Onko joku loukannut sinua niin syvästi, ettet ole antanut anteeksi, etkä anna?
Äitini sanoi minua huoran näköiseksi kun 17v lähdin juhliin ylläni minhame ja napapaita ja korkkarit.
Se jäi syvällä mieleen, en edes saanut mentyä juhliin, vaan itkeskelin puistossa sen illan.
Siitä on kohta 20v, enkä ikinä anna anteeksi tai unohda!
Kommentit (60)
Ystävälläni oli suhde mieheni kanssa selkäni takana. Nykyään nainen on minulle ilmaa. Mies taas on nykyisin ex, tekemisissä olen sen vähän välttämättömän, jonka lasten vuoksi joudun olemaan.
mikä kusipääystävä! Tuollainen olisi yksi mun pahimmista peloistani (jos siis edes olisi miestä).
pitänyt minua "kuin huonona ihmisenä", itse sentään on tietenkin ylitse muiden!
Ystävälläni oli suhde mieheni kanssa selkäni takana. Nykyään nainen on minulle ilmaa. Mies taas on nykyisin ex, tekemisissä olen sen vähän välttämättömän, jonka lasten vuoksi joudun olemaan.
Pettämisen aste jäi epäselväksi, mutta ystävättären tarkoitusperät eivät. Mies on edelleen puolisoni ja asia puhuttu pois päiväjärjestyksestä, samoin nainen.
Ystävälläni oli suhde mieheni kanssa selkäni takana. Nykyään nainen on minulle ilmaa. Mies taas on nykyisin ex, tekemisissä olen sen vähän välttämättömän, jonka lasten vuoksi joudun olemaan.
mikä kusipääystävä! Tuollainen olisi yksi mun pahimmista peloistani (jos siis edes olisi miestä).
Olin helpottunut kun paljastui, molemmat menettivät enemmän kuin minä. En tarvitse tuollaisia ihmisiä mihinkään, kovasti ovat minua takaisin anelleet.
Oli suhde mieheni kanssa jo silloin kun luikerteli meidän kaveriksi. Hoiti meillä lapsia ja kävi muutenkin kylässä. Mulle esitti mitä ihaninta ystävää. Kun suhde paljastui en hänelle antanut anteeksi, enkä ole vieläkään antanut. Miehen kanssa yritän vielä, ollaan käyty kaikki mahdolliset pariterapia yms. Lähinnä kämppiksiä ollaan kuitenkin nykyään miehen kanssa.
Äitini pitää vain ja ainoastaan siskoni lapsesta, useat kerrat hoitanut vain häntä, minun lapsiani ei koskaan. Ei tule synttäreille, ei ota kylään vaikka soiettaan ja kysytään. Niin monien pettymysten (varsinkin lasteni) ajattelin että antaa tuon paskan olla, ja on helpottunut elämä kummasti.
Sisko taas rakastaa puhua niin paljon schaibea ettei ole tosikaan ja mustamaalaa minua ties kelle, varsinkin äidillemme. Puukottaa selkään minkä kerkeää ja mässäili omalla erinomaisuudellaan estoitta kun minulla elämä heitteli.
En enää koskaan halua olla kummankaan kanssa missään tekemisissä
Lapsen isän puolelta oleva sukulainen on loukannut niin pahasti, etten koskaan tule antamaan anteeksi. Ei se, että loukkasi minua, mutta loukkasi lastani!
Äitini. Olen kyllä antanut anteeksi, en halua myrkyttää omaa elämääni katkeruudella. Mutta en ikinä voisi kuvitellakaan läheisiä välejä hänen kanssaan.
Alistamista ja kiusaamista 10 vuoden ajan. Nyt ei oo muutamaan vuoteen kuulunut enää perheeseen, eikä tule kuulumaankaan. Toki, eipä ole edes yrittänytkään.
ostettiin hometalo ja kun alettiin oireilla, vähättely ja välinpitämättömyys satutti todella. On aika pysäyttävää tajuta että esim. oma isä tai appivanhemmat ei oikeasti piittaa paskankaan vertaa saanko riesakseni astman vai en. Sen jälkeen maailma ei ole enää näyttänyt samalta ja tuskin koskaan enää näyttääkään.
