Minkälainen Jouko Turkka ja se meno oli Teatterikorkeakoulussa?

Vierailija kirjoitti:

"Meniköhän sulta meni pointti ohi? Useat naisopiskelijat tunsivat olevansa siellä henkensä kaupalla, niin syvään se veti. Ja miehet, niin... heistä tuli kovia nimiä, jotka sen koulun jaksoivat hyvin käydä läpi."

Sen ajan tytöt kasvatettiin alisuoriutuviksi tuleviksi pikkurouviksi. Turkka taas laittoi naiset samalle viivalle kuin miehet niin fyysisessä rääkissä kuin muutenkin. En ihmettele yhtään, että ei neitien polla kestänyt.

Ei kestänyt kaikkien poikienkaan polla. Kimmo Otsamo päätti päivänsä v. 1992.

Osa rakasti, osa vihasi Turkkaa. Jotkut sinnittelivät läpi joten kuten. Kyllä Turkka teatteriohjaajana oli varmaan erittäin lahjakas, tv-tuotannot eivät ole ainakaan minun mieleeni. Turkka varmaan sai näyttelijät todellakin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle sekä henksisesti että fyysisesti mutta meni liiallisuuksiin tässä. Monet parhaat suomalaiset näyttelijät ovat kyllä käyneet Turkan kovan koulun.

Jos tuosta prässistä selvisi järjissään, niin sen jälkeen varmaan kaikki muut duunitkin tuntuivat helpoilta? Kyllä Ville Virtasellekin aika koville ilmeisesti otti. 

Törmäsin Turkkaan usein samassa ruokakaupassa aikoinaan Kalliossa (Hki). Se sen tuijotus oli kyllä todella pistävä, sellainen hullun toljotus, silmät lautaset kokoiset pyörylät. 

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin Turkkaan usein samassa ruokakaupassa aikoinaan Kalliossa (Hki). Se sen tuijotus oli kyllä todella pistävä, sellainen hullun toljotus, silmät lautaset kokoiset pyörylät. 

Hulluhan se varmaan olikin jollain tapaa.

Katsoitteko joskus kun tuli se turkan ohjaus Kiimaiset poliisit? Se kun tuli telkkarista, ajattelin silloin, että ei ole ihan terveen ihmisiä tekeleitä tämä. Tai sitten en vaan ymmärrä "taidetta". 

Oliko se Jussi Parviainen joka Turkan aikana löi Eppu Salmista turpaan? Ja tämä sen takia, että Eppu Salminen oli mennyt jossain haastattelussa vähän kritisoimaan Turkkaa? Eppu Salminenhan oli kai vuoden pois koulusta sen vuoksi.

Mikko Kivinen oli yksi Turkan koululaisista. On myöntänyt jälkeenpäin, että olisi eittämättä ollut mukavaa oppia klassista näyttelemistä myös opiskeluvuosina. Koska sitä ei ollut Turkan opetusohjelmassa, se taito piti hankkia käytännön työelämässä.

Ei ole mikään salaisuus se, että naisopiskelijoiden kimpussa Turkka hääri voimakkaammin. Monet miesopiskelijat olivat isompikokoisia, mikä oli pääselittävä tekijä rääkättävien valintaan. Eli Turkkakin oli raukkis, joka "uskalsi" kiusata vain pienempiään. Siinä meillä varsinainen "miesten mies"...

Vierailija kirjoitti:

Oliko se Jussi Parviainen joka Turkan aikana löi Eppu Salmista turpaan? Ja tämä sen takia, että Eppu Salminen oli mennyt jossain haastattelussa vähän kritisoimaan Turkkaa? Eppu Salminenhan oli kai vuoden pois koulusta sen vuoksi.

Taisto Reimaluoto

Merja Larivaara seukkasi Jouko Turkan kanssa. Se oli hänen tapansa välttyä kovalta kohtelulta. Sai roolin Kiimaisista poliiseista. Sinne valittiin vain Turkan "lellikit".

Vierailija kirjoitti:

Katsoitteko joskus kun tuli se turkan ohjaus Kiimaiset poliisit? Se kun tuli telkkarista, ajattelin silloin, että ei ole ihan terveen ihmisiä tekeleitä tämä. Tai sitten en vaan ymmärrä "taidetta". 

Joo, liian hapokasta minullekin. Sen sijaan Seitsemän veljestä ja kohtaus, jossa Taisto Reimaluodon esittämä Timo oppii lukemaan. Mitään sen veroista en ole nähnyt, enkä varmaan tule näkemäänkään.

