Lue keskustelun säännöt.
Tässä rehellinen vastaus miksi olen kotirouva ja tuleva kotiäiti
31.10.2005 |
En jaksa mennä töihin!En kestä sitä stressiä ja kodinhoitoa yhdessä.Olen ollut ns.uranainen,itselläni oli lupaava työpaikka ja ura mutta sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön.Haluan että kotini on aina puhdas ja mieheni saa kotiruokaa.Rakastan olla kotirouva ja haluan hoitaa tulevat lapseni kotona.Töihin menoa en pysty edes ajattelemaan!
Kommentit (39)
silloin voikin olla kotona, jos huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultaseni. Sinun on jo ymmärrettävä, että se yleneminen kakkoskassalta ykköskassalle ei ole ura, ja kukaan ei muutaman vuoden päästä tule jaksamaan sinun " takana loistava tulevaisuus" -nyyhkintääsi.
pärjätään pienellä ja eletään säästäväisesti.Omakotitalo on kyllä ettei vuokria tarvii maksella.
ap
Uskon, että suurin osa maamme kotirouvista (anteeksi, -äideistä) on kotona samasta syystä kuin sinä, eli työnteko ei huvita.
Vierailija:
Uskon, että suurin osa maamme kotirouvista (anteeksi, -äideistä) on kotona samasta syystä kuin sinä, eli työnteko ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen palkalla ja eivät ansaitse itse mitään.
Mutta kun tietää omat rajansa ihan pitkästä kokemuksesta mihin kykenee ja mihin ei niin miksi sitä pitäisi leikkiä terveytensä kustannuksella.Eivät kaikki ole sellaisia vahvoja naisia jotka tekevät pitkää päivää töissä ja töitten jälkeen hoitavat mestarillisesti kotinsa,miehensä ja lapsensa.Toiset ovat herkempiä eivätkä kestä niin paljon.Kaikki kunnioitus työssä käyville naisille jotka näin pystyvät!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap eilisen vaimot vaihtoon Riikka??
Onko sinulla henkilökohtaista kokemusta asiasta?Ethän voi mitään mielenterveydestäni sanoa kun et edes tunne minua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on teiltä poissa, jos joku kokee löytäneensä itselleen sopivan ratkaisun elämässään?! Pitäisikö kaikkien valita samalla tavalla?
Ap, mukavaa että olet löytänyt itsellesi ja perheellesi sopivimman elämäntavan!
(Ja muuten, olen itse kahden päiväkodissa hoidettavan lapsen työssäkäyvä äiti.)
on töissä käyvä mies joka mahdollistaa kotiin jäämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutus on ja monenlaisessa työpaikassa olen koettanut olla, mutta jotenkin se aina johtaa kaaokseen pään sisällä ja sitä kautta sitten kotona ja perheessäkin.
Teen kyllä kotona freelance-työtä, mutta en sillä oikeastaan ansaitse juuri mitään, kunhan on mukavaa. Katson siis olevani kotirouva. Elämme miehen tuloilla. Minä teen kaikki kotityöt ja oikeasti nautin siitä, että saan hoitaa kotia, olla siistissä kodissani, omistautua omille asioilleni ja varsinkin siitä, että ei tarvitse olla vieraiden ihmisten seurassa.
Laki avioliitosta sanoo, että puolisoiden on elätettävä toinen jos ei toinen siihen itse kykene...... että siinä sulle sosiaalipummia....
T: ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin työssäkäyvän äidin sukkulointi työn, hoitopaikan ja kodin välillä se vasta voimia kysyykin.
Jos tulee lisää lapsia, kyllä itsekin harkitsen olevani kotona pidempään, mikäli vain talous mitenkään antaa periksi. En todella voinut käsittää, kuinka rankkaa työssäkäynti voi olla, kun on pikkulapsia. Ja minulla myös on ollut terveys koetuksella. Pitkällinen sairastelu ja unenpuute (valvot yöllä nuhaisen lapsen kanssa, aamulla töihin) on pahentanut astmaa ja aiheuttanut rytmihäiriöitä.
jäisin vuosiksi koti-äidiksi jos ei olisi tuota velkaa sen verran että yhtälö mahdoton. En millään muotoa kaipaa todella stressaantunutta työilmapiiriä jossa vain miehet voivat todella edetä, selkään puukotus on arkipäivää, toisten ideat ja projektit varastetaan, koskaan et tiedä koska jos ehkä ja kun tulee kenkää. Henkistä väkivaltaa (työpaikkakiusaamista) toki harrastetaan ja heikommat vaihtavat työpaikkaa kun eivät kestä. Toki ensin yrittävät vuosikaudet ja kehittävät itselleen mukavia mahahaavoja.
Mikäs sen mukavampaa kuin työnteko!
Ja kuinka monella työpaikalla nostetaan tulosta vähentämällä henkilöstöä ja kuitenkaan työt eivät vähentyneet.... eli jäljelle jäävät joutuvat vain tsemppaamaan parin ihmisen edestä...
kunnioitan valintaasi, elämä ei ole uraa varten, vain elämistä varten. Hyvä kuunnella itseään. Muista ettei elämästä anneta arvosanaa.
Täällä av:lla ei aina osata keskustella sivistyneesti näistä aiheista:
kotiäitiys/työssäkäynti,kotihoito/tarha yms...
Kaikki eivät voi tehdä samoja ratkaisuja.Toiselle on parempi näin ja toiselle niin.Nämä on vaan tälläsia ikuisia aiheita täällä av:lla,aina jankataan näistä samoista jutuista koska ei voida hyväksyä jos toiset tekee erilailla.Miten helppoa ois jos vaan hyväksyttäis että jokainen tekee omalla lailla ja jokaisen ratkaisu on juuri se oikea itselle.Suvaitsevaisuutta av:läiset!
Ihmetyttää vain, että nämä samat, jotka valittavat ns. uraäitien valinnoista tekevät samoin myös kotirouvalle! Tässä se nähdään, av-mamman kapea katsanto: vain " 3 v kotona" on se oikea ratkaisu, kaikki muu on väärin.
Onnea ap:lle valitsemallaan tiellä! :)
moneen kertaan ja käynyt terapiassa mutta kotiin en voi jäädä vallan kun isotuloinen tai edes normaalituloinen ukko puuttuu. Sairasloma onneksi tulee avuksi.