Lapsen saanut ystäväni ei voi tehdä mitään ilman lasta (hoitajia olisi, kyse voi olla max 2 tunnin menosta, lapsi on 3 kk).
Hän tuo lapsen kaikkialle, myös lapselle sopimattomiin/hankaliin paikkoihin. Nyt se sitten ihmettelee ja on loukkaantunut kun en pyydä häntä enää mukaani entiseen malliin. Mitä vastaan hänelle? Olen joutunut jättämään häntä kutsumatta esim tyttöjen illanistujaisiin, vaikka ajattelin että hänkin haluaisi tulla rentoutumaan sopivaksi katsomakseen ajaksi ilman lasta. Lapsi tulee joka kerta, eikä ole aina sopiva vieras.
Kommentit (58)
no, ei tietysti ollut ainoa syy mutta siihen lauseeseen kiteytyy kaikki.
Itse olen valinnut sen linjan että en ole mennyt mihinkään illanistujaisiin silloin kun lapset ovat olleet ihan pieniä vauvoja ja rintaruokinnassa kiinni. Ei ole tuntunut oudolta vaan kivalta elämänvaiheelta.
Nyt kun lapset jo vähän isompia niin kaipaa ketkiä vain aikuisten tai " tyttöjen" kesken. Itseäni häiritsee se että monissa illanistujaisissa tietyt pienten lasten äidit haluavat vain puhua omista lapsistaan ja vauvoihin/pikkulapsiin liittyvistä jutuista. Minusta illanistujaisissa voisi puhua nk. normaaleistakin asioista, toki oman kullannupun kuulumiset voi lyhyesti kertoa.
Itse en olisi lähtenyt mihinkään ilman vauvaa, enkä olisi tuollaisesta vihjauksesta tajunnut, että minut kutsutaan ilman vauvaa. Olettaisin automaattisesti, että ystäväni ymmärtävät, että tietenkin olen symbioosissa 3 kk:n ikäisen vauvani kanssa ja otan hänet mukaani, ellei sitä kielletä ja minua erityisesti pyydetään mukaan.
Itse olisin 3 kk:n kotona olon jälkeen lähtenyt mielelläni ilman vauvaa onnittelemaan sinua ja moikkaamaan kavereita. Olisin ollut max 2 tuntia poissa. Minä taas olisin odottanut " ota sitten tietenkin vauva myös mukaan" -lausetta, että olisin tullut lapsen kanssa.
enkä jättänyt häntä muuten kuin pakon edessä. Toki siis vauva oli isin kanssa kahtesin liikenteessä tai kotona niin että kävin itse lenkillä tai kaupassa. Mutta en olisi hoitajaa hommannut päästäkseni omille menoilleni.
Tuolloin ei kyllä ollut mitään innostusta lähteä minnekään bileisiin tms eli kiitin vaan kauniisti kutsusta. Nyt ollaan pari kertaa oltu pienen kanssa tuollaisissa tupareissa tms. Ollaan etukäteen tiedetty ketä tulee ja ettei kysymys ole ollut mistään ryyppybileistä. Ja ihan kivasti on mennyt, toki kaverit olivat vauvasta kiinnostuneita ja kyselivät, mutta päivänsankari säilytti koko ajan asemansa ja keskustelua käytiin todellakin pääsääntöisesti muusta kuin lapsi-asioista.
Eli meillä vauva (tai vauvan vanhemmat) eivät suinkaan vieneet huomioa tms. Ja muut saivat rauhassa ottaa siiderinsä, olivat jo etukäteen tottuneet siihen ettei meillä oteta. Lähdettiin sitten kotiin hyvissä ajoin ja muut jäivät jatkoja suunnittelemaan.
Olisin siis ottanut vauvan mukaan, ellei sitä olisi kielletty ja minut olisi kutsuttu, mutta en kyllä loukkaantuisi, jos vauvaa ei saisi tuoda mukanaan. En vain sitten tulisi itsekään.
että ei lapsia mukaan, siis kutsussa oli jotenkin että toivon että lapset jäisivät kotiin tai jotenkin en nyt enää muista...