Äsken, kun goolasin, että ketä se Reimaluoto oikein esittikään, huomasin, että kaikki jaksot taitavat olla Yle Areenassa katsottavissa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se Jussi Parviainen joka Turkan aikana löi Eppu Salmista turpaan? Ja tämä sen takia, että Eppu Salminen oli mennyt jossain haastattelussa vähän kritisoimaan Turkkaa? Eppu Salminenhan oli kai vuoden pois koulusta sen vuoksi.

Ei, kuten joku jo korjasikin.

Sen sijaa Eppu Salmisen kirjan mukaan Parviainen jatkuvasti yritti iskeä Minna Turusta, Minna ei lämmennyt ja joutui kai pitämään taukoa opinnostakin sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suosittelen muutenkin tuota Salmisen kirjaa "Lasten ristiretki", se antaa aika hyvän kuvan tuosta Turkan ajan teatterikorkeasta.

Varmasti otti päähän lahjatonta Salmista kun Turkka laittoi pellen koville. Pääsi sitten myöhemmin kuitenkin juontamaan Ennätystehdasta. :D Nykyisin taitaa lähinnä itkeä sitä, ettei poikansa pääse edes pääsykokeista läpi. Joo en lue. Lukenut vähän merkittävämpienkin aikalaisten juttuja.

Turkka on aika sivuhenkilö tuossa kirjassa. Parviaisesta enemmän. Sellainen "köyhän miehen Turkka" . 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.02.2013 klo 20:20"]

erittäin teräviä asioita aina avatessaan suunsa, eikä kumartanut mitään kuvia. Sääli että Turkalla näyttää nerous lipsahtaneen vanhemmiten hulluuden puolelle.

Jep, kuten Eppu Salminen kirjassaan kertoo, Turkan ainoa kommentti eräässäkin lehtihaastattelussa oli ollut "Hellurei on pillu ruottiks" Erittäin teräviä asioita, joo.......

Eppu se vaan itkee. Lue Turkan kirjat ja haastattelut, jos haluat terävänäköisiä kommentteja. Epulta ja Epun perheeltä niitä ei voi odottaa.

Turkan kirjat ovat kyllä hyviä.

Ja parempia juoruja kuin seiskassa ikinä, esim. Larivaarasta. Vaikka varmaan taiteellisia vapauksiakin otettu, en usko, että Larivaara olisi viekoitellut Turkan poikaa, jotain perin vainoharhaisia ajatuskuvioita Turkan mielessä oli jo tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus oli kovaa ja kunnianhimoista. Näyttelijäoppilaiden nahkaa yritettiin paksuntaa, koska he toimivat ammatissa, jossa armotonta, kohtuutonta ja osin lapsellista kritiikkia pitää kestää joka päivä. Oppilaiden omatoimisuutta ja luovuutta yritettiin herätellä, että heillä olisi kykyä ja valmiuksia selviytyä työmarkkinoilla - tuottaa myös itse tekstiä, tuottaa itse ohjelmaa näyttelijätyön ohessa. Kunnon ylläpitäminen oli myös kova sana, samoin häpeän, nolouden ja kasvojenmenttämisen aiheuttaman pelon voittaminen.

Ketjuun ilmaantui jo yksi vähättelijä, ei ole kuullut Jari Pehkosesta, Tero Jartista ja muista. Ja Kai Lehtinen ja Pertti Koivulakin on jäänyt unholaan. Tällaisille tyypeille on olemassa vain televisio - jos siellä ei näy jotain näyttelijää, niin se ei sitten ole mitään. Teatterikorkeassa koulutetaan kuitenkin näyttelijöitä lähinnä teatterien tarpeisiin, koska elokuva- ja televisiotyöt ovat pienessä maassa melko rajalliset. On sanomattakin selvää, että vioistaan huolimatta Turkka sai koulutettua hvtin kovan kaartin näyttelijöitä, vaikka kiitosta ei paljon heru, sen verran kovaa kyyti taisi useimmille olla.

On varmaan niin, että ihan aina tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus oli kovaa ja kunnianhimoista. Näyttelijäoppilaiden nahkaa yritettiin paksuntaa, koska he toimivat ammatissa, jossa armotonta, kohtuutonta ja osin lapsellista kritiikkia pitää kestää joka päivä. Oppilaiden omatoimisuutta ja luovuutta yritettiin herätellä, että heillä olisi kykyä ja valmiuksia selviytyä työmarkkinoilla - tuottaa myös itse tekstiä, tuottaa itse ohjelmaa näyttelijätyön ohessa. Kunnon ylläpitäminen oli myös kova sana, samoin häpeän, nolouden ja kasvojenmenttämisen aiheuttaman pelon voittaminen.

