Mitä ihmettä ?
Minulla on 8 kk vanhat kaksospojat ja esikoistyttö 3 vuotias. Kaikki on mennyt tähän asti ihan kivasti mitä nyt yhtään täyttä yötä ei olla poikien synnyttyä nukuttu. Hyvä yö on sellainen että pääsee viidellä herätyksellä aamuun. Pikkuhiljaa alkaa olla takki tyhjä unenpuutteesta.
Nyt illoista on tullut painajaisia, nukahtaminen ei onnistu millään ilman tunnin parin nukutussessiota. Pojat nukkuvat samassa makuuhuoneessa meidän ja esikoisen kanssa. Näkee että ovat ihan väsyneitä mutta eivät millään rauhoitu nukkumaan, ei auta tutti, ei maito ,ei vesi ,ei silittely jne. Ainoa mikä auttaisi olisi syliin nostaminen ja kanniskelu mutta syliinkään eivät nukahda. Lopulta huutavat kurkku suorana. Olen yrittänyt välttää syliin nostamista enää, kun on sänkyihin laitettu etteivät siihen tottuisi. mutta nyt ei ole enää keinoja jäljellä. Esikoisen nukkumaan laitto vaikeutuu kun pojat karjuvat. Omaan huoneeseen yksin ei esikoinen vielä ole suostunut menemää ja aikakaan ei nyt riitä sinne häntä rauhoittelemaan.
Onko nyt joku ihme kausi menossa vai mitä ihmettä? Olisiko jollain vinkkejä tähän?
Kommentit (2)
Voi tosiaankin liittyä ikäkauteen. Meilläkin on ollut pari jaksoa, kun nukahtaminen on ollut aika vaikeaa (4 kk ja 8 kk). Meillä tuohon neljän kuukauden " kriisiin" auttoi niinkin simppeli asia kuin unirätti puolittain kasvojen päällä, mutta varmaan olette tuota jo kokeilleeet. 8 kk kriisistä päästiin eteenpäin vain sillä, että sinnikkäästi kävin laittamassa sängyssä hillujat takaisin horisontaaliseen asentoon. Olivat siis aivan puolinukuksissa, mutta silti piti riehua ja pomppia sängyissä. Hurjempaa menoa kesti noin viikon verran ja sittemmin ovat onneksi (itsestään) rauhoittuneet.
Auttaisiko teillä muuten se, että laittaisitkin kaksoset omaan huoneeseensa? Näin esikoinen saisi nukahtamisrauhan. Jos kaksoset heräilevät usein yöllä, niin olisiko mahdollista, että nukkuisitte vuoroöin esim. patjalla kaksosten huoneen lattialla. Näin esikoinen ja toinen vanhempi saisi nukuttua rauhassa.
Voimia!
T. Birdis
Mä luin jostain (varmaan puoli vuotta sitten), että 8kk ikäisillä on jonkinlainen " kriisi" kun hän huomaa olevansa erillinen yksilö. Silloin tuleekin äitiä ikävä ja hän haluaa enemmän läheisyyttä kuin aikaisemmin. Mä muistan, että meillä oli myös tuollainen vaihe, varsinkin pojalla, kun olivat n. 8kk. Iltaisin itkettiin ja päivisin mun piti olla koko ajan näkösällä, mieluiten kosketusetäisyydellä. Muistaakseni tämä vaihe ei kestänyt kuin muutaman päivän.
Noita iltaitkukausia on tullut aina välillä muutaman kuukauden välein. En ole keksinyt niihin mitään erikoista poppaskonstia. Muutama viikko on itketty joka ilta ja sitten se on yhtäkkiä loppunut. Meillä myös vältettiin syliin nostamista ettei tottuisi siihen kun siitä on niin kamalan vaikea sitten päästä eroon. Kun huuto oli aivan kamalan raastavaa niin sitten syliteltiin kunnes rauhoittui ja laitettiin takaisin sänkyyn. Tämän kyllä joutui tekemään usein.
Yksi asia tuli mieleen, jota kannattaa kokeilla (jos et ole vielä kokeillut); meillä auttaa kun laittaa käden naamalle. Siis lapsi makaa sängyssä kyljellään ja mä laitan käden reilusti koko toisen posken päälle. Se rauhoittaa meillä.
Tsemppiä Sinulle!
Tarina ja kaksoset jo 1v4kk