Nyt Super-Marjon poikakin saa outoja kohtauksia:

Kamalaa, kun toinenkin lapsi noin oireilee. :(

Milloin hänen tyttärensä on kohtauksia saanut?

voi siellä olla taustalla jokin neurologinen sairauskin. Kevin tuskin ravaa vielä harrastuksissa ja kilpailuissa.

Kylmä ilma supistaa verisuonia ja helpottaa hengittämistä tietynlaisissa kohtauksissa.

suljettaisiin pois yhdellä käyntikerralla.



Meillä oli epilepsiaepäily ja kesti muutaman viikon päästä aivosähkökäyrään (EEG) ja sitäkään tutkimusta ei kerrota heti vastaanotolla. Käyrä menee asiantuntijalääkärin lausunnolle.



Lisäksi myöhemmin tehtiin myös videotelemetria.





Miten muilla epilepsiaepäilyn kanssa on toimittu.

onko blogille haettu tarkoituksella dramaattinen alku.

ne piuhat päässä pariin kertaan aina vuorokauden kerrallaan. Mitkä siis mittaa aivosähkökäyrää. Oli tuolloin osastolla.

Sitten vielä tehtiin kerran joku juttu missä piti nukkuaosa ajasta , kesti muutaman tunnin. Tuolloin ei ollut osastolla vaan jossain poliklinikalla, en enää muista, kun aikaa on jo 8v. ja epilepsiaa ei onneksi ollut :).



enkä muista miten tulokset tuli, paikalla oli tosin hoitaja joten tuskin heti, koska kyllä se lääkäri ne käyrät tutki.

joten jokin 1-2 viikkoa meni meilläkin ennen kuin tulokset tuli.



t.8

Tulee vaikutelma, että lapsen pääsy tutkimuksiin on vain sen ansiota, että äiti ryntäsi jonon ohi muista päivystyksen asiakkaista välittämättä ja vaati heti päästä tutkimuksiin. Oikeasti, normaalillakin käytöksellä saa hoitoa, ja asiat sujuu paremmin.



Täytyy tietysti ymmärtää, tilanne on ollut pelottava.

joten jokin 1-2 viikkoa meni meilläkin ennen kuin tulokset tuli. t.8

hommat hoituu paljon nopeammin kuin mammoilta, jotka odottavat kiltisti vuoroaan.

ja liian laihalta vauvakuvassa kun oli äitinsä sylissä.



http://static.iltalehti.fi/viihde/marjojuttu_3008JID_244_vi.jpg



Kun elämä meinasi pysähtyä!

6.2.20135Asiasanat: Marjo Niittyviita, Supermarjo

Kaksi päivää sitten sunnuntaina koin tähän astisen elämäni kauheimmat ja tuskaisimmat minuutit. Kaiken piti olla onnellisessa perheessämme normaalisti ja hyvin. Pikku Kevinillämme oli vain luulojemme mukaan normaali pieni flunssa ja kuume.



Yht´äkkiä havahduin muutaman metrin päässä mieheni tuskaiseen huutoon ja näin Arin olevan lähes shokkitilassa ja aivan kalpeana. Ari ojensi minulle sekavana rakkaan Kevin-poikamme, joka oli saanut sairaskohtauksen. Nappasin salamannopeasti pienen kääröni syliin ja juoksin kuin käskystä ulko-ovelle haukkaamaan raitista ilmaa.



Arvioisin, että noin yksi-kaksi minuuttia pieni poikamme sätki koko vartalo jäykkänä ja samalla tuli vaahtoa suusta. Silmistä näkyi vain valkuaiset, kun silmät pyörivät ympyrää nopeaan tahtiin. Huusin perheelle, että tilaavat välittömästi ambulanssin meille. Sen jälkeen Kevin lysähti aivan veltoksi ja tajuttomaksi; luulin hänen kuolleen syliini. Hain samalla epätoivoisena pulssia, minkä onnekseni löysin.



Noin minuutin kuluttua kuulin sunnuntaipäivän ikimuistoisemman äänen: rakkaan poikani itkaisevan sylissäni. Tässä vaiheessa toivonkipinä heräsi heti ja uskoin jo vahvasti, että tästä vielä selvitään. Vähitellen itkua tuli lisää ja kyyneleet hiipivät salaa myös omaan silmäkulmaani.



Ambulanssilla sairaalaan

Noin 10 minuutin kuluttua saapui vihdoin ambulanssi meille. Voin kertoa, että tuo aika tuntui vuorokauden mittaiselta. Ehdin tuossa ajassa käydä mielessä läpi ajatuksia maan ja taivaan välillä, yrittäen säilyttää edes jonkunlaisen rauhallisuuden asteen muiden lastemme vuoksi. En voinut huutaa ja itkeä pahaa oloani ulos tuolla hetkellä, sillä käsillä oli kuitenkin kriittisiä minuutteja oman pieneni kanssa.



Sairaalassa olimme monta tuntia koko perheen voimin ja lääkäreiden arvion mukaan kyseessä olisi ollut vain normi kuumekouristus. Olin kuitenkin sisimmässäni aivan varma, että kyse on myös jostain muusta ja niinhän sitä sanotaan, että äidin vaistoon on luotettava.



