***SYYSpaapertajien -04 Wiikonloppu höpinät***

Susi, kiva kun tulit käymään! :) Neakaan ei kävele ja mua ei se haittaa. Tyttö on tosi varovainen ja harkitsevainen, tiedän, et lähtee ajallaan taapertamaan. Mut just nää muiden kommentit..ai minkä ikänen Nea olikaan..niin eiks se vielä kävele.?? AAAARRRGHHH!! Ei tulis mieleenkään mennä kommetoimaan kenenkään lapsen kehitystä tai kysymään, et eikse puhu, kävele, käy potalla jne!!!



Jatu, huhuuuuuuuuu!!! Onko miehes terve, päästääks kylään!! :)*malttamattomana kyselee*



Nekkis nukkuu, lunta satelee. Aamulla käytii Hakaniemessä kristillisessä kirjakaupassa katsastamassa Nealle uutta iltakirjaa, mut ei löytynyt mieleistä. Ihan kivasti tyttö viihtyi reissussa, mies vasta oli herännyt myöhään. Nea on muutes söpö, kun ilta-ja ruokarukouksen päätteeks sanoo aamen! :) Kädetkin melkein osaa laittaa ristiin!



Mut nyt pitää laitella paikkoja kuntoon, kaveri tulee poikansa kanssa pian kyläilemään. Mukavaa päivän jatkoa!



Enkeli1 ja Nea

Jatun ajatuksiin yhtyen, kiva kun poikkesitte Frodo ja Susi. Useamminkin saa käydä! ;-)



Aavis, Sittis ja Mersu sanokaas Böö!



Lila75

Olitkin jo vastannut! :) Me kai voitais huomenna sit tulla iltapäivällä ku Nea on heränny päiväunilta!? :)

Jos vähä pikakuulumisia kertoilisin, milloinkahan olin täällä viimeksi?? ei muista.

Joo, Meidän Kassu oli eilen (lopultakin) siinä silmän sondeerauksessa(kyynelkanavan aukaisu). Kaikki meni hyvin,KAssu oli koko aamun rauhallinen ja leikki siellä, sit kun vietiin leikkaussaliin ja anestesiamaski laitettiin naamalle, silloin pikkuinen hätääntyi ja huusi kuin syötävä ja rimpuili, ja hoitajat väkisin pitelivät paikoillaa, mut onnex pian simahdettin. Kurjalta tuntui sivusta toimettomana kattoo...Mut itse toimenpide nopesti ohi, ja herättyään pojulle maistui heti maito, ja sose, ja tarkkailun jälkeen kotiin. Jospa tuo silmä nyt parantuis lopulta. Lääkäri nimittäin sanoi, ett oli täysin tukossa ja tulehtunut ja voi mennä tukkoon uudestaa flunssan yhteydessä, kun limakalvot turpoaa...

Mitäs muuta. Poju oppi pari viikkoa sitten(Iv2kk)kävelemää:), vakaasti ja hiljaa kävellään huoneesta toiseen, kunnes taas maan vetovoima vetää puoleensa ja lentää pyllylleen.Kontaten mennään paljo nopeammin.

Poju painaa 12300g ja 81cm. Terveenä suht koht ollut, silloin tällöin pientä flunssaa, ei kuumetta eikä korviin viel oo kertaakaan menny.

Viime sunnuntaina mammaa kyl kovasti jännitti, kun Kassu oli eka kertaa hoidossa pari/kolme tuntia. Pelkäsin ett huutaa koko ajan(kun muutenkin eroahdidtus kausi menossa), mut vielä mitä, pomppinu ja " höhötellyt" sohvalla suurimman osan ajasta :)eikä ollu itkenyt koko aikana yhtään(lähettiin pojulta kyl salaa miehen kanssa). Juu, oltiin yli vuoteen eka kertaa miehen kans ulkona,1v-hääpäivän kunniaksi syömässa vain käytiin ja pari bissee nautittiin:)

Mut tämmöttis täällä;)

Onko muitten taaperot lähteneet kävelemään tässä parin viikon aikana??( en nimittäin ole ollut palstaa lukemassa vähään aikaan)



T:zsazsa&kasper( joka sanoo " äittä" , anna, " mmuu" (ammuu), ja muuten vain osoitetaan haluamaansa sormella" tä tä tää" ...:)

Hei



Yritän pikapikaa kirjoittaa mitä kuuluu, notta ette aivan huolestu. Ihania olette kun asiaa ihmettelette. En vaan ole oikein koneelle kerinnyt, nyt luin muutaman päivän pinot, kun mies on Motin kanssa.



