Tyttöystävän luonne

Joo. Selväksi tuli. Tasapainoisuutta arvostetaan. En usko, että tämä on jatkossa minulle niin iso ongelma, sillä kaikki tähänastiset seurustelusuhteeni ovat ajalta ennen 3 vuoden terapiaa. Todennököisesti minua ei enää pidetä sen tunteellisempana kuin muitakaan ikäisiäni. Ehkä osa sekoilustani meni myös nuoruuden piikkiin, sillä olen nytkin vasta 25v.



Voitaisko nyt puhua niistä muistakin luonteenpiirteistä, jotka ovat parisuhteessa arvostettavia? Toki tämä taas riippuu yksilöstä. Mutta mitä te arvostatte?



Minun listallani on ainakin:

- luotettavuus

- uskollisuus

- tunnollisuus

- aktiivisuus

vaikka itsekin ajattelen, että rakkaus voi parantaa, en halua suhteessa mitään parantajan roolia. Minusta ap on lapsellinen, jos ajattelee, että vain toisella on suhteessa annettavaa tai että lähinnä toisen takia tehdään kompromisseja. Kompromissejahan joutuu joka tapauksessa tekemään, ei homma voi olla yksipuolista.



Mitä ap sitten antaa itse suhteissaan? Vai onko hän määritellyt, että koska hän on hyvinä hetkinään omasta mielestään niin rakastettava, se riittää?

Missäs välissä minä sanoin, että vain minun takiani tehdään kompromisseja? En käsittääkseni ole edes listannut tähän mitään erityistä, millainen miehen kuuluisi olla. Todennut vain, että miehillä tuntuu olevan kova vaatimuslista naisen ominaisuuksien suhteen. Ulkonäön, älyn ja luonteen. Kukaan ei valita, jos mies on vähän ylipainoinen tai äkkipikainen tai jotain. Mutta naisen pitäisi olla joku täydellisen kaunis pyhimys, eikä hänessä saisi olla miehen mielestä mitään puutteita. Sellainen olo minulle usein tulee.



Ne, joiden kanssa olen seurustellut, eivät ole olleet erityisen komeita, älykkäitä tai mitään muutakaan erityistä. Kuitenkin he ovat olleet minusta ihastuttavia miehiä. Enkä ole mitään erityistä olettanutkaan, kunhan välillämme on ollut kemiaa. Olen vain ollut harmistunut, kun suhteet ovat päättyneet aika lyhyeen ja käsittääkseni lähinnä minun luonteeni takia.



Okei, ehkä minun vaan pitäisi tavata vielä enemmän ihmisiä, niin jospa se sopiva sitten joskus löytyisi.

on hyvä jos ihmisellä on luonnetta. Liian tasapaksu ja aina samalla moodilla vetävä ihminen on yleensä- tylsä.



Riitojakin suhteessa pitää olla. Ei kukaan voi aina olla samaa mieltä kaikesta? Silloinhan se tarkoittaa että toinen vaanmielistelee ja se vasta ärsyttävää onkin. Tietysti jos tunnemaailma vaihtelee siis joka päivä monta kertaa,se on raskasta. Mutta ei tarvitse olla joka päivä sama tasapaksu tylsimys.

suhteessa voi pitkän ajan aikana kasvaa pois vanhasta. Mutta jos ei muutu niin suhde kariutuu luonteen vaikeuteen.

Ihastuksen aikana olet parhaimmilasi, mutta vaikealuonne tulee esille ja se tulee hyväksyä tai erota.

minä olen kuvaamasi kaltainen myös. Olen älykäs, opiskellut, kaunis, haluttu, huumorintajuinen, kivaa seuraa, sivistynyt, mukava esitellä vanhemmillekin jne...

MUTTA kun suhde on riittävän pitkällä huonot puoleni tulevat esiin! Joskus vedän aivan överiksi joitain asioita ja vaadin liikaa. Vielä tähän asti hyvät puoleni ovat ylittäneet ja peitonneet nuo skitsohetket, mutta tietenkin yritän kehittää itseäni tasaisemmaksi.



Kukaan mies ei ole jättänyt minua luonteeni vuoksi, mutta paljon murhetta se on aiheuttanut. Olen siis joskus vain rasittava ja vaativa, ei ole kyse mistään ulkopuolisille näkyvistä draamoista tai pettämisestä tmv.



Aiempi mies kuvasi tosi hyvin miehistä näkemystä. Oma tämän hetkinen kumppanini on sanonut minulle aivan samaa: kun on jo stressi työstä ei aina jaksa tulla luokseni stressaamaan mistä mahdan olla loukkaantunut tai suuttunut tai mitä sinä päivänä tarvitsen..



