Lue keskustelun säännöt.
miten suhtaudut siskoosi, joka ei koskaan auta sinua lastesi hoidossa?
10.12.2005 |
Meillä on ollut pieniä lapsia yli kymmenen vuoden ajan. Siskoni on sinkku ja hän ei ole kertaakaan auttanut lasten hoidossa tänä aikana. Ei ole itse tarjoutunut, mutta ei ole auttanut edes pyytäessäni, ei edes hätätilanteessa. Miten sinä suhtautuisit tällaiseen? Nyt en kaipaa kommentteja siitä, että lastenhoito ei mitenkään kuulu siskolleni, vaan ajattelen lähinnä kahden sisaruksen välejä. Eivätkö siskot auta missään tilanteessa toisiaan? eikö se juuri tee läheiseksi, että tukee toista tarvittaessa. Siskoni ei juurikaan ole apuani pyytänyt, auttaisin häntä tietenkin, jos pyytäisi. Muille ihmisille hän on joskus harmitellut, kun emme ole kovinkaan läheisiä keskenämme.
Kommentit (33)
Siskoni asuu mimittäin 400 kilometrin päässä, joten ei ihan heti lapsenvahdiksi pääsisikään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi, eivätkä koskaan ole auttaneet, vaikka heillä molemmilla on itselläänkin lapsia, ja siis varmasti osaisivat lapsia hoitaa!!
Ei toi ole kivaa ap., ei. Onneksi meillä on paljon läheisiä jotka tykkää ja haluaa hoitaa lapsiamme, ja joille sitten vastavuoroisesti annamme apua. Vaikka just silloin ei ehkä itseä kaikista eniten huvittaisi.
Ei oiekasti ole ihme että yhteiskunta voi huonosti, kun suuren osan mielestä on ihan ok olla auttamatta edes omaa perhettään jos ei vaan huvita.
Vierailija:
Meillä on sama tilanne kuin teillä. Ehkä entisestäänkin etäiset välit ovat vain tulleet etäisemmiksi. Tuskin meistä koskaan voi tulla läheisiä ihmisiä, koska hän ei ole elänyt lapsiperheen arkea ja nähnyt läheltä meidä väsymystämme. Minulla on ehkä aina tunne, että minä tiedän elämästä jotain enemmän kuin mitä hän tietää.
Juuri tästä syystä harva lapseton viitsii auttaa, kun suhtautuminen on tätä.. Itselläni ainakin on läheinen suhde siskoon, vaikkei omia lapsia olekkaan, ja auta, jos vain osaan ja ehdin.
Kyllä se sisarussuhde on jostain muusta peräisin kuin elämäntilanteesta.
Olisi inhottavaa olla tällaisen henkilön sisko!
mutta tottahan se suhteeseen vaikuttaa, jos toinen ei yhtään ole kiinnostunut toisen elämästä tai jaksamisesta. Vaikea siinä on asioita alkaa jakamaan, jos toinen on välinpitämätön tai itsekäs. Minusta taas ap:n sisko vaikuttaa inhottavalta, jos ei ole kiinnostunut yhtään siskonsa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voisin kääntyä hänen puoleensa, jos minulla on jokin hätä ja hän myös vastaavasti minun. ap
samoin autan itse häntä sellaisissa asioissa joissa voin. Palauttaa lapsen sitten kun rupeaa " ahdistamaan" . Onkin naureskellut että hyvä kun voi palauttaa kun ei enää jaksa tai halua olla lapsen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ollessani sinkkuna ja lapsettomana autoin vielä enemmän.. Mikäs sen hauskemapaa olikaan kun " tädin kullannuppujen" kanssa viettää aikaa ja tehdä kaikkea hauskaa ilman vastuuta kasvatuksesta!
Samoin otan kyllä hoitoon myös ystävieni lapsia, enkä edes pidä sitä mitenkään rasittavana..
Ja itselleni tulee ainakin hyvä mieli aina vaan kun voi auttaa, oli sitten kyseessä mikä asia tahansa!
On aina joku minua parempi.
Ja totta kai on paljon kiireitäkin nykyajan maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen joskus yrittänyt hätätapauksissa turvata lähellä asuviin sukulaisiin, enkä voi ymmärtää, miten joku voi olla auttamatta jos on tosi kyseessä, kun hänellä on saunavuoro tai hän on ajatellut katsoa tv:stä jonkun ohjelman.
Toivoisin kovasti omia, ja ymmärrän senkin että voi olla myös elämäntilanne, jolloin ei vain todellakaan pysty ja halua edes nähdä toisten lapsia, kun se sattuu niin kovasti ettei ole omaa. :( Onneksi olen päässyt siitä yli, jo kauan ennen siskoni lasten syntymää.
Senkin tiedän (olemme asiasta joskus naureskelleetkin yhdessä) että kumpikin välillä kadehtii toiselta perhettä/ vapautta, mutta myös sen ymmärrämme ettei se ole rakentavaa. Olemme hyvin läheiset ja todellakin olen sitä mieltä että perheenjäsenet (myös ystävät) ovat aina valmiita auttamaan jos toisella on jokin hätä tai tarve. Oma perheeni ei ole koskaan jättänyt minua pulaan pienessä eikä suuressa tilanteessa, ja koetan itsekin parhaani mukaan tekemään samoin. Ei voi sanoa, että olisi velvollisuus auttaa perhettään, mutta mielestäni se on asia, jonka täytyy tulla sydämestä, automaattisesti. Nykyaikana ei monellekaan tekisi pahaa oikeasti luopua hetkeksi omasta " kiireestään" toisen hyväksi.
Se vain joskus minua vaivaa, että siskoni toivoisi että saisi lastenhoitoapua useammin. Minulla kuitenkin on omalla ajallani paljon tekemistä, ja välillä tuntuu ettei hän ymmärrä täysin sitä, ettei sinkullakaan koko ajan elämä ole pelkkää lojumista joutilaana. Työni vie paljon aikaa ja energiaa, mutta silti olen mielelläni siskonlasteni kanssa milloin aika on sopiva, ja " hätätilanteessa" aina. Moni tuntemani yh / pienten lasten äiti on kuitenkin vailla hoitoapua ihan kokonaan tai ei ole ollut kertaakaan kahden missään miehensä kanssa lasten syntymän jälkeen... :( He taas kadehtivat siskoani kovasti, kun hänellä on minut.. Heitäkin auttaisin, mutta asuvat niin kaukana, ettei työni puolesta onnistu.
Mutta AP, olen siinä samaa mieltä, että on oikeasti omituista jos siskosi ei ole kertaakaan halunnut auttaa noin pitkällä ajalla... Kannattaisi keskustella asiasta, mutta välttää syyttävää sävyä, tai voit olla varma, ettei häntä näy jatkossakaan sitä vähää... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
satojen kilometrien päässä, joten ymmärrän oikein hyvin, ettei ole innolla hoitamassa lastani.
Vierailija:
Ekan kerran hoidin muiden lapsia 15 vuotiaana. Tämän jälkeen tuli aina silloin tällöin pyyntöjä kavereiden lapsia hoitamaan, kun siskoilla ei ollut. Oman ensimmäisen lapseni sain vasta 32 vuotiaana.