Meille ei kuulu hyvää, oikeastaan meille kuuluu todella huonoa. Maanantai aamuna katsoimma jälleen kerran elämän tosiasioita silmästä silmään vai pitäisikö sanoa vaippaan, joka oli täynnä sulamatonta ruokaa ja muuta mukavan vihreää mömmöä. Ja kun meillä ei myöskään nukuttu, soitin sairaalaan, tuloksena ruokavalioon jäi peruna(jonka sopivuudesta ei ole mitään takeita) ja poro. Moinen takapakki aiheutti äitille suuria henkisiä sopeutumisvaikeuksia, puhumattakaan Motin fyysistä, koska toisella on enemmän nälkä kuin kiinteää ruokaa voidaan antaa. Emme tiedä mikä sen teki, antibiootit vai muu sopimattomuus.



NO valvominen jatkui, vatsakrampit myös ja lapsi parka oli aivan poikki, ei nukuttu yöllä ei päivällä. Lopulta menimme lääkäriin, jossa todettiin että Motilla on edelleen kummatkin korvat tulehtuneet. Samana päivänä alkoi uudestaan kunnon flunssa, nenä valuu, kuume nousi ja yskä pahenee koko ajan. Uusi antibioottikuuri ja maanantaina aletaan selvittää putkitusta.



Oma väsy ja huoli pojasta on mieletön, en olisi voinut kuvitella miten pahalle voi tuntua. Pelkään että perättäinen antibioottikuuri tuhoaa lopullisesti elimistön kyvyn käsitellä mitään ruokaa ja joudumme palaamaan maidolle. Mutta kun Motti tottui jo viiteen ruokakertaan päivässä, on raukalla sitten nälkä. Ei ole kivaa syödä itse, kun toinen katsoo vierestä jokaista suupalaa, no ei ole kyllä ruokahaluakaan. Ja maitohappobakteereista ei meille ole käynyt mikään.



Nyt on kuitenkin aika tarttua kovalla kädellä tekijöihin, miksi MOtti on aina kipeä, nyt raukka on ollut elokuusta lähtien koko ajan nuhassa tai korvatulehduksessa tai flunssassa. Palasin vanhan tutun teoksen pariin, myös Pilen suositteleman Rauli Mäkelän Irti Tulehduskierteestä ja etsiskelemme lisäksi hyvää homeopaattia ja vyöhyketerapeuttia, entinen diskattiin luottamuspulan vuoksi. Uusimmassa Kauneus ja Terveys lehdessä muuten puhutaan korvakierteen katkaisusta myös vyöhyketerapian, homeopatian ja ruokavalion avulla. Tällä hetkellä tämä pessimisti on valmis kokeilemaan kaikkea. Maanantaina täytyy selvitellä tähän vanhaan taloon myös homemittaukset varmuuden vuoksi.



Että tälläistä. Oma olo on jotenkin hirvittävän nöyrä. En minä oikeasti olisi jouluksi muuta halunnut kuin terveen lapsen ja tällä hetkellä sen putkitusajan ennen joulurauhaa. Mun paketit voisi kantaa enemmän tarvitseville.Putkituskin kyllä pelottaa, että miten sopii puudutus ja nukutusaineet. Äitini kun sattuu olevan vaarallisen allerginen moisille, joten on hirveän helppo pelätä.