Luultavasti eroamme muista syistä ja aion seuraavassa suhteessa jättää nämä purkaukset vähemmälle :)



Mutta siis... Ei ole todellakaan mahdoton löytää kumppania. On olemassa miehiä, jotka eivät hermostuta minua läheskään niin paljon kuin nykyinen :) ! Ja on miehiä joilla on uskomaton pinna ja halu miellyttää.

Joo. Olen kyllä miettinyt, että vaikka olen ihan virallisesti ollut hullu/epävakaa, niin on varmasti vikaa ollut puolisossakin. Tai siinä, millaisen puolison olen itselleni valinnut. En kuitenkaan ihan pienestä ole sekoillut, mutta olen varmasti saanut ns kunnon kohtauksia, kun minua on kohdeltyu huonosti. Jos jatkossa löydän jonkun normaalin miehen, joka kohtelee minua riittävän hyvin, minulla tuskin on tarvetta sekoilla. Jee! :)

Miksi valitset jotain suosittuja, räyhäkkäitä alfamiehiä?

Luuletko että sellainen jaksaa sinua katsella, kun vähemmänkin hankalia naisia tunkee joka puolelta?

Joo. Olen kyllä miettinyt, että vaikka olen ihan virallisesti ollut hullu/epävakaa, niin on varmasti vikaa ollut puolisossakin. Tai siinä, millaisen puolison olen itselleni valinnut. En kuitenkaan ihan pienestä ole sekoillut, mutta olen varmasti saanut ns kunnon kohtauksia, kun minua on kohdeltyu huonosti. Jos jatkossa löydän jonkun normaalin miehen, joka kohtelee minua riittävän hyvin, minulla tuskin on tarvetta sekoilla. Jee! :)

Olen läski, ruma ja leppoinen. 18 v. ollaan oltu yhdessä. Luonne on tärkeä asia parisuhteessa. Toisen ulkonäköön tottuu.

Haloo, eivät miehet ole mitään tasapainoisuuspoliiseja, jotka itse tyyninä tuomaroivat naisen luonnetta. Ap ja jotkut muut keskustelijat tuntuvat ensinnäkin näkevän miehet näin, ja kaiken huipuksi vielä hyväksyvän heidät sellaisina.



Teillä on vain ollut miehinä jotain epävarmoja tyypejä jotka pelkäävät tunteita. Näitäkin on nähty. Kelpuuttakaa mies vasta sitten kun löydätte sellaisen, joka arvostaa teitä sellaisena kuin olette. MInulla on tällainen mies. Jos minulta menee jostain asiasta hermot - ja niin todella joskus käy - minun ei yhtään tarvitse miettiä, dumppaako rakas aviopuolisoni nyt kenties minut sen takia.

Jeejee! Ap kiittää. Hyvää keskustelua. Lisää! :)

Miten sinun maailmankuvaasi mahtuu esimerkiksi omaishoitajuus? Ei missään ole luvattu, että parisuhde olisi aina voimavara. Oikea kestävä parisuhde vaatii ihan oikeaa sitoutumista, rakkautta ja nöyryyttä elämän edessä.

Sellainen menestyy parisuhteessa jonka kanssa on helppo elää. Ailahteleva luonne ei ole yhtään helppo. Sellaisesta ihmisestä ei koskaan tiedä millä päällä se on ja miksi. Voimia kuluttavaa elää sellaisen kanssa. Kuka haluaa käyttää voimiaan toisen sietämiseen, kun parisuhteen on tarkoitus olla voimavara? Ei ne kauniit kasvot kaikkea pelasta, ei kauneus niin harvinaista ole.

Jos kaunis nainen on sinkku vasten tahtoaan minulla aina herää epäilys, että kyseinen nainen on varmaan aika sietämätön kumppani luonteeltaan.

Ulkonäkö on se joka herättää aina aluksi huomion, mutta naisen luonteen sopivuus on miesten mielestä tärkein ominaisuus pitkällä aikavälillä.

Missä kohtaa ap on vaatinut miehiltään anteeksipyyntöjä? Multa meni kyllä ohi?

kauankin sinunlaistasi tapausta edellyttäen että elämä olisi ollut pääosin muuten mallillaan, seksi olisi hyvää ja sitä olisi riittävästi ja niitä ailahteluja ei tarvitsisi kokoajan sietää ja ne menisivät ohi suhteellisen nopeasti.