Ketjuun ilmaantui jo yksi vähättelijä, ei ole kuullut Jari Pehkosesta, Tero Jartista ja muista. Ja Kai Lehtinen ja Pertti Koivulakin on jäänyt unholaan. Tällaisille tyypeille on olemassa vain televisio - jos siellä ei näy jotain näyttelijää, niin se ei sitten ole mitään. Teatterikorkeassa koulutetaan kuitenkin näyttelijöitä lähinnä teatterien tarpeisiin, koska elokuva- ja televisiotyöt ovat pienessä maassa melko rajalliset. On sanomattakin selvää, että vioistaan huolimatta Turkka sai koulutettua hvtin kovan kaartin näyttelijöitä, vaikka kiitosta ei paljon heru, sen verran kovaa kyyti taisi useimmille olla.

On varmaan niin, että ihan aina tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Ja on ko näyttelijöiden vähättelyä ajatella, että ilman Turkkaa eivät olisi mitään.

Turkka oli epäilemättä niin sanottu hullu nero. Kun lukee hänen kirjojaan, saa kuvan ihmisestä, jolla oli aivan mieletön taito huomata kaikki maailman pikku yksityiskohdat ja pyrkiä parantamaan maailmaa huumorilla. Kirja nimeltä Aiheita on luultavasti kaikkein paras. Hän on kirjannut siihen ne aiheet (näytelmäideat), joita ei itse ehtinyt käyttää. Siellä on esimerkiksi draama, jossa erästä ihmisryhmää vihaava henkilö kohtaa ko. ryhmän edustajan, joka onkin tosi isokokoinen (jättiläinen) ja tosi lempeä. En paljasta enempää, jos joku aikoo lukea. Aiheita-kirjassa on myös ihan mahtavia harjoituksia näyttelijöille, sopisivat suoraan vaikka lastenkin draamaopetukseen.

Ohjattavilleen Turkka oli silti vaativa, sillä hänen menetelmänsä oli saada näyttelijä tyhjentämään mielensä. Opiskelijat söivät hyvin vähän, tekivät pitkiä juoksulenkkejä, valvoivat jne., jotta rääkki pyyhkisi pois vanhat maneerit ja mieli olisi herkempi omaksumaan kulloisenkin roolin. Tämä fyysinen äärimmäisyys hajotti monen mielen. Moni oli tosi henkisesti koukussa Turkkaan ja romahti siitä. Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina kuvailee hänen yksipuolista rakkauttaan ja riippuvuuttaan Turkkaan. Härkönen lopettikin koulun pian.

Seitsemän veljestä, Kiimaiset poliisit yms. olivat humoristinen näpäytys suomalaiselle yleisölle, joka tykkäsi katsoa vain sellaista hyvin perinteistä draamaa. Kamarinäytelmän tai kesäteatterin tyylistä, tosi siistiä, missä suomalaisia ei koskaan kuvata mitenkään ruumiillisina olentoina. Olihan ne rankkaa katsottavaa sen ajan ihmisille ne räkimiset ja itkemiset.

Enimmäkseen Turkan ohjattavista on tullut hajuttomia mauttomia yhden tempun poneja. Esimerkiksi Suosalmihan esittää aina ihan saman roolin. Niistä harvoista näyttelijöistä jotka kestivät Turkan JA ottivat työskentelyotteeseensa tuon "mielen tyhjentämisen" ja kuhunkin rooliin uudella tavalla heittäytymisen voisi mainita Satu Silvon. Loistava vahva mutta herkkä moniosaaja (Turkan ansiosta vai Turkasta huolimatta, sitä ei tiedä).

T: teatteriharrastaja

Vierailija kirjoitti:

Koulutus oli kovaa ja kunnianhimoista. Näyttelijäoppilaiden nahkaa yritettiin paksuntaa, koska he toimivat ammatissa, jossa armotonta, kohtuutonta ja osin lapsellista kritiikkia pitää kestää joka päivä. Oppilaiden omatoimisuutta ja luovuutta yritettiin herätellä, että heillä olisi kykyä ja valmiuksia selviytyä työmarkkinoilla - tuottaa myös itse tekstiä, tuottaa itse ohjelmaa näyttelijätyön ohessa. Kunnon ylläpitäminen oli myös kova sana, samoin häpeän, nolouden ja kasvojenmenttämisen aiheuttaman pelon voittaminen.

Ketjuun ilmaantui jo yksi vähättelijä, ei ole kuullut Jari Pehkosesta, Tero Jartista ja muista. Ja Kai Lehtinen ja Pertti Koivulakin on jäänyt unholaan. Tällaisille tyypeille on olemassa vain televisio - jos siellä ei näy jotain näyttelijää, niin se ei sitten ole mitään. Teatterikorkeassa koulutetaan kuitenkin näyttelijöitä lähinnä teatterien tarpeisiin, koska elokuva- ja televisiotyöt ovat pienessä maassa melko rajalliset. On sanomattakin selvää, että vioistaan huolimatta Turkka sai koulutettua hvtin kovan kaartin näyttelijöitä, vaikka kiitosta ei paljon heru, sen verran kovaa kyyti taisi useimmille olla.

