Miksi pidätte lapsillanne liian pieniä vaatteita????
Töissä saa nähdä JOKA ikinen talvi näitä toopeja, jotka ostavat lapsilleen LIIAN pienet ulkohaalarit. Ja kyllä, OSTAVAT. Ette sitten yhtään ajattele, että sinne haalarin alle pitää mahtua sisävaatteiden lisäksi myös villahaalari tms. Ja lapsen pitäisi vielä kävelläkkin. Saatikka sitten kuinka kiva on yrittää tunkea lasta siihen liian pieneen haalariin. Juu, juu, tiedetään. Edellisen kevään alesta ostettu. Mutta kuitenkin.
Kommentit (15)
Moni olisi varmasti neuvosta kiitollinen!On yllättävän paljon vanhempia, jotka ei oikeasti tiedä mihin kaikkeen pitäisi kiinnittää huomiota lapsen vaatteissa.
Varsinkin pienten taaperoiden vanhemmat ostavat liian pieniä haalareita ja lapselle tulee helposti kylmä, koska sinne haalarin alle on hieman vaikeata tunkea mitään villahaalaria tms. koska sinne ei yksinkertaisesti mahdu mitään. Ja tuollaiset 1-2 vuotta vanhat taaperot eivät liiku niin paljon kuin esim. isommat lapset vaan mennä töpöttelevät eteenpäin ja kyllähän siinä kylmä tulee.
Mutta tuo ei ole vaan pikku taaperoiden vanhempien ongelma, sitä esiintyy myös isommilla lapsilla.
Ap
Kiva sitten tunkea 100cm kurahousuja 110cm lapselle tms. Usein näkee sitäkin, että hyvin toimeentulevat vanhemmat kulkevat itse tip top-vaatteissa, mutta lapselle ostetaan huonoja ja väärää kokoa. Tai ei tiedetä, mitä lapsi itse asiassa tarvitsee. Voin laskea yhden käden sormin ne lapset, joilla ollut kauluri tarhassa töissä ollessani. Hattu on reimaa, kaula paljas, liian pieni puku on reimateciä, alla ei muuta kuin ohuet sukat ja liian lyhykäiset collegehousut ja viima pureutuu takuusti nilkkaan.
Sitten kuvittelevat kaiken olevan ok, kun hoitajat eivät voi avata suutaan ja nätisti ehdottaa, että voiskos tolla Kallellakin olla kauluri, kun tuntuisi vähän kaipaavan. Sitä kun tämmöinen akateeminen pölvästi on tottunut siihen, että puutteista huomautetaan asiallisesti.
Onneksi oma pph:ni sanoo heti, jos kurikset ovat pienet tai muu puute vaivaa. Kotona kun on, uskokaa tai älkää, TOISET kirppikseltä ostetut kurikset. Kiitos hänelle siitä(kin), osaan taas arvostaa entistäkin enemmän!
kaikki ei aina ole niin yksinkertaista. Vanhemmalle on saatettu mainita asiasta, mutta kaikkiahan ei se lapsen hyvinvointi jaksa kiinnostaa. Oma lapseni on tarhassa ja minulle sanottiin siellä, että tossut olivat liian pienet. Mikäs siinä, mentiin sitten ostamaan uudet. Mutta oikeasti, jotkut lapset ovat päivähoidossa esim siksi, että vanhemmilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja lapsen ei ole hyvä olla siellä. Tällaiset vanhemmat saattavat käydä miltei päälle, jos jostain huomauttaa.
Tietenkin lasten puutteellisia vaatetuksia voidaan hitusen helpottaa ottamalla vaatetta päiväkodin varavaatteista. Ja sitten on tosiaankin niitä, että sanot ilmeisen varakkaille vanhemmille, että lapsen kaikissa sukissa on reikiä, niin silti eivät tee asialle mitään. :(
Ne valveutuneet vanhemmat huomaavat yleensä itse ensimmäisinä puutteet ja tekevät asialle jotain, ongelmatapausten kanssa sitä hankalaa on.
