Minkälainen Jouko Turkka ja se meno oli Teatterikorkeakoulussa?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2013 klo 20:25"]

suosittelen muutenkin tuota Salmisen kirjaa "Lasten ristiretki", se antaa aika hyvän kuvan tuosta Turkan ajan teatterikorkeasta.

[/quote]

Eppu ollut päivääkään Turkan opissa

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Harakka+Eppu+Salmisen+kirja+on+pinnallinen+mutta+viihdytt%C3%A4v%C3%A4+kasvukertomus/1135243639750

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 02:31"]Tai kun katsoo paljon kohua herättäneen Turkan ohjaaman Seitsemän veljeksen näyttelijälistaa, joista nimenomaan veljekset olivat kaikki hänen oppilaitaan, niin lähes kaikkihan heistä nousi koulun jälkeen aivan suomalaisten näyttelijöiden ykköskaartiin.

[/quote]

Totta varmaan, mutta minusta tällä kommentilla olisi enemmän painoarvoa, jos Suomessaa olisi toinen samantasoinen koulu, jonka oppilaiden menestymiseen voitaisiin verrata. Mutta kun on vain yksi merkittävä koulu, niin olisi outoa, jos sieltä ei kukaan nousisi ykköskaartiin.

Ja tähän toiseen kommenttiin numerolta 22 ("Näyttelijäoppilaiden nahkaa yritettiin paksuntaa, koska he toimivat ammatissa, jossa armotonta, kohtuutonta ja osin lapsellista kritiikkia pitää kestää joka päivä.") sanoisin, että aika yksinkertainen on ajattelumalli, että vain jonkinlaisella kiusaamisella ja rääkillä, siis pelkällä kepillä, opetetaan.

Jos saat itse valita vaihtoehdoista, niin otatko mieluummin:

a) kiusattuna opiskeluaikana + kiusattuna työelämässä

VAI

b) kiusattuna vain työelämässä

Kumpikohan on mukavampaa, jos oletuksena halutaan pitää, että kiusaamiselta (tai muulta henkiseltä väkivallalta) ei voi välttyä? Eiköhän kenestä tahansa kasva vahvempi ihminen, jos saa positiivistakin palautetta.

Lukekaa Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina, joka pohjautuu hänen kokemuksiinsa Turkan aikoihin. Lainaus Eevan artikkelista: 

Anna-Leena Härkönen ei ole ennenkään karttanut kirjoissaan vaikeita aiheita eikä pelännyt laittaa itseään likoon. Esimerkiksi masennusta hän on käsitellyt useissa teoksissaan. Yksi niistä on hänen toinen romaaninsa, Sotilaan tarina, joka pohjautuu omiin teatterikoulukokemuksiin.

”Kirja on fiktiivinen, mutta siinä on paljon niitä tunnelmia, joita koin teatterikoulussa yhden opiskeluvuoteni aikana. Se oli ihan helvettiä. Se, mitä nuorille ihmisille koulussa tehtiin, oli epäinhimillistä ja rikollista, eikä sitä voi puolustella millään. Jos en olisi lähtenyt sieltä, olisin tuskin enää hengissä.”

Anna-Leena koki Teatterikorkeakoulun kaaoksen niin raskaasti, että masentui. Osansa oli myös esikoisromaani Häräntappoaseen menestystä seuranneilla suorituspaineilla. Stressiä oli liikaa. Nuori, herkkä ihminen lyyhistyi sen alle.

”En ikinä unohda, millaista oli olla oikeasti masentunut. Jaksoin hädin tuskin mennä suihkuun, makasin vain sängyssä. Siksi suutun aina, jos masennuksesta puhutaan vähättelevästi. Masentuneelle sanotaan, että ota itseäsi niskasta kiinni. Minulla masennus kesti lopulta vain puoli vuotta, mutta tiedän mitä se on. Monet elävät siinä piinassa vuosikausia.”

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 02:35"]

Isäni opiskeli tuona aikana siellä. Hän ei vielä nykyäänkään halua yleensä puhua kouluajoistaan, mutta joskus herkkänä hetkenä olen nähnyt hänen itkevän. Siitä voi minusta päätellä jo aika paljon.

[/quote]

Aikuinen mies itkeskelee opiskeluaikojen muistolle?

[/quote]

No mitä näitä juttuja olen lukenut, niin alan ymmärtää.

erittäin teräviä asioita aina avatessaan suunsa, eikä kumartanut mitään kuvia. Sääli että Turkalla näyttää nerous lipsahtaneen vanhemmiten hulluuden puolelle.

erittäin teräviä asioita aina avatessaan suunsa, eikä kumartanut mitään kuvia. Sääli että Turkalla näyttää nerous lipsahtaneen vanhemmiten hulluuden puolelle.