Kohteli minua yhteen väliin kuin ilmaa, ei puhunut, ei suunnilleen vastannut jos sanoin jotain. Tilanteet olivat äärettömän nöyryyttäviä minulle. En todellakaan ole antanut anteeksi enkä ymmärrä hänen käytöstään, hän varmaan luulee olevansa jotenkin niin paljon parempi ihminen kuin minä. Halveksun häntä.
On myös vaikea muistella erästä tilannetta, jossa äitini paljasti luulevansa, että minä käytän suonensisäisesti huumeita. En ole koskaan kokeillutkaan huumeita enkä ymmärtääkseni antanut mitään aihetta äidilleni kuvitellakaan niin.
Menin synnärille, olin vkolla 37 kun lapsivedet meni ja alkoi supistella. Synnärillä kätilö tokaisi, että taidan olla vaan kipulääkkeitä "ruinaamassa".
Oli niin inhottava ja oksettava lause, etten toiste menisi TAYS:iin synnyttämään. Lääkäri sattui paikalle, mulkaisi kätilöä, tutki ja passitti suoraan synnytyssaliin, olin 5cm auki ja poika oli 3vkoa teho-osastolla happivajeen takia. Nyt onneksi terve. Seuraavan lapsen synnytän Sastamalassa, sanoin neuvolassakin etten synnytä TAYS:issa.
Esim. riittävän moni ilkeä sanailu tai muu heikkouksiini tai perheeni heikkouksiini kajoaminen saa ystävyyden poikki.
Julkinen mustamaalaus on kanssa asia, jota en anna anteeksi. En tarvi lähelleni pahansuopia ihmisiä.
Ei tarvi tehdä sen suurempaa.
Millä logiikalla annat anteeksi miehelle, mutta et naiselle?
Pettämisen aste jäi epäselväksi, mutta ystävättären tarkoitusperät eivät. Mies on edelleen puolisoni ja asia puhuttu pois päiväjärjestyksestä, samoin nainen.
Olen joutunut deletoimaan elämästäni. Molemmat pahansuopia ja levitelleet ilkeyksiä. Pahaa mieltä tuottaneet. Miksi olisin säilyttänyt heidät ystävinäni?
äitini alkoi itkeä ja kysyi miksi haluan pilata elämäni.
Siitä on 25 vuotta ja hiertää yhä.
Pyrin antamaan anteeksi kaikille, vaikka olen pitkävihainen. Olen antanut jo ajat sitten anteeksi miehelle, joka käytti minua seksuaalisesti hyväkseen kun olin pikkulapsi. Ja ihan ilman terapioita. Jännä juttu, kun oppii pyytämään ja antamaan anteeksi, niin oma mieliala on tosi paljon parempi.
kun möläytti elämän pilaamisesta kun olisi pitänyt onnitella...
Ymmärrän ja varmaan säälinkin häntä, koska hänellä ei ole elämä mennyt mitenkään hyvin.
Sen verran iso läpsy se oli vasten kasvoja, kun onnellisena asian ilmoitin, että sen jälkeen olemme olleet seuranneista häistä, lapsenlapsista ja muusta kivasta huolimatta etäisiä. Mies on äidilleni hyvinkin mieluinen ja tulevat hyvin juttuun.
Minusta vaan kuoli jotain.
Olemme kolmikymppisiä, naimisissa, työelämässä ja asiat hyvin, joten kommenttia on vaikea ymmärtää. En pysty antamaan anteeksi tuota kommenttia, vaikka olen yrittänyt. En halua olla tuon ihmisen kanssa enää tekemisissä välttämätöntä enempää.
Ystävälläni oli suhde mieheni kanssa selkäni takana. Nykyään nainen on minulle ilmaa. Mies taas on nykyisin ex, tekemisissä olen sen vähän välttämättömän, jonka lasten vuoksi joudun olemaan.