Onneksi nämä lapset itse ovat todella reippaita; vaikka ulkopuku olisi 20v vanha, liian pieni ja käytössä kolmatta talvea, toppahanskat ilmeisesti aikuisen, pipo eurokaupasta ja kenkinä talvisäässäkin lenkkarit, niin lapsi jaksaa leikkiä, eikä ainakaan tarhaiässä vielä osaa verrata vaatteitaan toisten vaatteisiin.
Tarhan työntekijöidenkin mahdollisuudet vaikuttaa ovat rajalliset. Mutta kyllä ne risat sukat vaihdetaan tarhan varasukkiin ja sitten taas takaisin reiälliset kun tullaan hakemaan, jos kerran viesti ei mene vanhemmille perille.
Toivottavasti näin. Äkkiseltään kuulosti tämä ketjun alkupuoli päiväkotielämää tuntemattomasta aika pahalta... siis siltä, että siellä opet keskenään nurisevat, mutteivät sano suoraan.
Terveisin hiukan huojentunut seiska :)
Vierailija:
Sitten kuvittelevat kaiken olevan ok, kun hoitajat eivät voi avata suutaan ja nätisti ehdottaa, että voiskos tolla Kallellakin olla kauluri, kun tuntuisi vähän kaipaavan. Sitä kun tämmöinen akateeminen pölvästi on tottunut siihen, että puutteista huomautetaan asiallisesti.Onneksi oma pph:ni sanoo heti, jos kurikset ovat pienet tai muu puute vaivaa. Kotona kun on, uskokaa tai älkää, TOISET kirppikseltä ostetut kurikset. Kiitos hänelle siitä(kin), osaan taas arvostaa entistäkin enemmän!
Muistanpas yhdenkin kerran yhden tapauksen. Taaperolla oli liian pieni haalari ja sanoimme siitä lapsen äidille, että NooraKallella on liian pieni haalari ja voisitkohan hankkia hänelle uuden. Noh tuli seuraava päivä ja tuo äiti sanoi, että kävin eilen ostamassa NooraKallelle uuden haalarin ja kuinkas ollakkaan, sekin oli liian pieni. Haalarin olisi pitänyt olla ainakin numeroa isompi.
Eli ei se aina auta vaikka kuinka sanoisi pienistä haalareista ym. Jotkut eivät vaan sitä tajua. Ei sitten millään.
Ja muistan myös toisenkin tapauksen, jossa vanhemmat eivät uskoneet. Vanhemmat kulkivat AINA hienoissa ja " uusissa" vaatteissa, mutta lasten vaatteet olivat kirpparilta. Ulkovaatteet olivat ihan ihme virityksiä; vanuhaalari alla ja tuulipukukankainen haalari (ei vuorta tms. pelkkä kangas) ja noilla lasten olisi pitänyt pärjätä talvella. Huomautimme asiasta ja mitään ei tapahtunut. Lapsilla oli myöskin kurahanskat, jotka olivat saumoista risat (kirpparilta) ja kun niistäkin mainittiin, niin tilalle tuli ihan yhtä huonokuntoiset " uudet" hanskat, samoin talvihanskat olivat sellaiset, että alle piti laittaa kahdet lapaset ja siltikin sormet olivat kylmät. Saappaat olivat liian pienet eikä voitu tuoda isompia. Saappaat olivat sitä paitsi vielä rikkikin. Hatut olivat joko liian pieniä tai liian isoja. Kurahousut olivat varmaankin joltain 70-luvulta.
