tohtorit: onko oma VÄITÖStilaisuus ihan kauhea paikka?

meillä kysymykset oli siis ihan koko alalta, eikä kaikkea vain voi tietää

Kai olet tekemässä artikkeliitöskirjaa? Jos, niin on erittäin epätodennäköistä, että vastaväittäjä kysyy jotain mihin et ole aiemmin törmännyt! Olet esitellyt osatöitäsi tutkijakouluissa, seminaareissa ja kongresseissa ja saanut niihin sieltä kommentteja. Olet myös saanut artikkeleihin kommentteja refereiltä ja editoreilta.



Lisäksi vielä saat esitarkastajien kommentit. Eli nauti väitöksestä ja siitä että joku on oikeasti lukenut kirjasi.

"Artikkeliväitöskirjaa"

Eikä se vastaväittäjä käytännössä voi kysyä mitään, mihin sä et pystyisi vastaamaan - sähän olet juuri tutkinut asiaa perusteellisesti ja olet siis sen torein ja aras asiantuntija.



Väitös on sun tilaisuutesi osoittaa, miten tärkeä juttu sun tutkimuksesi on!

Silloin saat nauttia työsi hedelmistä. Väitös on akateeminen näytös. Arvosanan sen onnistuminen ei vaikuta (muutenkin on vain 2 arvosanaa, ja niistä korkeamman saamiseen tutkimuslöydösten tulisi olla todella ainutkertaisia). Jos jäät kiinni vilpistä työssäsi niin tämä voi toki johtaa hylkäämiseen. Tyhmyys ja väärät vastaukset eivät koskaan johda hylkäykseen.

Väitöspäivä on hääpäivän lisäksi elämäsi suurin "prinsessapäivä". Nauti siitä!

Väitöstilaisuus voi olla hieno kokemus, mahdollisuus osoittaa omaa osaamistaan. Harvinainen tilaisuus saada keskustella monta tuntia omasta alastaan ja tutkimuksestaan. Näin siis, jos olet oikeasti perehtynyt aiheeseesi ja seurannut alan kirjallisuutta. Olen ollut myös seuraamassa sellaisia väitöstilaisuuksia, joissa väittelijä ei ole osannut vastata puoliinkaan vastaväittäjän kysymyksistä, ja myötähäpeä on ollut suuri. Nämä tohtorit eivät ole jatkaneet tutkimusmaailmassa väitöksensä jälkeen.

Olen ollut sekä äitini että kummitätini väitöksessä viimeisen kolmen vuoden sisällä (itse siis olen vielä alle 20 enkä työelämässä edes, pääsisi nyt lukiostakin.) . Itselläni ei siis ole väitöstä ollut, mutta äiti ainakin sanoi, että vaikka jännitti enemmän kuin koskaan, kyseessä oli yksi hänen elämänsä parhaista ja ihanimmista päivistä. Samaa kuuluu myös äitini kavereilta, jotka ovat lähes kaiki väitelleet (:

Minä olin varautunut kyllä vastaamaan kaikkeen mahdolliseen oman väitöskirjani sisällöstä, mutta yllättäen vastaväittäjä ei kysynytkään siitä niin paljon, vaan hän kysyi suunnilleen sellaista, että miten muita alalla tunnettuja menetelmiä (vastaväittäjän nimeämiä) voisi käyttää samaan tyyliin kuin mitä minä olin käyttänyt menetelmää A tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Siinä ei ollut ihan yksinkertaista vastata suoralta kädeltä, kun en ollut miettinyt asioita tuolta kantilta etukäteen. Onneksi osasin silti vastata suurimpaan osaan kysymyksistä jotain järkevää.



Itse väitöskirjasta vastaväittäjä ei esittänyt kovinkaan tiukkoja kysymyksiä. Ilmeisesti hän ei ollut jaksanut lukea väitöskirjaa niin pikkutarkasti, että olisi huomannut ne kaikkein kriittisimmät kohdat.



