Lue keskustelun säännöt.
"Masennuslääkkeitä käytetään väärin"
06.02.2013 |
Masennuslääkkeet eivät paranna ilman terapiaa, kuntoutusta tai muuta harjoittelua.
OTA KANTAA
Määrätäänkö masennuslääkkeitä liian kevein perustein?
88%
12%
Ääniä 265
KESKUSTELE
Määrätäänkö masennuslääkkeitä liian kevein perustein?
Lääkkeitä saatetaan käyttää laajasti väärin, selviää Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksen tekemästä tutkimuksesta. "Masennuslääkkeitä käytetään väärin" - väittämä on melko raju arvostetun neurobiologin Eero Castrenin suusta.
Tuoreet tutkimukset kertovat, että miljardien lääkebisnes toimii väärin. Mielialalääkkeet mahdollistavat virheellisten hermosoluyhteyksien korjaamisen. Ne voidaan ohjata oikeiksi vain harjoittelun ja terapian avulla.
Professorin tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa eläinmalleilla tehdyt tutkimukset näyttäväti, että terapia auttaa pelkotiloihin jonkin aikaa, mutta pelkkä masennuslääke ei lainkaan.
- Tuloksia ei siis synny pelkällä lääkkeiden ottamisella. Aivoille tulee lisäksi näyttää, millaisia toivottujen yhteyksien pitäisi olla, Neurotieteen tutkimuskeskuksessa työskentelevä Castrén sanoo.
IL - STT
Kommentit (14)
<a href="http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=876626" alt="http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=876626">http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=876626</a>
ne turruttavat mielen. joten jos sinua vähänkin vituttaa niin nappia huuleen, mitään negatiivisia tunteita kun ei saisi muka olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensisijaisen hoidon pitäisi AINA olla ensin terapia. Jos se ei auta, vois laittaa lääkkeet avuksi.
T. Toista kertaa hoidossa
Mielummin pidän hullut kurissa lääkkeiden avulla kun annan heidän riehua ja puukottaa vapaasti ihmisiä. Liian moni on jo kuollut kun hullu ei ole ottanut tai saanut lääkkeitään.
minullakin niitä yritetään tyrkyttää jokaisella terapia kerralla vaikka olen toitottanut että en ota. En halua mieltäni turrutta.
Mutta voisivatpa potkaista pois terapiajonosta kun olisi napit kourassa.
Mielummin pidän hullut kurissa lääkkeiden avulla kun annan heidän riehua ja puukottaa vapaasti ihmisiä. Liian moni on jo kuollut kun hullu ei ole ottanut tai saanut lääkkeitään.
Mikäs näitä viimeaikaisia tappajia ja joukkomurhaajia onkaan yhdistänyt? Ainiin, SSRI...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin pidän hullut kurissa lääkkeiden avulla kun annan heidän riehua ja puukottaa vapaasti ihmisiä. Liian moni on jo kuollut kun hullu ei ole ottanut tai saanut lääkkeitään.
kuinkahan moni niistä hulluista on hakeutunut hoitoon?!
ensisijaisen hoidon pitäisi AINA olla ensin terapia. Jos se ei auta, vois laittaa lääkkeet avuksi.
T. Toista kertaa hoidossa
Olin itse niin vakavasti masentunut yhdessä vaiheessa, että minulle harkittiin eläkettä jo kunnanpsykiatrin kanssa. KELAn korvaamaan terapiaan en silti päässyt vaikka sitä kysyin, vaikka jouduin jo syömään ihan skitsofrenian hoitoon käytettäviä neurolepteja masennukseni hoitoon. Psykiatri kun oli sitä mieltä että mulla masennus on "kemiallista" vaan kun ei ole mitään isoja traumoja takana joten lääke on oikea apu.
Valitettavasti terapia on pitkäaikaisena prosessina niin paljon kalliimpaa kuin reseptien kirjoittaminen, että tuskin on tulossa tuollaista muutosta jossa terapia olisi ensisijainen ratkaisu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein joka kerta kun käyn mielenterveystoimiston psykiatrilla, tyrkytetään lääkkeitä. Ihan kuin ne olisivat kurkkupastilleja. Viimeksikin lääkäri kysyi: "Haluaisitko että kirjoittaisin sulle uuden lääkkeen?"
Nyt jo syön Lamotriginia bipolaarihäiriöön, Ketipinoria että saisin edes vähän nukuttua ja Edronaxia, olisi vielä kirjoittanut toistakin masislääkettä, Voxraa.
Joka kerralla lähes tyrkytetään unilääkkeitäkin, mutta mä en mitään Tenoxeja ala syömään.
Tosi helppoa olisi saada itsensä ihan lääkezombieksi, jos ei itse toppuuttelisi tuota hommaa koko ajan.
Tämä on myös monen nykypsykologin näkemys, joskin totuus on oikeissa "ihmiskokeissa" paljastunut paljon karummaksi.
Parisen vuotta sitten herätti suurta kansaivälistä kohua eräs yhdysvaltalainen metatutkimus, joka kävi läpi kaiken viime vuosikymmeninä julkaistun kirjallisuuden kys. aiheesta (kannattaa googlata, jos on jäänyt tuo hyvä keskustelu ohi, aiheesta löytyy myös monia hyviä kansantajuisia lehtijuttuja).