Onneksi on kuitenkin tuo pieni ihana ihminen, joka omalla valovoimaisuudellaan jaksaa pitää meidät vanhemmatkin järjissään. On se uskomatonta miten toinen jaksaa hymyillä, nauraa ja keksiä kaikkia hassuja juttuja vanhempien iloksi siitäkin huolimatta että on kovin pipi. Tosin syliä ja silityksiä tarvitsee entistä enemmän ja niitä toki annamme sen kun kerkiämme. Kun vain saisi toisen edes siihen kuntoon että saa nukuttu, on väsynyt kovin tuo pieni taistelija.





Sen minäkin totean, että onneksi tulevaisuudesta ei niin tiedä. Ennen Motin syntymää mietimme miehen kanssa, että entäs jos sillä lapsella on koliikki tai korvakierre tai allergioita. En kyllä edes voinut kuvitella että saamme jollain asteella ne kaikki.Siinä tapauksessa olisin juossut synnäriltä karkuun niin nopeasti kuin olisin sektiohaavassani päässyt;)



Lämpöisiä ajatuksia teille kaikille sinne näytön taa, varsinkin samassa tilanteessa rypeville, mutta myös muiden suruja ja iloja yhtään väheksymättä. Me luotamme kovasti siihen, että kyllä meille vielä tasapaino löytyy:)



Yritän palailla aktiiviseen palstavahvuuten kunhan hiukan helpottaa, nyt on niin väsy että ei meinaa jaksaa kirjoittaa.



Halein



Aavis ja Motti sekä ihanuutensa jälleen todistanut mies

..sen verran, että meilläkin poju rauhallinen ja varovainen. Ja Kyllä tutut koko ajan kyselemäss, " joko kävelee" , " eikö vieläkään kävele" , minkäs ikäinen se Kassu olikaan" ...välillä rupes raivostuttaa...argg!

Nyt tosiaan poju " uskaltanut" lähtee kävelee, päivä päivältä on vakaampaa meno...ja voi että, kyl on hauskaa seurata sen menoa :D Ja kun käskee kävelemään, ei varmaan kävele...sit kun ei oo huomaavinankaan pojua, sit lähetään taapertamaan ja menee hyvin. Välillä poju oiken kääntyy katsomaan, huomaako isi ja äiti, jos eivät huomaa askelletaan vain eteenpäin, mut jos huomaavat lennetään pyllylleen:DD



...muillekkin mammoille, ett hiljaa hyvää tulee, taaperot lähtee sit kävelee kun ovat siihen valmiita...( vaikka tiedän sen, että ettehän te ole huolissanne asiasta, vaan teidän lähimmäiset...;)

T:zsazsa+ kassu

..halauksia ja paljon paljon voimia! Rukoilen, että teillä pian helpottaisi ja Motti tulisi kuntoon. En voi edes kuvitella väsymyksen ja huolen määrää, niin paljon vastoinkäymisiä teillä nyt on. Ihanaa, että jaksat kuitenkin olla luottavaisella mielellä sen suhteen, että vielä teilläkin asiat järjestyy. Toivottavasti saatte ajan putkitukseen ja löytyy syy pienen jatkuvaan sairasteluun!

[color=blue]Jaksua Aavis! *halaus*[/color]. Tuntuu varmasti tosi ikävältä. Onneksi lapset ovat niin sopeutuvaisia ja Mottikin niin aurinkoinen. Äidillä varmasti isompi huoli.



Kiva, kun kävit susi! Meilläkään ei vielä kävellä (olen tainnut muutaman kerran mainita ;)) Ja meilläkin ovat asiasta huolestuneempia muut, lähinnä päiväkodin hoitajat. Aivan huomaamattaan Antsa seisoo jämäkästi ilman tukea jonkin aikaa, mutta liikkeelle pääsee sutjakammin peppukiidolla.



Mies antoi minun nukkua puoli kymmeneen, kunnes lähti töihin. On tosi ihana nukkua aamulla ja aina nukunkin, kun saan. Nukkumisesta ja kotoa poissa olemisesta saa aina vain maksaa sen hinnan, että huusholli on aivän väärin puolin. Ja tämä ei sitten ole mitään liiottelua. Mies on muuten ihana, muttei kerta kaikkiaan osaa pistää mitään paikoilleen. Lapset ovat perineet saman piirteen :( (enkä minäkään ole ikinä mikään pedantti ollut, mutta rajansa kaikella).



