Mikä saa päättämmän niin tiukasti että lapsiluku on esim.

on niin vaikea sinunkin ymmärtää?

Jokainen saa tehdä elämässään valintoja eikös?

Meillä on kaksi lasta ja mun mielestä ehkäisyä ei vielä tarviis käyttää.

Sensijaan mies sanoo meidän lapsiluvun olevan nyt täysi (sopiva), vaikka ei osaakaan asiaa muilla, kuin keinotekoisilla syillä mulle vauvakuumeiselle paremmin perustella.

#nainen 36v.

tai vaikea taloudellinen tilanne.

Meillä on kaksi lasta. Heidät pystymme elättämään, he mahtuvat jotenkuten tähän asuntoon (isompaan ei ole varaa), ja pystyn tekemään myös itselleni tärkeää uraa. Enkä jaksaisi hoitaa enempiä lapsia. Meillä ei ole isovanhempia tai muita, jotka voisivat tarvittaessa auttaa, vaan sairastuessani raahaan lapset vastaanotolle ja labraan mukaan, emme käy miehen kanssa ikinä missään kahdestaan jne. Lisäksi mies sairastaa masennusta, eikä hänestä siis ole tasapuoliseksi perheestä huolehtijaksi, vaan suurin osa vastuusta on minun niskassani.



Jos tulisin raskaaksi (hormonikierukasta huolimatta), voisin hyvin abortoida, mikäli raskaus tulisi ilmi varhaisessa vaiheessa. Jos se olisi ehtinyt jo pidemmälle, en varmaan enää pystyisi aborttiin. Pidän todennäköisenä, että elämänlaatuni heikkenisi, jos saisin vielä lisää lapsia.

kun on 3 lasta, mutta jos vahinko kävisi, niin en mä voisi aborttia tehdä vaan kyllä se lapsi pidettäisiin :)

tein abortin kun huomasin odottavani kolmatta lasta, nuorimman ollessa silloin n. 3-vuotias. Nuorin oli todella vaativainen taapero, yöheräilyjä 4 - 8 kertaa yössä, unikauhua huutoineen, syöminen oli vaikeaa ja vauhtia riitti.

Jo kuopuksen odotus oli rankempaa kuin esikoisen, oksensin 24/7 pitkälle yli puolivälin, en nukkunut koko odotusaikana koko yötä kunnolla ja oksentamisesta johtuen kuivuin vähän väliä mua vaivasi sekä hiiva että virtsatietulehdukset lähes kroonisesti.



Kun plussa tuli testiruutuun, ensimmäisenä ajattelin "EI!". Eikä se siitä muuttunut viikonlopun aikana, olin ainoastaan kauhuissani jaksamiseni kanssa, tiesin ettei pääni kestäisi enää yhtään lasta. Tein lääkkeellisen abortin raskausviikolla 5+3, enkä ole sitä katunut kertaakaan.



Se raskaustestin tulos ei ollut lähelläkään "iloista yllätystä", toisin kuin aiemmat lapseni.



Lisäksi myöhemmin erosimme silloisen aviomieheni kanssa, eron syillä ei ollut tekemistä abortin kanssa.



Nyt esikoiseni on teini-ikäinen, nuorempikin jo alakoulun paremmalla puolella ja elämä on ihanan helppoa. Tietysti on omia juttujaan mitä nyt tuon ikäisten lasten kanssa asuessa on, mutta silti elämä on helpompaa kuin että joukossa olisi vielä päiväkoti-ikäinen.



Nyt olen jo iällä muutenkin ja odotan kutsua sterilisaation toimenpiteeseen.

ja vaikka olen hyvä kahdelle lapselleni, olisin "iloisen vahingon" pitäessäni pian tilanteessa, jossa olisin huono äiti kolmelle lapselle. En oikein näe siinä mitään iloista.



Minusta minulla on vastuu huolehtia näistä olemassa olevista lapsista mahdollisimman hyvin. Haluan että heillä on kaikki hyvin, ja tiedän että en vaan jaksaisi antaa heille riittävästi aikaa, jos meille syntyisi kolmas lapsi.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä todennäköisempänä pitäisi abortin tekoa jos vahinko kävisi. Kun lapset olivat pieniä olisi kolmas ehkä mennyt "siinä sivussa" samoilla valvomisilla. Olisin erittäin onneton, jos pitäisi kolmas lapsi tehdä



Meidän pikkulapsiaika on ohi. Haluamme panostaa aikamme ja rahamme nykyisiin lapsiimme. En jaksaisi kolmatta lasta.

jos on esim. pahoja terveysongelmia niin että raskaus olisi riski fyysisesti ja/tai henkisesti, jos olemassaolevat lapset vievät jo kaikki voimat (tiedän perheen jossa 2 perinnöllisen sairauden takia parin vuoden sisällä kuolemaan tuomittua lasta, aika ääritapaus mutta onko ihme ettei energiaa riitä enempään?) jne.



Elämään mahtuu myös paskoja tilanteita joissa uusi lapsi olisi katastrofi eikä väliaikaisen haitan aiheuttava poikkeama johon sopeutuu.

Päätin kun täytin 40 v. että ei enää vauva-elämää, se vaihe ohi onnellisesti. 42 v. tulin raskaaksi virheellisesti asennetun kierukan takia-abortti aivan selvä. Ei enää iloisia tai vähemmän ilosia yllätyksiä. Pitää ymmärtää mitä haluaa ja mitä jaksaa