Tutkimus tuli siihen tulokseen,että suurimmalla osalla potilaista plasebon ja masennuslääkkeiden teho on käytännössä sama. Vain prosentuaalisesti erittäin pieni osa potilaista hyötyy oikeasti noista lääkkeistä, ja he ovat siis niitä OIKEITA masennuspotilaita, joilla kyseessä on todellakin MIELEN SAIRAUS (eli diagnoosina vakava kliinisesti todettu depressio).
Kaikkien mielenterveysalan ammattilaisten tietämä kylmä totuus on se, että etenkin "lievää masennusta" ei ole sairautena olemassa. Se on terveyskeskus- ja työterveyslääkärien roskadiagnoosi, johon määrätään lääkkeeksi roskaa (SSRI-lääkkeitä), koska "on se plasebolääke nyt parempi kuin ei mitään, kun keskusteluapua ei ole tarjolla, ja potilas on itse jo diagnosoinut itselleen internetkirjoitusten perusteella masennuksen".
Tämä on törkeä ja edesvastuuton käytäntö, sillä vaikka SSRI-lääkkeet eivät tutkitusti vaikuta valtaosalle ihmisistä muuten kuin placebo-efektin kautta, niillä voi olla silti vakavia sivuvaikutuksia (lisääntynyt agressio ja itsemurhariski nuorilla, jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin, paniikkihäiriön kehittyminen jota sitten joudutaan lääkitsemään pameilla ja muilla rauhottavilla, jne.). Tuskin on sattumaa, että suurin osa esim. kouluampujista on ollut näiden lääkkeiden syöjiä.
Paras apu suurimmalle osalle vaikeissa elämäntilanteissa kamppailevista ihmisistä olisi keskustelu toisen ihmisen kanssa. Psykoterapia on tähän paras ratkaisu, mutta myös maallikoiden vertaistuella päästään monesti jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein joka kerta kun käyn mielenterveystoimiston psykiatrilla, tyrkytetään lääkkeitä. Ihan kuin ne olisivat kurkkupastilleja. Viimeksikin lääkäri kysyi: "Haluaisitko että kirjoittaisin sulle uuden lääkkeen?"
Nyt jo syön Lamotriginia bipolaarihäiriöön, Ketipinoria että saisin edes vähän nukuttua ja Edronaxia, olisi vielä kirjoittanut toistakin masislääkettä, Voxraa.
Joka kerralla lähes tyrkytetään unilääkkeitäkin, mutta mä en mitään Tenoxeja ala syömään.
Tosi helppoa olisi saada itsensä ihan lääkezombieksi, jos ei itse toppuuttelisi tuota hommaa koko ajan.
mun lääkekombo lopussa oli Venlaflaxin, Mirtazapin, Rivatril, Ketipinor. Ja tukevasta lääkityksestä huolimatta unettomuus ja masennus piinasivat edelleen niin että olin työkyvytön ja saikulla.
Mulle se eläke"uhkaus" oli pysähdyspaikka. En halunnut kolmekymppisenä eläkkeelle, tuntui että yritän nyt vielä kerran itse taistella itseni ulos tästä suosta. Heitin kaikki lääkkeet menemään, join viinaa vieroitusoireisiin kuukauden verran, ja sitten aloin vähentää etanolilääkitystä. Vähitellen, vuoden aikana toivuin työkykyiseksi. Ja meni kyllä usko psykiatriaan ihan täysin, tuntuu että ihan puoskaritasolla koko psykiatria vielä tänä päivänä.
Ja olen terapiassa käynyt.
Lääkkeitä tarjottiin jo sairaalassa kun lapsi sinne jäi ruumishuoneelle mutten ole ottanut.
Minusta lääkkeitä otetaan liian helposti ja liian moni jää vaille terapiaa, kun minusta se tärkeämpi on puhuminen. Ongelmat ei parane lääkkeitä ottamallam vaan ne pitää työstää.
Toki on tapauksia kun lääkitys kuuluu väkisin hoitoon, esim. skitsofrenia ja bipo yms.
Masennuksessa ymmärrän lääkitykset jos olotila muuttuu jo niin kurjaksi ettei pääse sängystä ylös tai päivää ei saa toimimaan oman lamaannuksen takia.
Minusta lääkeyhtiöt rahastaa tilanteesta. Kun oikeasti se pitäisi mennä niin että ihmiset mielummin puhuisivat ajatuksistaan, mutta ehkä tätä ei Suomessa voi edes odottaa.
Menkää ihmiset terapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pienimmilläkin vaivoilla kun käy lääkärissä niin vähintään tyrkytetään lyricaa (joka hiton kallis ja josta vaikeuksia päästä eroon puhumattakaan sivuoireista) ja pienimmistä masennusoireista niin kovat pilsut käyttöön vaan. No sitähän on paljon puhuttu että lekurit saavat sponssirahat yms provikat. Ei kai se sitten mikään suuri ihmetys ole lopuksi. Yks hyvä neuvo on; kun olette saaneet lääkärin määräyksen googlatkaa ennen kuin noudatte lääkkeet apteekista että mitä sivuoireita lääkkeet ovat aiheuttaneet ihmisille. Sitten mietitte onko ne ottamisen arvoista vai ei.
määräs 4 erillaisia lääkkeitä. Toinen sitten otti ne kaikki pois. Ihme touhua
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=876626