Ulkona oli mahtava ilma! Nyt on tosin jo aivan pimeää, mutta runsas tunti sitten oli taivaalla vielä kauniin utuisen sininen hetki ja lunta maassa ja joka oksalla paksu kinos. Pakkasta kymmenisen astetta, joten ilma parhaimmillaan :)



Juu, piilosilla olevia kaivataan, onkohan Kukkiskin nettipaastolla taas? Vai eivätkö vain yhteydet ole vielä kunnossa.



Palaillaan,



SM

sata hommaa odottaa tekijäänsä, hiivee homma, sanoo Pyörsky, mutta en voi sivuuttaa...



Voi Motti-poloa! Ymmärrän sattuneista syistä huolesi, Aavis... Meillä antibiootit on pilanneet Väkkärän mahan niin, että vieläkin tulee ihan vihreää, osittain vaippaan imeytyvää kakkaa. Pelkään tässä käyneen niin, että jokin aiemmin sopinut eväs on tullut sopimattomaksi, en vaan tiedä mikä.



Putkitusnukutus tehtiin Väkkärälle (pelkäsin allergisia hepuleita, onneksi turhaan) hengitettävällä kaasulla, ainoa suun kautta otettava oli kipulääke Pronaxen. Sanoivat, että kaasu ei aiheuta kenellekään (hahhahhaa) allergiaa... Toivottavasti pääsette pian etiäppäin! *myötätuntoa roppakaupalla!*

Todella kurjalle kuulostaa, voin vain kuvitella huolesi määrän. Mullehan tuli ihan tippa silmään, kun luin kertomustasi. Voimia kovasti!!!



Kävin tänään jouluostoksilla 4,5h. No, siitä ajasta istuin tunnin työpaikalla... Mutta sain ostettuakin jotain. Pari juttua enää tarvii hommata. Äsken tein piparitaikinan, ekaa kertaa itse! Huomenna pitäs ehtiä leipoa.



Mieli tekis kylille. Pitää ehkä lähteä käymään, pääsisin kaverin kyydillä kotiin kun se pääsee töistä n. 22.



Mies ei meilläkään ollut aamusta lapsenhoito kunnossa... Voi perhana sentään, että otti yöllä aivoon! Heräsin vähän ennen puolta viittä yöllä johonkin koputukseen. Siellä se pikkujoululainen koputteli makkarin ikkunalautaa. Oli jäänyt avaimet kotiin! Voi vidalis!!! Ja Onni nukkui 6.20 asti... Väsytti ihan sairaan paljon herätä mutta eipä auttanut. Käytiin me pihallakin ja kun tultiin takas, kämppä oli ku mikäkin rankkitynnyri. Haisi aivan kauhealle! Haisi vielä 4 aikaan kun tulin jouluostoksiltakin. On se kumma, että se ilmainen viina on just sitä viinaa, jonka pelkää loppuvan ja sitä pitää juoda sitten kaksin käsin. Tästä oli epäilemättä nyt kyse. No, kymmeneltä mies heräs kun mä vähän paasasin, että mä lähden pian ostoksille.



Nyt ovat pihalla pojat. Ei ole vointina kummoinen vieläkään, vaikka Hesen sapuskaakin sai.



Ja Onni ei ole syönyt mitään tänään. No on jotain mutta ei juurikaan. Kerppu, kyllä mäkin tuota vehnää mietin edelleen ja kyllä se nyt saa jäädä pois. Sitä kun en malttanut edes enää niin hitaasti lisätä sitä määrää, vaan annoin pari kertaa aamulla vähän mannaa muun seassa ja sitten pullat yms kuvioihin. Tosin eihän Onni syö kun pieniä muruja pullaa. Kaura meille sopii, sehän on jo hyvä se. Nyt vehnä paussille ja sitten vaikka ruis tai ohra syyniin.