Tässähän se.

Turkkaa voi tosiaan verrata vaikka Steve Jobsiin tai vastaaviin, jotka ajoivat jotakin isompaa ihmishavainnon murrosta ja olivat niin tehdessään niin kiihkeän työteliäitä, että meno oli heikoimmille alaisille joskus ihan kohtuuttoman rankkaa.

Turkkaa ei ajasta säilyneiden todistajalausuntojen varassa voi rinnastaa näihin kaiken maailman ahdistelijaohjaajiin, jotka ohjaavat vain päästäkseen pomottamaan ja kähmimään. Joille teatteri on vain oman sairauden toteutuspaikka.

Vierailija kirjoitti:

Turkka oli epäilemättä niin sanottu hullu nero. Kun lukee hänen kirjojaan, saa kuvan ihmisestä, jolla oli aivan mieletön taito huomata kaikki maailman pikku yksityiskohdat ja pyrkiä parantamaan maailmaa huumorilla. Kirja nimeltä Aiheita on luultavasti kaikkein paras. Hän on kirjannut siihen ne aiheet (näytelmäideat), joita ei itse ehtinyt käyttää. Siellä on esimerkiksi draama, jossa erästä ihmisryhmää vihaava henkilö kohtaa ko. ryhmän edustajan, joka onkin tosi isokokoinen (jättiläinen) ja tosi lempeä. En paljasta enempää, jos joku aikoo lukea. Aiheita-kirjassa on myös ihan mahtavia harjoituksia näyttelijöille, sopisivat suoraan vaikka lastenkin draamaopetukseen.

Ohjattavilleen Turkka oli silti vaativa, sillä hänen menetelmänsä oli saada näyttelijä tyhjentämään mielensä. Opiskelijat söivät hyvin vähän, tekivät pitkiä juoksulenkkejä, valvoivat jne., jotta rääkki pyyhkisi pois vanhat maneerit ja mieli olisi herkempi omaksumaan kulloisenkin roolin. Tämä fyysinen äärimmäisyys hajotti monen mielen. Moni oli tosi henkisesti koukussa Turkkaan ja romahti siitä. Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina kuvailee hänen yksipuolista rakkauttaan ja riippuvuuttaan Turkkaan. Härkönen lopettikin koulun pian.

Seitsemän veljestä, Kiimaiset poliisit yms. olivat humoristinen näpäytys suomalaiselle yleisölle, joka tykkäsi katsoa vain sellaista hyvin perinteistä draamaa. Kamarinäytelmän tai kesäteatterin tyylistä, tosi siistiä, missä suomalaisia ei koskaan kuvata mitenkään ruumiillisina olentoina. Olihan ne rankkaa katsottavaa sen ajan ihmisille ne räkimiset ja itkemiset.

Enimmäkseen Turkan ohjattavista on tullut hajuttomia mauttomia yhden tempun poneja. Esimerkiksi Suosalmihan esittää aina ihan saman roolin. Niistä harvoista näyttelijöistä jotka kestivät Turkan JA ottivat työskentelyotteeseensa tuon "mielen tyhjentämisen" ja kuhunkin rooliin uudella tavalla heittäytymisen voisi mainita Satu Silvon. Loistava vahva mutta herkkä moniosaaja (Turkan ansiosta vai Turkasta huolimatta, sitä ei tiedä).

T: teatteriharrastaja

Muuten kaikesta aika samaa mieltä, mutta Turkan Seitsemän veljestä on varmasti ihan vakavissaan ja suurella kunnianhimolla tehty. Ei mikään humoristinen näpäytys. Aleksis Kiven romaani ilmestymisaikanaan samalla tavalla järkyttänyt ja pöllyttänyt vanhoja asenteita. Se on mielestäni yksi Turkan Seitsemän veljeksen hienouksista. 

Kiimaisista poliisesista en sano mitään, muistaakseni yhden jakson katsoin. 

Täällä on selvästi Turkan ihailijoita langoilla. Kenties hänen entisiä oppilaitaan tai muuten vain ruuvit löysällä olevia henkilöitä. Nämä ovat samaa kastia niiden kanssa, jotka puolustelevat luistelukohussa ryvettynyttä päävalmentajaa. Tulosta on tehtävä keinolla millä hyvänsä. Olen samaa mieltä, että menestyksen eteen täytyy tehdä paljon raakaa työtä ja uhrauksia, mutta rajansa kaikella.