miten suhtaudut siskoosi, joka ei koskaan auta sinua lastesi hoidossa?

En kyllä osaa sanoa miksi toimii noin, ehkä ei tosiaankaan tykkää lapsista, ei edes sinun?

mutta ehkäpä siskosi ei kerta kaikkiaan kestä lapsia? Tietty elämäntyylien erilaisuus etäännyttää, mutta ei sen tarvi tehdä välejä katkeriksi tai vihamielisiksi. Jos kyseessä olisi veljesi, ajattelisitko silloin että hänen pitäisi auttaa lastenhoidossa?

Voithan kostaa ja olla auttamatta kun siskosi viimein niitä lapsia saa ;)

vaikka se on tosi lapsellista ajattelua, tiedän. Pitäisiköhän joskus täräyttää suoraan, mitä ajattelen. ap

Vierailija:

Meillä on ollut pieniä lapsia yli kymmenen vuoden ajan. Siskoni on sinkku ja hän ei ole kertaakaan auttanut lasten hoidossa tänä aikana. Ei ole itse tarjoutunut, mutta ei ole auttanut edes pyytäessäni, ei edes hätätilanteessa. Miten sinä suhtautuisit tällaiseen? Nyt en kaipaa kommentteja siitä, että lastenhoito ei mitenkään kuulu siskolleni, vaan ajattelen lähinnä kahden sisaruksen välejä. Eivätkö siskot auta missään tilanteessa toisiaan? eikö se juuri tee läheiseksi, että tukee toista tarvittaessa. Siskoni ei juurikaan ole apuani pyytänyt, auttaisin häntä tietenkin, jos pyytäisi. Muille ihmisille hän on joskus harmitellut, kun emme ole kovinkaan läheisiä keskenämme.

En ymmärrä miksi siskosi pitäisi sinun lapsiasi hoitaa. Ei se siitä sisarussuhteesta ole kiinni.

Ihan hyvät ja läheiset välit meillä on kumminkin. Molemmat vain hoitavat itse tekemänsä jälkikasvun.

Muutenkaan meillä ei ole kovin läheiset välit. Eivät ole koskaan olleet ja tuskin koskaan sellaisiksi muuttuvat.

Kyllä minäkin omani hoidan, ekä siskollani hoidata!

eikä halua hoitaa lapsiasi. Hän pärjää omillaan eikä tarvitse apuasi. Siskosi ei ole minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa sinua kohtaan. Jo se että hän on sinkku eikä hänellä ole lapsia kertoo sen, että hän ei kaipaa vielä perhe-elämää, lapsenhoitoa jne. Anna siskosi käyttää aikansa kuten hän haluaa, ei hänellä ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsiasi. Älä nyt ainakaan suutu hänelle siitä. Voithan aina palkata hoitajan jos ihan ehdottomasti sitä tarvitset.

ettekö te anna koskaan muutto-tai remonttiapua, tai mitään muutakaan. Olen aina pitänyt omaa perhettäni epänormaalina, kun toista ei auteta (vanhempanikaan eivät koskaan ole auttaneet lastenhoidossa) vaikka mikä olisi, eikä toiselta apua myöskään pyydetä. Mutta se onkin siis ihan normaalia perheen kesken. Itse toivoisin ihan toisenlaista käytäntöä. ap

Jos näin on, kyllä se tuntuu oudolta. Minkä ikäinen siskosi on? Voiko olla mahdollista ettei hän ole itse saanut lapsia, eikä siksi pysty hoitamaan lapsiasi?

ei ole hoitanut koskaan lapsia minuuttiakaan. Puhuu kyllä itse perheestä ja lapsista tulevaisuudessa. ap

Mutta kyllä minusta on tosi outoa, jos sisko ei halua osallistua lastesi elämään millään tavalla. se on itsekästä, jos ei koskaan pysähdy tarjoamaan apuaan läheiselleen, todella itsekästä!! Oma siskoni on myös sinkku, eikä koskaan halua itse lapsia, koska ei vain vilpittömänti pidä niistä. Omiani hän palvoo ja muistaa aina tarjota hoitoapuaan, joskaan ihan vauvaikäistä ei epävarmuuttaan osaa välttämättä hoitaa.