Nyt pulinat sikseen ja kämppää järjestämään. Ihan hirveä siivo täälläkin, sen näkee, että pojat on ollu keskenään. Vaikka Onni kyllä nukkui 3,5h, joten mies vissiin pitänyt epäjärjestystä yllä:)



T-P

Pönksy on elämänsä ensimmäistä kertaa saunassa. Meidän XY:t siis keskenään maailmaa löylyssä parantamassa. Ja mitä kuulenkaan: Pönksy ulvoo naurusta joka kerta kun kiuas sanoo tsiuh.



Aavikselle tosi lämmin halaus ja Motille myös. Jaksamista ja voimia tosi kurjassa tilanteessa.



Pönksykään (1 v 2kk) ei kävele. Tai siis kävelee koko ajan ja melko tukevastikin, mutta pitää kiinni äidin sormesta. En ole huolissaan enää, vaikka vähän ehdin jo olla (kun innostui tuosta nousemisesta ja jaloillaan olemisesta vasta noin kuukausi sitten). Pönksyhän ei oikeaoppisesti kontaakaan kovin paljoa, vaan menee kyynerpäät maassa mönkien - tosi liukkaasti kylläkin. En ole kamalasti pahastunut kävelykysymyksistä, kun huomaan melko usein itsekin kysyväni samanlaisia taitoihin liittyviä kysymyksiä. En ole kokenut niitä " eikö vieläkään" -kysymyksinä, vaan aivan vain viattomina tilannekatsauksina. Pönksyllä on esim. puoli vuotta nuorempi serkkupoika, joka on liikkumistaidoissa vastaavalla tasolla, eikä asia sen kummemmin meitä tai lähipiiriä askarruta. Elämä on mielenkiintoista ja lapsoset erilaisia.



Nyt hakemaan kylpynyytiä.

Aavikselle paljon jaksamissäteitä ja Motille terveitä päiviä! Miehelle tietty myös jaksua!



Me peruttiin huominen meno, kun ollaan kuitenkin jo niin pitkään oltu sairaana ja kavereille on tulossa myös toinen kaveriperhe jossa hirmuisen herkästi sairastava lapsi. Inhottavaa ois, jos tartuttais toiset jouluksi kipeiksi. Jospa saatais jotain järkevää huomenna aikaseksi. Pitäis ainakin piparitalo tehdä ja päiväkotiin jouluviemisiksi koristeltuja pipareita. Minä muuten tein viime vuonna muumitalon netistä löydetyillä kaavoilla. Kauhea homma oli saada talo pysymään pystyssä! Omaa tyhmyyttä varmaan, kun en jaksanut sokeria sulattaa, vaan pelkällä tomusokerimassalla kokosin talon pystyyn.



Jee, kello on viimein niin paljon, että lapset voi laittaa nukkumaan kohta. Lähden puuropuuhiin... Mieskin on jo hyvin toipunut eilisestä. Lounas ja päikkärit pikkurinsessan kanssa kuulemma sai elämän taas hymyilemään:) Minä kävin ostoksilla isorinsessan kanssa ja löysinkin itselleni hameen! Kipii:)



T: Ynis



T: Ynis

Oisko mitään ideaa? Tulkaahan ilmottautumaan kaikki taustailjatkin, niin saadaan pileet pystyyn:)



T: Ynis

Mä oon syöny 200g irtsareita,leiponu pipareita,käyny saunassa ja juonu siiderin..tästähän on hyvä jatkaa vai mitä??



Mies ja poika olivat niin kauan ulkona et kuusi jäi laittamatta :-( kaupassaki meni aikaa ku kaveriin törmäsin,olivat aamulla tulleet thaimaasta ja voi mikä ikävä iski sinne..tahtos päästä,heti!!!!!!!!



Mies on nyt saunassa ja kohta ottaa pojan,ollaa myöhässä rytmistä ja nyt nuo ipanat riehuvat tuossa ihan mahottomasti!!



Aavis ja Motti:Suuren suuri halaus ja paljon voimia!!!!Tuntuu niin kurjalta pienen puolsesta ja että menee sulla tämä vauva-aika niin murehtiessa :-(



Enkeli:laitan huomenna tuosta miehestä viestiä,et onko muuttunu mikskää...siis alkaako tauti ku on niin särkynen ja väsyny.Tuun jumpast 12aikaa,ni sit...mies nukkuu niin kauan ku lähen.