Luulisi että äiti olisi iloine jos pääsee pariksi tunniksi joskus pois vauvan luota ja sitten on ihana tulla takaisin. Tiiän tapauksen jolla on 2 alle 2v lasta eikä äiti jätä niitä koskaan kenenkään hoitoon...
Toki muakin mietitytti jättää oma vaava kotiin ihan pienenä mutta tuntuihan se muutaman kuukauden kokoaikaisen vauvankanssa oloajan jälkeen kivalta päästä ihan yksin ees ruokakauppaan...
Mä olen ollut ystäväpiiristäni se ensimmäinen joka on saanut lapsia, muilla ei ole vielä edes harkinnassa. Silti olen aina ollut tervetullut lapsen/lapsien kanssa kaikkiin juttuihin mihin ennenkin. Yksin en lähde molempien lasten kanssa, mutta tällä hetkellä mukana reissaa yleensä vauva 3kk. Ihan vain siksi että imetän, eikä vauva kovin hyvin suostu pullolle, ja huutaa vaan koko sen ajan kun olen poissa kotoa. Ja kivempi esikoisellekin, kun saa välillä olla iskän kanssa ihan kahdestaan.
Tosin okei, mä kyllä aina selvitän että on ok että otan vauvan mukaan, enkä kyllä juttele pelkkiä vauvajuttuja, vastaan asioista kysyttäessä.
Mutta en kyllä ymmärrä miten yksi vauva voi olla niin hirveä ongelma? Kyllä mulle ainakin on itsestäänselvää, että jos mä menen juhliin, josta muut on jatkamassa bilettämään, niin toki muut menee, mä vaan sen jälkeen suuntaan kotiin.
Vielä kun se täydentyi äitiyden sokaisemalla äidillään, joka täytti illan keskustelutilaisuudet puhumalla itsestään ja vauvastaan ilmeisesti jopa aivan vieraillekin ihmisille, jotka luulivat pääsevänsä viettämään tyttöjen bileiltaa tai muuten vain olemaan vapaalla omasta kotiäidin roolistaan.
sori paasaus ap:lle!
Mutta vielä korostan, että musta on kyllä tosi kivaa, että jos on porukkaa kokoontumasssa, niin mä ja lapset ollaan tervetulleita vähintään alkuillaksi.
Jos hänen äitinsä on sitä sorttia, että tykkää puhua itsestään, äitiydestään ja vauvastaan, hän olisi varmaan puhunut, vaikka vauva olisi ollut kotona. Jos äitiys on hänelle elämän tärkein asia, siitä tulee varmasti puhuttua ystäville.
Mitä se vauva oikeasti haittasi? Tiedän, ettei ap:n mielestä ollut sopivaa ottaa vauvaa mukaan iltajuhlaan, mutta mitä se vauva siellä oikeasti haittasi? Siis huusiko se? Vaihtoiko äiti kakkavaippaa kahvipöydässä?
sisällöltään " ai on sun mussukka ihana" . ONHAN vauvat ihania, mutta mä en voi myöskään sietää sitä, että joku äiti odottaa hänen lapsensa palvomista IHAN koko ajan. Voin jutella ja ottaa syliin, kysellä kuulumiset, mutta sitten mun mielestä on vain aika siirtyä toisiin juttuihin. Ei kiitos vauvasta 24h. En itsekään puhu lapsestani koko ajan, vaikka häntä rakastankin enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.
Oletteko te muut pystyneet käymään iltakylässä pienen vauvan kanssa? Meillä ainakin on iltatankkaus ollut molemmilla tuonne 4-5-kuiseksi asti niin intensiivistä, ettei seurustelusta olisi tullut yhtään mitään. Rintaraivareista ja iltaitkujakin on ollut molemmilla. Just ja just on voitu käydä isovanhemmilla yöreissuilla, muihin iltarientoihin en olisi lähtenyt suurin surminkaan vauvan kanssa.