siitä, että jos joku perheenjäsen on todella avun tarpeessa, onko normaalia, että häntä ei auteta ollenkaan, kuten meidän perheessämme tehdään. Itse siis olen kuvitellut, että joillakin muilla olisi toisin. Esim. että siskoni auttaisi minua jossakin asiassa ja minä taas vastavuoroisesti häntä, ihan vilpittömästi ja laskematta vastapalveluksia. ap

ajattelen, että jos perheenjäsenellä on joku avuntarve, yksi päivä kerran vuodessa ei esim. ole paljon uhrausta itseltä, oli sitten asia mikä hyvänsä, jos se toisen elämää helpottaa. Ei meilläkään kukaan auta tai apua pyydä, eikä meillä läheiset välitkään ole keneenkään perheessä. Eikä minua enää kiinnostakaan, kun ei toisia kiinnosta yhtään, miten minä jaksan.

Alytöntä nykyajan systeemi, jossa jokaisen oletetaan pärjäävän omillaan.

Toisaalta syy voi olla sinussakin. Miten suhtaudut siskoosi? Jos pidät itseäsi ainoana oikeana ihmisenä lapsillesi, tuskin sillon siskosi " uskaltaa" sinua auttaa. Toinen kysynys on se, että kuinka kiinnostunut siskosi on ylipäätään lapsistasi? Jos häntä ei juuri täditettävät kiinnosta, tuskin häntä kiinnostaa heitä hoitaakkaan.

en kanna kaunaa ja hoidan hänen lastaan kuitenkin kun pyytää. Tykkään hänen vauvastaan ja auttamisen halu tulee suoraan sydämestäni.

koska meillä ei ole ketään luotettavia lastenhoitajia olemassa, emme koskaan pääse mieheni kanssa minnekään esim. yhdeksi yöksi. Siskoni tietää miten kipeä asia tämä on meille. Jos meillä olisi asiat paremmin tällä saralla, tuskin tämä niin harmittaisikaan. Hän myös on itse painokkaasti sitä mieltä, että isovanhempien kuuluisi auttaa (eivät auta). Muutaman kerran on ollut suoranainen hätätapaus, mutta silloin hän ei ole auttanut vain siitä syystä, että " asuu niin kaukana " (matkaa alle tunti). Itsehän hän toivoisi läheisimpiä välejä, mutta tällä menolla katkeruus loitontaa välimme entisestään. Miksi olisin yhtään kiinnostunut hänestä, kun ei häntäkään kiinnosta minun hyvinvointini? ap

että siskosi tuntee olonsa epävarmaksi. Kerroit, ettei hänellä itsellään ole lapsia, teillä on ilmeisesti useampia, pieniäkin. Lapsettomalle ei ole ihan helppo juttu lähteä kylmiltään pyörittämään monilapsisen perheen elämää yhdeksikään illaksi. Toisen lasten hoitaminen on suuri vastuu, ja jos ei ole rutiinia tai on jopa täysin kokematon lastenhoidossa, ei välttämättä uskalla lähteä kokeilemaan.



-Tiitu-

Meillä on sama tilanne kuin teillä. Ehkä entisestäänkin etäiset välit ovat vain tulleet etäisemmiksi. Tuskin meistä koskaan voi tulla läheisiä ihmisiä, koska hän ei ole elänyt lapsiperheen arkea ja nähnyt läheltä meidä väsymystämme. Minulla on ehkä aina tunne, että minä tiedän elämästä jotain enemmän kuin mitä hän tietää.

olen ehdottanut, että voisi tehdä jotain kivaa esim. yhden isomman lapsen kanssa, vaikka kummilapsensa, meillä kun ei ole isovanhempia. Se jo olisi suuri juttu. Mutta ei ole aikaa eikä kiinnostusta.