Huomen vika jumppa ja sit pitäs ite jaksaa kuntoilla.Jumppa on niin kivaa,joku käskee mitä teet ja pääsee kotoa pois :-) Olen pitäny farkkuja jalassa,sopivati puristaa ni muistuu mielee(ainaki välil)et kaikkea suklaata ei tarvi syödÄ!!!!



Enkelilleki sanoin ku tarviin uuden hameen..Typyn nimi juhlii ostin ja sen piti olla vimejouluna väljä ja nyt jo pyöriä päällä,mut niin ei tapahu!!Pitäskö palauttaa,kutistuu kaapissa..kauheen huono laatu?!!!



Nyt laitan typyn nukkuu...



palaan



jatu

Myös rivi suklaata meni juuri, mutta jätti himon saada lisää:)



Jatu, muistatko, kun ostettiin hulluilta päiviltä valokuvatarroja? Olen käyttänyt ne 2 pakettia ja enemmänkin! Hyvä minä! noin 300 valokuvaa laitettu parin kuukauden aikana albumiin siis:) Vielä parisen sataa jäljellä:) Ois niin ihana saada ne jouluksi laitettua. Nyt olen vielä elokuussa:)



T: Ynis

täällä yksi koneella roikkuja,katon samalla nanny 911.



Mies otti ja häipyi! No tuli aamusta kipakkaa riitaa kun lähdettiin ysin pintaan ostaan Vlle talvikenkiä sittarista. Mä jotenkin hermostuin ihan totaalisesti kun arsytti kun tiesin heti että jo on viikonloppu pilalla ja niin sitä olen odottanut,piparitaikinatkin pakkasessa (kuulostanko marttyyri-kotiäidiltä) jotta myönän että kimpaannuin ja olin tosi ärsyttävä. Riitahan alkoi tas jostain todella tärkeätä asiasta,tuskin edes muistan mistä,joo tilanne päätyi siihen et mies sano kotona et nyt riitti,hän lähtee ja mä vielä huusin perään ettei heti tarvii tullakkaan takas. aattelin et on mennyt kaupugille,mut laittelin sit myöhemmin anteeksipyyntötekstareita ja mieheltä tuli että " pahoittelee,toivottavasti voin jo paremmin,tulee aikaisin aamulla!!!!!!" Että ei tietoa missä on !joko siskollansa Lahdessa taikka jollain kaverilla. no,mä oon kyllä leppynyt ja myönnän et olin ärsyttävä,mä en mmärrä miten mä viimeaikoina hiillyn niin herkästi (talokriisi viikko sitten) oonkohan mä raskaana,kääk!



Mua on niin rasittanut tuo pojan syömättömyys,jota kestanyt jo kohta 3 viikkoa,jos sittenkin vehnä. vaan nukkuu eikä ripuloi ja hampaita tulee 4. nyt illalla suostu sit syömään vähän kauramakaroneja ja lihaa ja yllätys,ennen nukkumaanmenoa melkein purkin aprikoosia,tosin olkkarissa. ja nukahtikin jo 20.30.



Aattelin oikeastaan nauttia omasta illasta,miehen puolesta en kyllä pelkää että ihan mahottomille teille eksyis.....



Aavis,voi Mottiparkaa, tosi rankkaa on teillä,vileä allergioiden lisäksi infektiokierre vaan kuten puhetta on ollut ne voi kyllä käsikädessä kulkea. Pitäis jo helpottaa.



jään linjoille



kiukkupussi tiivii

sitä piparitaikinaa pakkasesta,tuskin jaksan alkaa enää kaulitsemaan.

Miehellä taitaa olla sanansa sanottavana niihin.. ;-) Lupailen vaivihkaa vierailla koneella..



Aavis, nyt en osaa sanoa muuta kuin VOI P****A! :-(((Aloin jo uumoilla ettei kaikki ole kunnossa, kun ei kuulumisia kuulu. Onhan maailmassa päiviä ettei aurinko paista, mutta kyllä nyt on teillä ollut jo aurinko liian kauan pilvessä. Toivon että se aurinko alkaa PIAN paistaa sieltä pilvien lomasta teillepäin. Halaus, rutistus ja jaksuja! Koittakaa jaksaa, pakkohan tuon tilanteen on helpottaa!!!!



