Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla syömishäiriö. En enää jaksa

Vierailija
09.02.2013 |

Oon 17 vuotta ja oon laihduttanu n 30kg parin vuoden sisällä. Kaikki oli aluks hyvin ja en laskenut kaloreita sen pahemmin vaikka laihdutinkin. Kaikki kuitenkin muuttui kun muutin omilleni ja aloitin opiskelut. Tehdään koulussa melkein päivittäin ruokaa ja syödään sitten niitä. Täytekakkuja, kääretorttuja, kaikkia mahdollisia leivonnaisia ja voitte vaan kuvitella mitä mä teen...Syön tietysti niin paljon kun sielu sietää siellä. Tämän jälkeen tuli aina morkkis ja menin kotiin itkemään/nukkumaan/yritin epätoivoisesti jumpata kaloreita pois..



Sitten pidin parin viikon loman koulusta ja kaikki oli hyvin, olin linnottautunut kotiin loin tarkan syömärytmin ja mitä söin. Ostin ruokavaa'an ja punnitsin KAIKEN mitä söin ja pidin kalorit 1000/vkr laihduin pari kiloa, ei turvottanut, olin onnellinen ja en murehtinut sitä miten läski olen. Mutta kouluun takaisin palattua kaikki oli taas kuin ennen. Sitten lopetin sen koulussa syömisen ja söin kotona, ja koska yhdenkin mässyillan jälkeen mua turvottaa monta päivää en voinut mennä niinä päivinä kouluun, koska kaikki ois kattonu miten läski olen. Tälläkin viikolla olen syönyt kolmena päivänä (mm tänään) hirveät mätöt ja kun saan taas turvotuksen tasaantumaan mässään uudestaan, vaikka joka kerta vannon että ei enää ikinä ja tiedän sen paskanfiiliksen mikä siitä tulee.



En ole ollut nyt kahteen viikkoon koulussa tän takia, kun mässäilyt on lähtenyt käsistä ja en halua että kukaan näkee mua tälläisenä turvonneena läskikasana. Joka kerta yritän oksentaa, mutta vain muutaman kerran olen saanut ylös tavaraa. Muistan kun ostin 600g karkkia ja kun olin syönyt ne syöksyin vessaan ja kun tavaraa tuli ulos olin onnellinen ja oli hyvä fiilis. Toisin kuin nyt kun en saanut mitään ylös vaikka yritin.



Olen 173cm pitkä ja painoa on 58-59kg ja nyt kun olen syönyt ja turvottaa näyttää vaaka 61.8kg! Olen ollut ylipainoinen ja sen takia lihomisen pelko on jotain niin suurta että en kestä sitä jos lihon yhdenkään kilon! Sunnuntaina söin paljon lähemmäs 10 000 kaloria, samoin torstaina ja tänään!



Tänään on mennyt juustopaketti, voita, kinkkua, ruisleipäpaketti, muropaketti + sokeria ja maito. Nuudeleita, kalapuikkoja, wokkivihanneksia, kaksi karkkipussia, tonnikalaa, litran jäätelö! Ja koska en ole voinut oksentaa niin oikein tunnen miten kaikki ihra ja rasva imeytyy muhun!



Tuntuu hirveeltä sanoo tätä kun kuitenkin jotenkin ajattelen, että olen terve mutta joskus tuntuu että olisi vain helpompi kuolla kun murehtia aina näitä syömisiä ja joka viikkoisia ahdistuksia. Joskus en voi mennä edes kavereille kun tuntuu että siellä repsahdan syömään, että helpompi olla kotona kun kaikki ruoka on roskissa tai jo syöty, yksi suhdekin meni ohi, kun en enää pystynyt näkemään näiden turvotuksien takia häntä, koulu menee päin honkia tämän takia. Haluaisin hakea apua, mutta tuntuu että mulla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista ongelmaa kun en ole mikään tikkulaiha anorektikko, samoin välillä koen olevani ihan hyvissä mitoissa ja pääsyy on se että olen alaikäinen ja tästä ilmoitettaisiin vanhemmille!



Mitä mä oikeesti teen, mä en jaksa tätä ainaista ahdistusta ja näitä mässäilykohtauksia mitä en voi hallita!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja pyytää lähete nuorisopsykiatrian poliklinikalle.

Sieltä voit saada jatkolähetteen syömishäiriöklinikkaan.

Netissä löytyy sivusto nuorten mielenterveystalo,josta voit löytää apua ongelmaasi ja oikean hoitopolun.

Vierailija
2/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en voi hakea apua, kun olen 17! En halua että vanhempani saa tietää tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kuin mun suusta muuten, mutta olen sua viitisen vuotta vanhempi, enkä ole koskaan onnistunut oksentamaan, vaikka halunnut olisin.