Ja kolmas tapaus oli sellainen, että lapsella oli pelkkä välikausihaalari pakkasilla ja sen lisäksi kumpparit. Pyysimme äitiä ties kuinka monta kertaa laittamaan lapselle toppahaalarin ja talvikengät ja vielä oikean kokoiset, koska haalari oli jo liian pieni. No äitipä laittoikin sitten seuraavana hoitopäivänä lapselle tuon välikausihaalarin lisäksi liian pienet villavaatteet; villahousujen puntit ylettyivät pohkeisiin, villatakin hihat olivat 10 senttiä liian lyhyet ja villatakki olikin napamallia. Hattu oli liian pieni jne. Eipä äiti uskonut meitä ja hankkinut tarpeeksi isoja vaatteita.
Näistä tapauksista on jo vuosia, mutta muistan nämä niin hyvin. Tänä talvena on joutunut vasta yhdelle äidille mainitsemaan vaatteista.
AP
kälyni on juuri tuollainen kuin noissa joissakin vastauksissa on kerrottu. heidän lapset kulkee ties missä vuodenaikaan sopimattomissa rievuissa jotka on joko liian pienet tai liian isot. tiedän että anoppi on sanonut tyttärelleen asiasta vaikka kuinka monta kertaa ja ostanutkin lapsille sopivia vaatteita. mutta jostain syystä jutut ei vaan mene kälylle perille, lapsilla on taas seuraavalla kerralla samat vääränkokoiset rytkyt ja uusia oikeankokoisia ei näy missään.
käly ei välitä myöskään omista vaatteistaan vaan kulkee itsekin samanlaisissa rievuissa. olen tulkinnut tämän niin, ettei hän yksinkertaisesti miellä vaatteita mitenkään merkittäväksi asiaksi.
... että tarhan lapsilla on asianmukaiset ulko- ja sisävarusteet ja kommunikaatio vanhempien kanssa toimii normaalilla tavalla? Sitä nimittäin tyhmempi kuvittelisi, että tämä olisi se pääsääntö, ja täällä kuvatut tapaukset poikkeuksia.
Heille voi ehdottaa tai antaa vinkkiä/palautetta, mutta päätös on aina vanhemman. Uskokaa tai älkää, niin ei ne niitä uusia vermeitä tätien takia hanki, vaan siinä tapauksessa että katsovat ITSE sen aiheelliseksi. Tarhan täti ei ole jumalasta seuraava!
Näin ainakin minä toimin.
Motorinen kehitys = liikkumaan oppiminen kansankielellä. Ja esim. karkeamotoriikan häiriöt saattavat olla yhteydessä myös kognitiivisen kehityksen ongelmiin. Hienomotoriikan ongelmat taas voivat heijastua karkeamotoriikan ongelmista.
(Kognitiivinen kehitys liittyy tiedon käsittelyyn, joka on suhteellisen tärkeä asia ihmiselle, etenkin nykymaailmassa. Hienomotoriikkaa käytetään asioissa, jotka vaativat tarkkuutta.)
Mutta välinpitämättömiä vanhempia löytyy. Valitettavasti.
äiti kulkee trendivaatteissa ja lapsella vanhat rikkinäiset vaatteet. Kengät 2 numeroa liian isot, oli pakko ostaa lahjaksi uudet. Haalari tyttöjen (lapsi on siis poika) ja aivan puhkikulunut, on serkkujen vanha puku. Kengät siis myös serkkujen vanhoja. Minua hävetti kulkea kyseisen pojan kanssa, koska oli niin renttuinen, hanskatkin monesta kohtaa rikki, ei varmasti lämmitä yhtään. nyt olen joululahjaksi katsonut pojalle kasan vaatteita, mutta harmittaa kun ei äiti osta pojalleen, vain itselleen.
joidenkin lasten upouusi haalari on niin pieni että meillä menisi senkokoinen jo varastoon odottamaan seuraavaa käyttäjää. meidän lapsetkin sanoo helposti että haalari on liian pieni, eivät tykkää liian nafteista kun on vaikea pukea päälle ja liikkua. ja lahkeetkin nousee semmoisista helposti ylös ja sitten on lunta puntit täynnä.