Jep, kuten Eppu Salminen kirjassaan kertoo, Turkan ainoa kommentti eräässäkin lehtihaastattelussa oli ollut "Hellurei on pillu ruottiks" Erittäin teräviä asioita, joo.......

suosittelen muutenkin tuota Salmisen kirjaa "Lasten ristiretki", se antaa aika hyvän kuvan tuosta Turkan ajan teatterikorkeasta.

suosittelen muutenkin tuota Salmisen kirjaa "Lasten ristiretki", se antaa aika hyvän kuvan tuosta Turkan ajan teatterikorkeasta.

ja bonuksena triviaa jussi parviaisesta, kuinka kehuskeli viettelevänsä kaikki haluamansa naispuoliset oppilaansa. Nykyään ei varmaan (toivottavasti)missään oppilaitoksessa katsella tuollaista läpi sormien.

Minustakin nro 2 ylistää jo vähän liikaakin. Silti, tuo "hellurei" -juttu kyllä liittyy niin erityiseen tilanteeseen ettei sitä voi yleistää Turkan lausuntoja kuvaavaksi.



Turkka kuuluu niihin ihmisiin, josta NIIN monella on voimakas mielikuva. Omalaatuinen hän tottavie oli/on, mutta silti ns.suuri yleisö tod näk luulee tietävänsä hänestä asoita jotka eivät pidä paikkansa.

...että Salmisen kirja kertoo vain yhden näkökulman Turkasta. Varmasti toden, mutta ei ainoan.



Salminenhan ei ollut Turkan oppilas.

eppu salmisen kirja on kiinnostavaa luettavaa aiheesta, samoin ville virtanen on kirjoittanut kirjan, jossa aihetta sivutaan, nimeä en muista, kirjasta tykkäsin.



yle areenalla on ollut turkan aikana tehtyjä ohjelmia opiskelusta teatterikorkeassa, ne on mielenkiintoista katsottavaa.

pari dokumenttia aiheesta:



http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/paaosassa_jouko_turkka_20870.html…



http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/turkan_lapset_46397.html#media=46…

...on hyvä ja Virtanen on fiksu tyyppi ja hyvä näyttelijä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kirja ei varsinaisesti ole historiankirjoitusta vaan romaani.



Noista dokkareista ainakin ensimmäinen on muistaakseni hyvä.

Siis toinen. Muistaakseni.

Tuossa toisessa dokumentissa (Turkan lapset) kohdassa 22.20 puhutaan raiskausharjoituksesta, joka meni liian pitkälle. WTF?!?

Kari Kontio kirjoitti "Kausi helvetissä" -kirjan kokemuksistaan Turkan oppilaana.

Useimmat varmaan sanoisivat, että oli sekä hyvää että huonoa. Äärimmäisen intensiivistä ja henkisesti sekä fyysisesti rankkaa, osin selkeästi sellaista kohtelua, mitä kenenkään ei tarvitse sietää. Kaikki eivät kestäneet, van keskeyttivät. Jotkut taas keskeyttivät Turkan saatua potkut.



Turkka oli enimmäkseen erittäin tarkkanäköinen valitessaan opiskelijoita, ainakin näyttelijöitä. Hän koulutti hienon joukon näyttelijöitä.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 10:18"]

Lukekaa Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina, joka pohjautuu hänen kokemuksiinsa Turkan aikoihin. Lainaus Eevan artikkelista: 

Anna-Leena Härkönen ei ole ennenkään karttanut kirjoissaan vaikeita aiheita eikä pelännyt laittaa itseään likoon. Esimerkiksi masennusta hän on käsitellyt useissa teoksissaan. Yksi niistä on hänen toinen romaaninsa, Sotilaan tarina, joka pohjautuu omiin teatterikoulukokemuksiin.

”Kirja on fiktiivinen, mutta siinä on paljon niitä tunnelmia, joita koin teatterikoulussa yhden opiskeluvuoteni aikana. Se oli ihan helvettiä. Se, mitä nuorille ihmisille koulussa tehtiin, oli epäinhimillistä ja rikollista, eikä sitä voi puolustella millään. Jos en olisi lähtenyt sieltä, olisin tuskin enää hengissä.”

Anna-Leena koki Teatterikorkeakoulun kaaoksen niin raskaasti, että masentui. Osansa oli myös esikoisromaani Häräntappoaseen menestystä seuranneilla suorituspaineilla. Stressiä oli liikaa. Nuori, herkkä ihminen lyyhistyi sen alle.

”En ikinä unohda, millaista oli olla oikeasti masentunut. Jaksoin hädin tuskin mennä suihkuun, makasin vain sängyssä. Siksi suutun aina, jos masennuksesta puhutaan vähättelevästi. Masentuneelle sanotaan, että ota itseäsi niskasta kiinni. Minulla masennus kesti lopulta vain puoli vuotta, mutta tiedän mitä se on. Monet elävät siinä piinassa vuosikausia.”

[/quote]Anna-Leena vasta kitkerä ihminen on, ihan perus-av-mamman tasoa vuosi vuoden perään jatkuneessa ruikutuksessaan.

Eikös Turkalla ja Larivaaralla ollut suhde silloin joskus 80-luvun alussa? Ikäeroa heillä yli 20 vuotta. Jonkinlaista hyväksikäyttöä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Turkalla ja Larivaaralla ollut suhde silloin joskus 80-luvun alussa? Ikäeroa heillä yli 20 vuotta. Jonkinlaista hyväksikäyttöä sekin.

Ai kumpi käytti hyväksi kumpaa?:)