En ole pystynyt samojen syiden, joiden takia sä et ole mennyt kouluun käymään peruskouln jälkeen koulua ja nyt kidun työttömänä ja köyhänä. Lisäksi BMI:ni on 29 eli olen ihan oikeastikin läski.

Mieleialalääkityksen olen saanut lääkäriltä mutta eipä se juurikaan ole auttanut.

Vierailija
4/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
5/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhemmat saavat tietää. Voit aloittaa vaikka menemällä opiskelupaikkasi terveydenhoitajan juttusille,joka opastaa sinut eteenpäin.

Vierailija
6/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota yhteyttä koulusi kuraattoriin tai psykologiin. Juuri näitä asioita varten he ovat. Ongelmasi on todellinen, mutta hoidettavissa. Ota yhteyttä heti maanantaina puhelimella tai s.postilla. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
09.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota yhteyttä koulusi kuraattoriin tai psykologiin. Juuri näitä asioita varten he ovat. Ongelmasi on todellinen, mutta hoidettavissa. Ota yhteyttä heti maanantaina puhelimella tai s.postilla. Tsemppiä!

Vierailija
8/12 |
10.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä syödä säännöllisesti ja normaalisti, laihduttamatta. Vaikka repsahtaisit, jatka kuitenkin normaalia syömistä. Elimistösi huutaa ravintoa ja siksi repsahduksia sattuu.



Kannattaa hakea apua jostain! Ensiapuun voisin suositella jotain kirjaa esim. Lupa syödä: opas syömishäiriöiden hoitoon. Täältä löytyy myös muita kirjoja:

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/kirjalista-2012.pdf

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
10.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin jos perjantaihin asti eläisin n. 500 kalorilla ja sen jälkeen nostaisin kalorit 1200-1500 ja alkaisin elää terveellisesti ja syödä säännöllisesti. Kävisin kaupassa päivittäin ja ostaisin vain mitä silloin syön en mitään seuraavalle päivälle yms.



Ehkä näin lähtisin parantumaan

Vierailija
10/12 |
10.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin jos perjantaihin asti eläisin n. 500 kalorilla ja sen jälkeen nostaisin kalorit 1200-1500 ja alkaisin elää terveellisesti ja syödä säännöllisesti. Kävisin kaupassa päivittäin ja ostaisin vain mitä silloin syön en mitään seuraavalle päivälle yms.

Ehkä näin lähtisin parantumaan

vaan se ei toimi, harva, siis erittäin harva onnistuu yksin...

Voitko edes jollekin kaverilles puhua tästä aiheesta?

t. mamma, jonka tytöllä kaverina syömishäiriöinen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
10.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyttäät syömisiäsi, et ole onnellinen. Mä olen ihan samassa jamassa sun kanssa, mutta mä olen 37 v. Painan nyt 67 kiloa. Kesän lopussa painoin 10 kiloa vähemmän. Mä olen onnellisimmillani, kun laihdutan ja olen laiha. Olen ollut parhaillaan syömättä kuukausia, vain kerran viikossa olen syönyt jotain. Se on ihan sairasta, mutta kun paino pysyy kurissa, niin lääkärikään ei tee asialle mitään.

Sä olet vielä nuori ja mä todellakin toivon, että sä haet apua. Yksin tälläisesta suosta ei selviä. Mäkin selitän aina itselleni, että huomenna alan tekemään niin ja niin ja sitten laihdun ja kaikki on taas kunnossa. Ei ole. Se älytön laihdutus ei ole normaalia eikä se, että on onnellinen vain silloin, kun pystyy laihduttamaan.

Vierailija
12/12 |
10.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

mene kuitenkin sinne kouluterkalle tai lääkärille. Olet sen ikäinen, ettei sun vanhemmille kerrota ilman sun lupaa.



Se, mikä sua auttais, olisi ihan säännöllinen ruokarytmi. 5 kertaa päivässä. Ei tarvitse niin laskea kaloreita! Jos olet kylläinen, et ala ahmia. 500 kaloria päivässä on ihan kamalan vähän. Et ole ollenkaan ylipainoinen. Näet itsesi vääristyneenä, ja kuvittelet muiden näkevän sut lihavana. Mutta jos oksentelet, voi sulle oikeasti tulla turvotuksia. Lisäksi pilaat hampaasi, ja se voi olla myös sydämelle vaarallista, kun kehon suolatasapaino järkkyy.



Sun ihmisarvo ei ole kiinni siitä paljonko painat tai minkä näköinen olet. Olet hyvä itsenäsi! Ja syömishäiriöstä voi parantua, mutta se saattaa viedä aikaa. Mutta nyt ole huomannut, että se aiheuttaa sulle huonoa oloa, ja koulukin kärsii. Lähde rohkeasti hakemaan apua! Tsemppiä.