Kysymys on myös siitä että kun asioita selvitetään niin ei kukaan mies jaksa (tai pitää olla Rickhard Bucket) pyydellä koko ajan anteeksi tai olla selvittelemssä selviä asioita vain sen vuoksi että toinen skitsoaa. Ja jos parisuhteessa mies saa aina viimeisen sana - ANTEEKSI - että tilanne selviää niin mielenkiinto loppuu kyllä lyhyeen.

kaksi viimeistä parisuhdettani juuri tuon epävakaan luonteen voimin. Olen älykäs, mutta hyvin omistushaluinen ja ailahtelevainen luonne silloin kun tosissani rakastun. Molemmat miehet olivat introverttejä tapauksia. Kumpikin suhde alkoi voimakkaalla molemminpuolisella rakkaudella. Sitten aloin vaatia ja sitoa toista liikaa. Haastoin riitaa, suutuin yhtäkkiä jne. Miehet muuttuivat kylmiksi ja lopulta kuukausien päästä tuli väistämätön ero. En minä vain osaa tätä hommaa. On niin harvassa ihmiset, joista voi aidosti välittää ja joiden kanssa voi haluta tulevaisuutta. Sitten kun sellaisen löytää, niin pitämisen halu menee överiksi. Koomista, olin ennen noita suhteita vuosia liitossa, jossa en sekoillut tuolla tavalla. Ikä tekee tyhmemmäksi.

Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että minun kokemukseni mukaan miehet eivät ole valmiit odottamaan tyttöystävän kehittymistä. Jos nainen on muuten sopiva tyttöystäväksi, mutta ylipainoinen, niin ei voida tsempata sitä tyttöystävää laihtumaan. Tai jos nainen on muuten sopiva, mutta ailahtelevainen, niin ei voida auttaa sen tunne-elämän kanssa, vähän niinkuin villieläintä hikukan kesytettäisiin.

Monet naiset kuitenkin ottavat paapottavakseen kaiken maailman hunsvotteja ;), joilla on raha-asiat retuperällä ja alkoholi yms ongelmia... :D

Minusta miehet joskus luopuvat tosi paljosta hyvästä (ihan omalta kannaltaa siis) turhaan. Itse syvästi kiintyvänä ihmisenä en ymmärrä sitä. Yleensä olisin taipuvainen ajattelemaan, että itsepä kai sitten tietävät mitä tekevät. Paitsi kun näen että sama mies pari vuosikymmentä myöhemmin yrittää yhä raivokkaasti vakuuttaa itseään samoilla pilipaliargumenteilla, jotka alun perinkään eivät kantaneet.... siinä on sellainen mielenmaisema, joka ei käy kateeksi.

Lisää keskustelua!



Tämä menee kyllä jo asian vierestä, mutta muistan jostain lukeneeni, että jos parisuhteessa nainen sairastuu, niin mies usein lähtee ja jos mies sairastuu, niin nainen rupeaa häntä hoivaamaan.

Kai niitä ailahtelevia miehiäkin on. Naiset taitavat heidän kanssaan jaksaa pidempään. Ei ole tullut minulle vastaan, ehkä sellaisen kanssa parisuhde onnistuisikin.

välillä riitelyä, sitten hyvittelyä, kiristystä seksillä ja rahalla, niin ehdottomasti epävakaa ihminen puolisoksi.

Ei kai haittaa, jos oma mielenterveys kärsii ja virkavalta vierailee, kunhan vaan heittelevä persoona voi hyvin.

Kylmillä markkinoilla (baari tms) menekki menee naaman mukaan. Ei siellä nyt mikään missi tarvitse olla, mutta sellainen, jonka kanssa kehtaa kulkea. Ylipainoa saa olla, mutta jos lanteilla keikkuu 30kg ylimääräistä niin kyllä se markkina pienenee. 5-10kg ylipainoa menee tänä päivänä "normaalin pyöreyden" haaviin.



Mutta sitten kun siitä deittailusta pitäisi edetä seurusteluun niin silloin oikeastaan vain ja ainoastaan luonteella on väliä. Parisuhteen pitäisi olla kaksisuuntainen tie. Toinen ei voi olla toisen terapeutti vaan suhteen pitäisi olla yhteinen voimavara ja turvasatama, jossa saa olla sellainen kuin on ja toinen pitää juuri sinusta, sellaisena kuin olet.



Mä itse sanoisin nyt 10vuotta saman miehen kanssa olleena, joista 8 naimisissa, että tärkeimmät syyt, miksi meidän suhde on ja voi hyvin kahden pienen lapsenkin kanssa on:

- yhteiset mielenkiinnon kohteet (meillä riittää aina puhuttavaa ja olemme intohimoisia samoihin asioihin)

- ystävyys (olemme oikeasti parhaita ystäviä keskenämme, mikään ei tunnu miltään ennenkuin sen on kertonut toiselle ja illanviettoon valitsen mieluiten oman mieheni -toki tapaamme kavereitakin omillamme)

- samantyyppinen luonne (sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, samantasoinen duuni vaikka eri aloilla, spontaani)

-samat arvot parisuhteen pääasioista (uskollisuus, avoimuus jne)



Eli kyllä se kuitenkin siitä luonteesta on kiinni vaikka onhan se myös karismaattisen ja komean näköinenkin.

Ap haluaa keskustella luonteen vaikutuksesta parisuhteen onnistumiseen.