Tuntuu, että elän jossain kuplassa

Siis että kaikilla muilla on sairauksia ja kauheita vastoinkäymisiä. Esim. mun ala-asteen luokkakaverit, 4 tyttöä, kaikilla on jotain tosi ikäviä juttuja meneillään.



1. kaveri, sairastaa vakavaa tautia. Ei voi hankkia lapsia, kun torvelo miehensä ei halua.



2. kaveri, eli varsinaista kiiltokuvaelämää, mutta jäi leskeksi pienten lasten kanssa.



3. kaveri, mies jätti ja jäi yksin pienen lapsen kanssa.



4. kaveri, joutui rahallisesti exänsä pettämäksi, jäi hirveät velat, ja masennuksen takia ylilihavuus. Tuskin perustaa perhettä koskaan, asuu vanhempiensa luona.



Olemme 35-vuotiaita. Jos yläkoulun luokkakavereista lisätään vettä myllyyn, niin yksi sai juuri vakavasti aivovammaisen lapsen.



Kaveripiiriin jos mennään, niin löytyy perheväkivaltaa, hometaloja, liikenneonnettomuuksia, burn outia jne. Mä aina mietin, että miksi minä olen se poikkeus, miten voi olla mulla kaikki hyvin. Ja onkohan kuinka kauan?