Kotiinpäästyämme teinkin ratkaisun, etten aio nukkua hetkeäkään seuraavana yönä, sillä olin täysin varma, että kohtaus uusiutuu yöllä ja tiesin, että siihen ei kyllä kukaan herää meistä. Koko yön itkin yksinäni krokotiilin kyyneliä ja rukoilin yläkerralta apua ja voimia perheellemme. Tuska sisälläni oli todella repivää ja raastavaa.



Lisää sairauskohtauksia

Ja niinhän siinä kävi, että hieman klo 05 jälkeen juoksin ulos vauhdilla taas tajuton lapsi sylissäni. Tällä kertaa osasin toimia maltillisemmin, kun odotin pelonsekaisin tuntein tuota hetkeä koko yön. Ilmoitin vain vieressäni vapisevalla Arille, että aamulla lähdemme välittömästi takaisin sairaalaan.



Aamulla tuli yllättäen kolmas kohtaus: Kesken leikkien Kevin lysähti tajuttomana maahan ja kohtaus alkoi taas. Siltä seisomalta hyppäsimme autoon ja ajoimme melkoisella ylinopeudella sairaalaan. Päätimme, että aikaa ambulanssin odotteluun ei tällä kertaa ole. Enkä myöskään ehtinyt edes kassalle ilmoittautumaan, vaan menimme suorilta sairaanhoitajan luokse.



Epilepsiaepäily

Onneksi pääsimme vaatimusteni jälkeen välittömästi kunnon tutkimuksiin ja erittäin hyvien lääkäreiden vastaanotolle. Halusin saada varmuuden, onko kyseessä mahdollisesti epilepsia, kun oireet viittasivat siihen. Tuskaisten kokeiden ja tuntien jälkeen saimme lääkäriltä tiedon, että epilepsiaepäilyä ei olisi. Itkimme Arin kanssa vuorotellen koko päivän sairaalassa, olo oli niin turhautunut ja tunsimme itsemme niin pieneksi, kun emme pystyneet auttamaan omaa lastamme.



Vaadin, että pääsemme jatkamaan tutkimuksia ja odotan huomenna soittoa lasten neurologilta. Haluamme eliminoida pahimmat vaihtoehdot heti pois ja sen vuoksi haluamme, että koko pään alue myös kuvataan.



Olen tiikeriäiti

Oman lapsensa vuoksi on taisteltava ja oltava tiukkana, jos haluaa saada nopeasti tutkimuksia ja hyvää hoitoa. Tässä tuli taas esille, miksi minua sarjamme ykköskaudellamme kutsuttiin tiikeriäidiksi. Mikään maailmassa ei ole minulle ja Arille niin tärkeää, kuin omat lapsemme ja heidän hyvinvointinsa.



PS. Kirjoitan kerran viikossa Hymyn blogia. Tulen käsittelemään ajankohtaisia ja polttavia aiheita blogissani sekä raottamaan verhoa salaisistakin asioista.

Laittakaa rohkeasti minulle postia aiheista, mistä asioista haluatte kuulla kirjoituksissani. Paljon uutta ja jännittävää on tiedossa tälle vuodelle. Niistä saatte kuulla pian lisää.

" Koin sen astisen elämäni kauheimmat ja tuskaisimmat minuutit.." " Yht´äkkiä havahduin mieheni tuskaiseen huutoon.."



Voi äly, ei ihmekään ettei ole päässyt jotain Hymy-lehden palstaa paremmille sivuille blogiaan kirjoittamaan. Tuonnehan ne kansakunnan kakat kootaan..

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../khp00067



http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Aika yleinen tuon ikäisillä lapsilla. Siskonpoikani sai vähän vastaavan kohtauksen flunssassa, johtui kuulemma lievästä kuivumasta.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013020616643166_vi.shtml



Vaadin, minä vaadin, minä, minä vaadin....



Ok hyvä niin poika on tutkittava.

ei Regina-tyylillä voi olla kuin Hymyssä tai 7päivää lehdessä.

" Koin sen astisen elämäni kauheimmat ja tuskaisimmat minuutit.." " Yht´äkkiä havahduin mieheni tuskaiseen huutoon.."

Voi äly, ei ihmekään ettei ole päässyt jotain Hymy-lehden palstaa paremmille sivuille blogiaan kirjoittamaan. Tuonnehan ne kansakunnan kakat kootaan..

käsittele seuraavassa blogissa syömishäiriöitä. Repesin.

Eikö Marjo kertonut syöneensä raskausaikana päivittäin 1000 - 1200 kilokaloria ja asettaneensa raskauspainonnousun rajaksi 8 kiloa.

Minä en yhtään ihmettele, jos lapselle em. ruokavaliolla tulee pahempiakin terveysongelmia.

Ei tainnu sanavalinta mennä ihan nappiin.

Mutta miksi äiti tuossa tilanteessa itkee krokotiilin kyyneliä? Teeskenneltyä itkua. Mua itkettäisi oikeasti.