Miten se Marjukka Karttunen kehtasi jattaa muutaman viikon vanhan lapsen kotiin ja lahtea juhlimaan? Eiko se imeta? Ihan tolloa.

Ei!! Nyt se on " hyljännyt imeväisensä" kun on käynyt juhlissa! :D Voi herranjestas, eikö teidän tyhmyydellä ole mitään rajaa.

Kerran kun lapseni oli viikon ikäinen, kävin suihkussa ENKÄ OTTANUT LASTA MUKAAN KANTOLIINAAN!!! Aikaa meni puolisen tuntia. Onko lapseni hyljätty ja ikuisesti traumatisoitunut? : /



Terv. huolestunut mamma

Jos äiti on pari tuntia lääkärireissulla ja tulee kaupan kautta kotiin ja aikaa menee kolmisen tuntia, lapsi ei ole hylätty. Mutta jos äiti on 3 tuntia juhlissa, lapsen koko loppuelämä on tuhoutunut. Loogista.

Eiköhän se ole lapselle parempi jos äiti käy välillä jossain tuulettumassa kuin mätänee kotona ja on pahalla päällä. Itse kävin kirjastossa varmaan kolme kertaa viikossa kun lapsi oli 2-6kk:n ikäinen ihan vaan lueskelemassa pari-kolme tuntia. Lapsi oli kotona isänsä kanssa ja kaikilla oli mukavaa. En halua lapsistani mitään mammanpoikia!

niin mitä luulet lapsen ajattelevan isompana, jos äiti kertoo että sain se minäkin aikoinaan kutsun linnanjuhliin mutta kun sinä olit niin pieni, en raaskinut jättää sua mummon hoiviin illaksi ja jäi ne juhlat sitten käymättä. Paljon mieluummin lapsi varmasti kuulee tarinan kuinka hienot juhlat olivat ja että hänen äitinsä on käynyt oikein linnan itsenäisyyspäivän juhlissa nuorempana.



Vähän maalaisjärkeä peliin nyt mammat. Miten tulette toimeen kun lapsenne kasvavat vauvaiästä isommiksi eikä teillä enää ole lasta johon takertua?



En usko tähän palstalla riehuvaan traumatisointi-hössötykseen. Eiköhän lapsen kehitykselle kuitenkin ole tärkeämpiä ne hetket kun äiti on läsnä, miten äiti hänet huomioi ja miten häntä hoidetaan. Jos lasta silloin tällöin hoitaa joku muu kuin äiti (varsinkin jos on isovanhempi tai lapsen isä) niin eiköhän se hoitaja hoida lasta sitten kuitenkin hyvin, kun pystyy keskittymään ainoastaan tuohon lapseen eikä tarvitse huolehtia kodista ja kotitöistä samalla (kuten äidin täytyy).

Marjukka on jo tottunut kävijä toisen kauden kansanedustajana..

Lapsi kärsii tästä LOPUN IKÄÄNSÄ. Ihan hirveää, mikä trauma sille jää. Muistaa varmasti ikuisesti kuinka äiti oli poissa 6.12.2005.



Ap ja muut hullut, rauhoittukaa ja katsokaa peiliin. Teillä on iso ongelma, ette ole hyviä äitejä vaan tarrautuvia ja tuomitsevia otuksia.

oma elämä laitetaan silloin narikkaan kun vauva syntyy, tai oikeastaan silloin kuin raskaustesti näyttää plussaa....



Ehkä kaikki asiat ei ole ihan suoraan verrattavissa kuten esim. 50 luvun perunankuokinta ja linnanjuhlat 2005. Mutta idea lienee siinä että ei sillä vauvalla ole mitään hätää jos se nyt on muutaman tunnin jonkun muun hoivissa... suurin hätä näkyy olevan täällä palstalla...

Ehkä se äiti ei ole niin korvaamaton kuin se tuntuu... :-)



Mitähän meidänkin lapsesta tulee kun julmat sairaalan tädit ja sedät lähettivät vauvamme toiselle paikkakunnalle saamaan tehohoitoo (eikä ikää tosiaankaan laskettu päivissä vaan tunneissa)... ja siinä ei kysytty että käykö....

Oma lapseni oli kaksi ensimmäistä kuukautta sisällä siksi, koska säälin keskeneräistä keskushermostoa enkä halunnut ylenmäärin ääniä, valoja ja muita virikkeitä ympärille (jotka vauva kokee kaoottisiksi). Mutta muuten? Miksei normaali ruokinta ja sylittely riitä, miksi äidin pitää olla kylkimyyryssä 24/7?

tulihan se sieltä....

eka viikkojen tärkeyttä eikä muidenkaan viikkojen (nekin on muuten tärkeitä) mutta ei vauva edelleenkään tarvii äitiä 24/7 vierelleen... sitä turvaa ja läheisyyttä voi ja osaa antaa muutkin ihmiset...