asperger-tyttöjen vanhemmat, saako kysäistä?
Missä ikäinen lapsi oli kun as-piirteet näkyivät hänessä selvästi?
Miten piirteet näkyvät?
Onko tyttö samankaltainen kuin oppikirjasta tutut tiedemies-tyyppiset as-pojat?
Olen ymmärtänyt että asperger on tytöillä ali-diagnosoitu juttu. Samoin uskon että oma aspergerini on jäänyt diagnosoimatta kun en ole tiedemiestyyppiä. Nyt mielestäni näen 5-v tyttäressä samoja piirteitä kuin itsessäni on (ja joita en muissa lapsissani näe), ja omien kokemusten pelossa minua jännittää tytön lähestyvä kouluunmeno ynnä muu.
Muu maailma (päiväkoti, neuvola) ei usko että lapsessa on tällaista ominaisuutta olemassa (lapsen isä kyllä uskoo kun katselee lapsen päivittäistä meininkiä kotona), keskustelujen mukaan kai sen vuoksi että lapsi ei ole kiinnostunut tähtitieteestä tai dinosauruksista tai muuten ole sillä lailla oppikirjamaisesti asperger.
Olen ymmärtänyt että tytöillä asperger voi näyttäytyä kovin erilaisena kuin pojilla ja siksi kysyisin kokemuksianne asiasta.
Kommentit (28)
Apua. Luin tätä keskustelua, noita dioja ja kuvauksia aspergerista ja täytyy todeta, että itse sovin lähes täydellisesti kuvaukseen. Lapsena olin melko lailla tuollainen kuin ap:n lapsi. Olen aina ajatellut, että ehkä oon vaan outo, laiska tmv., kun yhteiskunnassa pärjääminen on välillä niin hirveän vaikeaa, mua ei ymmärretä enkä mä ymmärrä muita. Tää avas mulle uuden mahdollisuuden selvitellä asioitani.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:31"]
Olet asperger vain jos noista piirteistäsi on sinulle haittaa. Koska as-piirteesi ovat ongelmattomia et voi saada mitenkään asperger diagnoosia.
[/quote]
En voisi, nyt kun olen aikuinen, ja saan itse päättää siitä mikä on minulle ongelma ja mikä ei. Mutta lapsilla asia ei ole yhtä onnellinen. Vanhemmat ja asiantuntijat voivat päättää lapsen puolesta, että esimerkiksi lapsen kaverittomuus ja yksin viihtyminen on vakava ongelma, vaikkei se lapsen mielestä olisi sitä ollenkaan.
t. 22
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:11"]
Aika huolestuttavaa, että sellaiset piirteet kuin pikkuvanhuus, kiinnostuminen jo nuorena esim. dinosauruksista, historiasta tms ja mietteliäisyys (johon yleensä liittyy yksin viihtyminen) leimataan nykyisin onglemaksi, aspergeriksi....
[/quote]
Aspergerlapsen "kiinnostuminen" on vähän jotain muuta kuin sitä, että haluaa vaan tietää niistä. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat herkästi lähes pakkomielteisiksi ja kaiken muun elämän peittäviksi. Se on sitä, kun lapsi ei oikeasti osaa tai halua puhua enää mistään muusta, ei tehdä mitään muuta ja joutuu täysin hukkaan/menee lukkoon/ saa hallitsemattomia raivareita, jos häntä estetään totetuttamasta näitä pakkomielteitään. Noin kärjistetysti.
as-pojan äiti
Meillä on täällä aika vastaava tapaus. Aspergeria on perheessä ja tytön piirteet (tottelevainen,superkiltti, toiminnanohjauksen vaikeus, juuttuminen, rutiinien tarve,tuppaa "llian lähelle" ihmisiä ja tuijottaa sekä kommentoi sopimattomia, intohimoinen eläinihminen, käsittää väärin asioita ja tilanteita jne) vastaa kuin suoraan as-tyttöjä joista olen lukenut. Eskarista nousi esille tutkimusten tarve kun on sosiaalisia vaikeuksia.
Psykologi päätti että lapsi on saanut liian vähän vuorovaikusta kasvunsa aikana, johtuu meidän toisen as-lapsen hankaluudesta eli ollaan kuulemma jätetty kiltti lapsi huomiotta siinä sivussa. Ja kun on ollut kolme pientä lasta niin en ole ehtinyt huomaamaan tätä nuorimmaista muutenkaan, siksi viihtyy omissa leikeissään mieluiten yksin. Kaikki muutkin piirteet ja tytön "omalaatuisuus" ja erikoisuus menee kai kans tämän psykologin keksimän laiminlyönnin piikkiin. Milläköhän mä sen nimeämisvaikeuden ja sanojen hapuilun+hitauden asioita kertoessa aiheutin? Luin kai liian vähän satuja tai jotain.
Tyttö siis lykkää kouluunmenoa koska tarvitsee muka lisää tätä puuttuvaa vuorovaikutusta. Onko as-lapselle hyötyä koulun aloituksen siirtämisestä, voiko oppia tuota vuorovaikutusta eskarissa jos tehostetusti opetetaan? Vai onko ihan turha yritys. Psykologihan suosittelee sitä koska kehitteli idean ettei me vanhemmat olla oltu tämän lapsen kanssa ja eskari auttaa asiaa.
Tiedän itse oman lapseni erikoislaatuisuuden ja todellakin myös sen että aina on lapsen kanssa paljon touhuttu ja juteltu. Luulin että vanhempien syyttelystä näissä asioissa olisi jo luovuttu jos siihen ei ole mitään perusteita. Meillä ollaan lasten kanssa enemmänkin liikaa kun parisuhdeaika ja harrastukset on jäänyt kokonaan eikä lapset ole koskaan mummolassa ilman meitä ym. Ja nyt hoidetaan asiaa väärin koska päätelmät syistä ovat väärät.
Ai niin, kuulemma tytöllä ei voi olla aspergeria koska ei ole kasvosokea. Ei siis ymmärrä kehonkieltä, eleitä ja sanattomia sääntöjä jne mutta tunnistaa tavallisimmat kasvonilmeet kuvista eli ei ole assi. Minä kun luin jostain että kasvosokeita on n.50% mutta nyt se onkin diagnoosin poissulkeva asia.
Tyttöjen autismi on erilaista kuin pojilla. Autismin diagnoosi pätee suoraan poikiin, mutta ei tyttöihin, sillä diagnoosi on luotu alunperin pojilla. Asiasta on vireillä nyt monenlaisia tutkimuksia. Asiasta kirjoitetaan mm. assijorinat.blogspot.fi/ -blogissa.
Meillä 10-v. tyttö. Oli päiväkodissa jo hieman erilainen kaverisuhteissa ja eskarissa oli jonkinverran hakaluuksia sosiaalisissa tilanteissa esim. löi joskus toista. Kirjoittamisen ja lukemisen opetteleminen koulussa vaikeampaa sekä liikuntatunnit joiltakin osin. Oli 1.-ja 2. luokan normaalissa luokassa, mutta ei ollut tarpeeksi tukea tarjolla. Meni 3.luokalle intergroituun luokaan, josta on ollut hyötyä. 2. luokalla jo koki olevansa tyhmä ja huono oppilas. 3. ja 4. luokalla mennyt paremmin. Kavereita on, mutta on rajumpi välillä leikeissään ja tykkää myös poikamaisista leikeistä. Eläinrakas. Jos jotakin negatiivista on tapahtunut koulussa, se näkyy kotona saman illan aikana käytöksessä. Asia nostettaan pöydälle. Se helpottaa myös tytärtä. Mukava ja iloinen tyttö ja innostunut.