Ainoastaan alko jutskiin ja myöhäisiin illanviettoihin pienet vauvat ei kyllä kuulu, eli paras ois äidin tässä tilanteessa vain nauttia vauvastaan turvallisesti kotona ja palata illanviettoihin kun vauva isompi.
minusta ihan pieni vauva on eri juttu kuin isompi. Täysimetetty kulkee äidin mukana, eikä vaadi viihdytystä muilta kuin äidiltään. Hän ei myöskään osa havainnoida ympäristöään, ei tajua vieraiden ihmisten mahdollista känniä eikä ymmärrä, mistä puhutaan. Hänellä ei edes ole välttämättä vielä varsinaisia nukkumaanmenoaikoja. jos vauva ei itke iltaisin, hänet voi mielestäni viedä minne tahansa, missä ei ole tupakansavua tai vauvalle liiallista meteliä, kunhan myös itse hänet sitten hoitaa.
en ole kokemut ongelmaksi jättää muiden pieniä vauvoja aika lailla huomiotta alkutervehtimisten jälkeen aikuisten juhlissa. Joskus pitää vähän tsempata, että osaa suhtautua äitiin ihmisenä eikä pikkuvauvan äitinä, mutta mielelläni näen sen vaivan, kun olen itsekin ollut siinä tilanteessa.
Taaperoita tai isompia lapsia ei sen sijaan mielestäni voi aikuisten juhliin ottaa, eikä tietenkään koliikkivauvoja.
Jos todella arvostat tätä ystävääsi, voisit joskus ajatella häntäkin ja järjestää illanvieton, johon vauvan voi ottaa mukaan. Ei ole mitenkään kummallista, että joku ei halua jättää noin pientä vauvaa illaksi ilman äitiään.
Imettääkö ystäväsi muuten vauvaansa? Jos hän imettää, tilanne voi olla sellainen, että vauva ei yksinkertaisesti suostu juomaan maitoa muuten kuin suoraan rinnasta - oli maito sitten lypsettyä äidinmaitoa tai korviketta. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa vauva mukaansa joka paikkaan, ellei sitten halua jämähtää kokonaan neljän seinän sisälle koko imetysajaksi.
Yritä suhtautua ystävääsi hieman ymmärtäväisemmin!
Juhlissa on tarjottu alkoholia ja mies on sitä jopa ottanutkin. Minä itse en käytä alkoholia ollenkaan. Lapsi on nukkunut itkuhälyttimen kanssa makuuhuoneessa ja muut ovat juhlineet asunnosta riippuen talon toisessa päässä. Ja yöllä sitten pakkauduttu autoon minä, mies ja lapsi. Hyvin on mennyt ja kivaa on ollut kaikilla.
Onneksi meillä ei ole ystäviä, joille pitää esittää olevansa edelleen lapseton sinkku.
Ilta ei varsinaisesti mennyt pilalle, mutta hieman vaivautuneeksi kylläkin. Etenkin kun äiti-ihmiselle tämä ilta tuntui olevan hyvä tilaisuus saada huomiota äitiydelleen ja lapselleen ja paistatella synnyttäneiden valokeilassa. Hän, reippaana puhujana, käänsi kaikki puheenaiheet vauvaansa ja itseensä, vaikka muut vieraat, äiditkin, ehkä olisivat halunneet puhua muistakin aiheista. Muillekin oli sattunut ja tapahtunut! Myöskin vauvan syöttö, vaipanvaihto, röytäyttäminen ym oli mahdollisimman näyttäviä.
No mutta se tästä. Opin että asioista kannattaa sanoa suoraan. Se ei vaan ole minulle luontaista, sillä mielestäni itse huomaan monta asiaa sanomattakin ja odotan sitä todella muiltakin.
Mukavia yhdessäolon hetkiä kaikille, lapsilla ja ilman!
Ap