Minua myös jännitti hirveästi etukäteen se, että väitöstilaisuus oli englanniksi. On aivan eri asia pitää kansainvälisessä konferenssissa esitelmä, jonka voi valmistella huolellisesti, tai keskustella asiasta jonkin kanssa kahden kesken kuin vastailla noin kahden tunnin ajan julkisesti englanniksi kysymyksiin, joita ei kuitenkaan pysty täysin ennakoimaan. Kaiken lisäksi anoppini (joka tietenkin oli kuuntelemassa) on englannin opettaja.



Jännitin tilaisuutta niin, että en saanut edeltävänä yönä nukuttua lainkaan. Lisäksi vatsani oli väitöspäivän aamuna niin kipeä, että minun oli pakko oksentaa.



En nyt voi sanoa varsinaisesti nauttineeni päivästä (ainakaan ennen kuin väitöstilaisuus oli ohi - karonkassa oli kyllä oikein hauskaa), mutta kyllä siitä selvittiin ja näin jälkikäteen on tosi hyvä olo siitä, että sain puristettua väitöskirjan kasaan ja selvisin tilaisuudesta.



Omassa yliopistossani väitöskirjasta on vain kaksi mahdollista arvosanaa, ja tiesin jo etukäteen, että väitöskirjani ei yllä siihen korkeampaan. Sen vuoksi ei tarvinnut erityisesti jännittää väitöstilaisuuden vaikutusta arvosanaan.

jossa olet itse päätähtenä yhdessä vastaväittäjän kanssa. Lopputuloshan on väitöstilaisuudessa tiedossa. Ei se ole kauheaa, minusta päivä oli hieno kokemus, mutta ei se silti ollut elämän huippukohtia. Ota ihan löysin rantein, sinä olet oman aiheesi paras asiantuntija, vastaväittäjä yrittää vähän siinä heilutella itseluottamusta mutta itsevarmuus haltuun tuona päivänä. Olet sen päivän kuningatar!

stressasi väitöksen lähestyminen tosi paljon! Aloin heräillä aamuöisin laskien päiviä Suureen Hetkeen, ja väitöspäivän aamu oli perheelle yhtä kärsimystä... Mutta vastapainoksi valmistuduin kyllä huolella. Luin julkaisujani ja kirjaani yrittäen asettua ulkopuolisen osaan - mietin, mitä puutteita tekstin sisällössä voisi havaita ja miten voin siihen kritiikkiin vastata. Tapasimme tietysti myös ohjaajieni kanssa ja pohdimme mahdollisia ongelmakohtia. Lisäksi tiesin, että eihän koko työtäni voi rytätä tuosta vaan, koska kässärit oli kuitenkin julkaistu ja vieläpä varsin hyvissä lehdissä.



Itse väitös meni paljon paremmin kuin olin pelännyt. Pääsin niskan päälle jännityksestä heti lektiota pitäessäni. Vastaväittäjää pidettiin tiukkana tyyppinä (mikä tietysti oli vielä lisännyt stressiäni), mutta hän olikin lopulta aika "kiltti" tai siis todella hyvä, asiallinen vastaväittäjä; ei hairahtunut sivupoluille eikä jumittanut mihinkään. Valmistautumisesta kyllä todella oli apua; suurilta osin niitä kysyttiin, mitä itsekin olin miettinyt. Vaihdoimme jopa salissa istuvan ohjaajani kanssa pienen hymyn, kun vastaväittäjä kysyi erästä hankaluutta, johon olimme yhdessä keksineet nokkelan vastauksen, jota tietty käytin tosipaikan tullen :)



Olen kyllä käsittänyt, että väitöksen puolustaminenkin vaikuttaa arvosanaan, ja omalla kohdallani se vaikutus varmastikin oli korottava. Tsemppiä, Ap! Hyvä valmistautuminen ja sen kautta luotto siihen, että osaa ja pystyy, on ehkä paras vinkki minkä voin antaa :)

en siis itse ole väitellyt, mutta varmaan 20 kaveria kyllä + oma mies. Kaikki ovat sanoneet että alussa jännittää, mutta kun pääsee vauhtiin niin menee nopeasti, monet ovat jopa olleet lopussa että häh, joko tämä loppui :D



