Seksuaalinen tunnottomuus ja läheisyyden kaipuu.

Olen nuorehko nainen.

Minusta on alkanut tuntua että olen sekoittanut pahanpäiväisesti seksin ja läheisyyden/rakkauden toisiinsa.

Haluan seksiä valtavasti ja sanon erittäin harvoin "ei."

Kuitenkin hyvin useasti en nauti itse seksin fyysisestä puolesta.

Vaginani on jotenkin tunnoton eikä kroppa ole mukana siinä mitä pää on.

"Kiihotun" seksissä siitä että saan olla silloin lähempänä toista ihmistä.Niin lähellä,ettei lähemmäksi pääse.

Sängyssä on ns."paljon huutoa tyhjästä" ja mieheni kuvittelee että nautin peniksen tunteesta vaginassa,vaikka oikeasti "kiihotun" siitä,

että haluaisin kiihottua ja siitä läheisyydestä ja rakastelupuolesta.

Olen asian vuoksi turhautunut ja surullinen.

Välillä tuntuu että täytyy "rylkyttää" aivan kunnolla että tuntisin jotakin.

En kuitenkaan nauti "rylkyttämisestä" koska siinä sitten kärsii se läheisyyden ja intimiyden tunne.

Silloin joskus kun taas koen jonkinlaista fyysistä nautintoa,en kykene yhdistämään sitä henkiseen nautintoon.

Pimpissä vain tuntuu jotenkin vähän "kivalta" ja se siitä.

Tuntuu että täytyy hirveästi psyykata,keskittyä ja esileikkiä jotta voisin kokea seksin henkisen ja fyysisen nautinnon KOKONAISVALTAISESTI.

Olen synnyttänyt yhden kerran alakautta(tämän lisäksi ei ole muita lapsia,abortteja,keskenmenoja tms) ja tiedän että tämä saattaa vaikuttaa

tuntoon mutta en olisi asiasta huolissani,sillä se puoli on hoidettavissa treenaamisella eikä miehenikään ole maininnut että olisin "löysä".

Vika ei ole miehessäni.Koen että olemme fyysisesti yhteensopivia.

Olen kokenut seksuaalista väkivaltaa ja pelkään että se on aiheuttanut minulle tällaisen trauman vaikken ajattele,enkä edes halua ajatella asiaa.

Yritän olla niinkuin se ei vaikuttaisi minuun mitenkään ja jatkaa elämääni.

Nuorempana minulla oli myös itsetunto-ongelmia mutta nyttemmin olen tullut enemmän tietoiseksi itsestäni.

On tullut myös mieleen että voisiko ongelman taustalla olla jokin esim.dopamiiniin liittyvä asia(liian vähän dopamiinia??).

Pelkään myös että se,kun käytin vuosia masennuslääkettä on pilannut lopullisesti kykyni seksuaaliseen nautintoon(nämä lääkkeethän tutkitusti

vaikuttavat).Nyt olen ollut syömättä lääkkeitä reilut puoli vuotta.

Tiedän olevani yksin vastuussa seksuaalisesta nautinnostani,ja pelkään aloittaa puhua miehelleni ongelmasta sillä en löydä oikeita sanoja

ja pelkään että hän ottaisi kuitenkin vain itseensä vaikka vika on minussa.