Miten pääsen yli ilkeästä työkaverista?

kohtuullisen sekava aloitus, en osaa oikein sanoa mitään neuvoa, kun en varsinaisesti tiedä minkälaisesta työstä on ylipäätänsä kyse :)



Kaipa tekisin vain oman osuuteni töistä ja vaihtaisin sitten heti maisemaa, kun mahdollista?

Tuo on työpaikkakiusaamista ja vie sulta pian itsetunnon. Jos tuommoinen jatkuu, voi käydä niin, että lamaannut aina kun joudut tekemisiin kiusaajan kans. Ja se voi sairastuttaa sinut.



Mutta onneksi sulla on enää pari kuukautta jäljellä. Mulla oli töissä vähän vastaava tilanne, mut ei kuitenkaan. (Meillä se liittyi salasuhteen loppumiseen ja siitä johtuvaan minun lyttäämiseen.) Voin vaan kuvitella, ett tilanne voi olla samankaltainen ja se on kauhea tilanne.

Itse vaihdan huomenna uuteen työpisteeseen (samalla työnantajalla), kun en kestäny enää. Pakene kun vielä voit, ettet ala voimaan huonosti. Voimia. Ja yritä olla välittämättä. Tiedän, ettei se ole helppoa.

Sano,että sinusta tuntuu, että toinen kohtelee sua väärin ja se tuntuu tosi pahalta. Anna esimerkkejä tilanteista, niin pomo tietää mistä puhut ja mitä yrität kertoa. Mulla kävi niin, että alussa minusta tuntui, että mun pomo ajatteli, ett minä ja tää toinen osapuoli ollaan vaan niin erilaisia, etten mä ymmärrä sen huumoria ja siks meillä on vaikeaa. Oon puhunu pomolleni useamman kerran ja hän kyllä käsittää nyt. Mutta silti välilä tuntuu, ett hänen mielestään mun omat ongelmat elämässä on hänen mielestään niin pahoja, ett siks otan tän asian raskaasti. Pitkä tää mun tarina, mut toivottavasti sulla menee paremmin ja on onnellisempi loppu.

Onneksi tuolla työpaikalla on muutamia ihmisiä, joille koen voivani asiasta puhua ja joiden koen olevan "mun puolella". Pomollekin minun on helppo mennä puhumaan, voi olla että huomenna juttelen hänen kanssaan asiasta.

Mun on pakko jatkaa samassa työpaikassa tän kiusaajan kanssa, mutta yhteisistä projekteista sanoudun irti.



En ymmärrä mikä tuota ihmistä vaivaa. Välillä hän on oikein ystävällinen ja sen oloinen että ollaan "samalla puolella", mutta sitten aivan yhtäkkiä hän kääntää takkinsa ja saa mut tuntemaan itseni ihan selkään puukotetulta. Eniten hämmentää se, että hänessä on kuin kaksi eri ihmistä. Toinen on ihan ok ja mukava mutta toinen täysin käsittämätön, jonka kanssa mikään puhuttu ja sovittu ei pidä.

olla esimieheesi ton jutun suhteen yhteydessä ja voi olla parasta ottaa yhteyttä myös työterveyshuoltoon.



Tota kautta yleensä kiusaamiset ratkotaan. Ja kannattaa hoitaa asia, sillä muuten noi kiusaajat jatkaa samaa jollekulle toiselle ja kuka heitä haluaa työyhteisöönsä? Ei kukaan.

"Mulla on sellainen olo, että teen kaiken vaan "vasemmalla kädellä", hälläväliä-tyylillä. Ehkä se on paras ratkaisu? En ota enää mitään kantaa mihinkään, kaikki on mulle "ihan sama"?"



-oli mun ratkaisuehdotus tulevaan kahteen kuukauteen. Aikaisemmin olen pyrkinyt tekemään kaiken niin hyvin kuin osaan, nyt ei jaksa enää kiinnostaa kun tuo työkaveri torpedoi kaiken mitä mä teen. Mietin että ehkä pääsen helpommalla, kun roikun vaan näön vuoksi mukana tuon projektin ajan, mutta todellisuudessa en panosta siihen pätkääkään. En sano yhtään mielipidettä, en ota mihinkään kantaa, en reagoi yhtään mihinkään. Vaikka lopputulos ois täysin katastrofi, annan sille täyden hyväksynnän enkä puutu siihen millään tavalla.