreistä liiemmin ja kaikki näytteiden antaminen on hankalaa. Ja sitte mua ottaa toisinaan päähän ku pitää tehä tää nii hankalaksi tää. Siks toivon että nyt onnistuis niin vois ne hoidot lopettaa ennen kun ne kerkiää ees kunnolla alkaakkaan..



Noo anyway, maanantaina verikokeisiin ja mies lykkäsi näytteen viemistä ja toivottavasti vie sen ens viikolla..



Palailen varmaan sitte kun ne menkat alkaa, on vaan semmoinen fiilis että sieltä ne taas tulee :(



Tsemppiä, onnea ja jaksuja kaikille :)



Piiu

Väsyttää..mutta ei nukuta. Yli vuosi yritetty vauvaa ja vihdoin koin oikeita raskausoireita ja menkat tosi myöhässä. Raskaustesti näytti plussaa, kunnes eilen alkoi vuoto ja tänään testiin ei tullut edes haaleinta haaleaa viivaa. Olen niin rikki :(((.