Ynis, teen täällä aaltoja.. Wau, piparitalo tomusokerijutulla kasaan! 8-O Itse olen joskus yrittänyt, mutta kun tapanani on laittaa karkkeja niin hulvattomasti, etten ole koskaan saanut sillä saumoja kestämään. Karkit olen kyllä laittanut tomusokerilla kiinni.



Sini on viimepäivät vastustanut vaippoja. On ollut vähän väliä paasaamassa pienillä nyrkeillään vessanovea, potalle pyytäen. Ei ole kyllä tulosta tullut potttaan mutta on ymmärtänyt että pääsee vaipoista ja housuista siellä eroon ja karkaa sitten puolijuoksua potalta pois. ;-) En jaksanut tänäiltana tuota pottarallia ja jätin vaipan pois. Sini pyysi pissalle potalle ja piti housunsa kuivana. Tuskin tässä silti saa vaippoja kokonaan hylätä. Mutta täytyypi koittaa huomenna illalla kokeilla uudestaan.



Nyt popkornien tekoon, koko päivän olen niitä himoinnut. Voih, siitä tulikin mieleen että Tomi Metsäketo oli taas niin ihana tämän iltaisessa Lastenkilinikoiden kummien konsertissa.. Huokaus, siinä silmä ja korva lepää.. Voi niitä kasvoja..



Lila75

voisiko nuo taloasiat ressata teitä kumpaakin? Kaikki kun on vähän vielä hakusessa ja paljon mietittävää molemmilla. Jospa te toimitte samalla tavalla kuin me. Me tapeltiin urakalla ennen rakennusprojektin aloittamista (siis ennenkuin kaivinkone oli edes tullut tontille) mutta sitten kun päästiin rakentamisessa alkuun niin oli ihan seesteistä. Jospa teillä sama? Ai niin, tulihan meille sitten kinaa loppumetreillä millaiset kattolistat laitetaan, mutta ei muuta. Onhan se välillä hyvä puhdistaa ilmaa kunnon sanaharkalla! ;-)



Lila75, jonka mies odottaa niitä popkorneja.. :-)

mä kyllä omalta oaltani pääsin mielestäni yli jo siitä viimeviikkoisetta,puitiin sitä ihan tarpeeksi,mutta saattaahan miestä vaivata. meillä on myös sellainen ongelma,että saadaan helposti aikaan riitä viikonlopunvietosta,mä haluisin että keksittäis jotain kivaa mitä touhuttais yhdessä ja mies taas työviikon jälkeen haluaisi levätä ja olla rauhassa. aikasemmin mä halusin vieläpä siivota perjantaina,jotta pääsis nauttiin viikonlopusta,mut nykyään en sillä miestä rasita kun siivoskelen pitkin viikkoa miten sattuu. sitten mua tympii itseänikin se että hermostuessani sorrun just siihen ärsyttävään tapaan,että paasaan mitä kaikkea mä kotona teen yms. ja kun tämä kotonaolohan on mun oma valinta!!!! ja tottahan kotitöistäkin sit suurin osa on mulla ja se on periaatteessa ihan ok,mutta kyllä sitä viikonloppua kohti toivois jotain vaihtelua.ei sillä et haluisin jotain suurta,mutta sellasta kivaa fiilistä... NYT ON VIIKONLOPPU äh,kuulostaa kyllä ihan kamealta mun haluamiset...

En uskalla omille vanhemmilleni myöntää ollenkaan että kotonaolo on kuitenkin toisinaan puuduttavaa,intuotuvat heti vaahtoamaan töihinmenosta. vaikka teenhän mä jonkinverran joka kuukausi ja ennen kevään muuttoa enkyllä hoitopaikkaa täältä hommaa.



tämmöstä paasausta.

Mä en muuten jotenkin tykkää T Metsäkedosta,on jotenkin vähän imelä?