Hei, sinä olet oman väitöskirjasi asiantuntija, ja tiedät aiheesta enemmän kuin kukaan muu :) Vaikka johonkin kysymykseen ei olisikaan vastausta, niin ei se maailmaa ja arvosanaa kaada.

mutta yleensä kaikki selviävät todella hyvin ja ylittävät itsensäkin, kun tosiaan vauhtiin pääsevät

ja tosiaa olet sen alan asiantuntija ja siellä voi tosiaan sanoa myös "en tiedä". Omassa väitösessä proffa kyseli omaan erityisalaan liittyvä juttuja, joista taas tiennyt niin paljon. Ei se väitöstilaisuus taida siihen arvosanaan juuri vaikuttaa

Hieno homma. jatkakaa.

Jep, artikkeliväittäri. Se hyvä puolihan siinä on, että on jo kertaalleen rullattu refereiden läpi. Ja minulla on aika spesiaali tutimuskohde, Suomessa muut eivät ole tästä pahemmin tehneet. Silti olen epävarma... sitäkin olen tietysti ajatellut, että on äiti ja muut vastaavat paikalla ja jos minut nolataan, niin se on heillekin piinallista eivätkä he ei-akateemisina voi tietää, minkälainen sirkus academia voi olla.



Todennäköisesti valvon koko yön ennen sitä. Olen jo nähnyt välillä painajaisiakin: havahdun muka siihen, että vartin kuluttua alkaa mun väitöstilaisuus, olin unohtanut koko asian eikä minulla ole valmiina yhtään mitään:))



Meillä on kyllä tietääkseni koko pitkä latinankielinen arvosteluasteikko yhä käytössä. Käytännössä arvosanat painottuvat aika paljon keskivaiheelta ylöspäin. Ehkä väittärin arvosana ei enää niin paljoa paina jatkorahojen haussa, tai ehkä painaa, mutta vähintään magna mun pitäisi saada, että säilytän kasvoni. Myös peilin edessä.



Mutta kiitti tosi paljon rohkaisusta. Täytyy siis yrittää painaa loputkin tekstit mahdollisimman hyviksi ja uskoa itseensä keleesti.

ap

Trololoo! Ei kukaan mamma tohtoriksi o väittelemässä.

Heissan,

Mua jännittää tulevassa väitöstilaisuudessani se, että kun pahin jännitys laukeaa, saan migreenin. Silloin menee näkökyky ja puhekyky.

Kauheeta se oli. Mulla oli onneksi niin ammattitaitoiset vastaväittäjät että osasivat paikkailla mun hölmöilyjä ja tilaisuus meni sujuvasti eteenpäin ilman että kuolin häpeästä :D

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:48"]

Heissan,

Mua jännittää tulevassa väitöstilaisuudessani se, että kun pahin jännitys laukeaa, saan migreenin. Silloin menee näkökyky ja puhekyky.

[/quote]

Voisitko ottaa lääkkeen jo etukäteen? Ja tarvittaessa voit varmasti pitää tauon, jos se tuntuu välttämättömältä.

Mutta ei siihen kauankaan ole. Pidän kiinni ajatuksesta että se kestää vain kaksi tuntia. Sen verran luennoin joka viikko, ja kyllä opiskelijatkin joskus kysyvät pahoja. Ja tiedän että kustos tarjoaa konjakkihörpyn ennen kuin mennään saliin!

Kai olet tekemässä artikkeliitöskirjaa? Jos, niin on erittäin epätodennäköistä, että vastaväittäjä kysyy jotain mihin et ole aiemmin törmännyt! Olet esitellyt osatöitäsi tutkijakouluissa, seminaareissa ja kongresseissa ja saanut niihin sieltä kommentteja. Olet myös saanut artikkeleihin kommentteja refereiltä ja editoreilta. Lisäksi vielä saat esitarkastajien kommentit. Eli nauti väitöksestä ja siitä että joku on oikeasti lukenut kirjasi.