Te, joiden vanhempi on kuollut alle 60-vuotiaana, mikä oli syy?

Syöpään. 56v.

Keuhkosyöpään 57-vuotiaana, ei koskaan tupakoinut, mutta asui Venäjältä tulleen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeuma-alueella ja oli ulkona silloin keväällä, syksyllä kuoli nopeasti etenevään pienisoluiseen kehkosyöpään. Oli verkkomainen kasvain, jolle ei voitu tehdä mitään.

Pelkään ydinvoimaloita ja säteilyä ja Venäjää naapurina.

Aggressiivinen ruokatorven syöpä vei isäni 56- vuotiaana. Kuoli kuukauden sisällä diagnoosista. Hoitoja ei edes aloitettu kun metastaaseja oli levinnyt kaikkialle. Ei ollut mikään terveysintoilija mutta söi tasapainoista kotiruokaa (joskin piti ehkä liikaakin pun. lihasta ja vaaleasta leivästä). Ei ikinä tupakoinut, joi viiniä viikoittain hyvän ruuan kanssa eikä ollut ylipainoinen ollenkaan.

Ajatus tuollaisesta lähdöstä kyllä vähän puistattaa. Mutta ei elämästä elossa kuitenkaan selviä, joten en tapahtuneesta huolimatta ole järin huolissani.

Vanhempani ovat nyt 58-vuotiaita ja vähän huolettanut, kun isällä on alkoholiongelmaa että koskahan sillä maksakirroosi tai joku juoppohulluus iskee. Äiti taas kiskoo tupakkaa ja välillä kröhii niin limaisen kuuloisia yskähdyksiä että joku keuhkosyöpä on aina ekana mielessä. Muutenkin näissä ikälukemissani huomaan usein murehtivani, ettei vanhemmilla ole enää niin kauheasti ehkä aikaa ja kaiholla muistelen aikoja kun heidän ollessa 30-40 ei tarvinut tällaisia murehtia.

Alkoholismi. Itse pyrin juomaan hillitysti.

Isäni kuoli 48-vuotiaana aivoverenvuotoon. Kirjaimellisesti saappaat jalassa. Eipä sitä koskaan tiedä, miten täältä lähdetään ja milloin. Pelkääminen on siis mielestäni turhaa.

Äiti kuoli vähän alle 50-vuotiaana syöpään. Jos kyseinen syöpä havaitaan nykyään riittävän ajoissa, niin se voidaan parantaa elinsiirteellä. Mutta silloin noin 40 vuotta sitten sitä mahdollisuutta ei ollut.

Kun itse aloin lähestyä viittäkymppiä, ahdistuin aika lailla ja pelkäsin, että minäkin kuolen pian. No, en kuollut. Olen elänyt kohta kaksi vuosikymmentä pidempään kuin äitini.

Isäni kuoli kotona keittiön pöydän ääreen silmänräpäyksessä 49-vuotiaana.

Kuolinsyy oli aneurysma puhkesi aivoissa. Mitään ei olisi voinut tehdä. Ei antanut mitään oireita ennakkoon. Isäni eli täysin tavallista elämää, ei alkoholia tai muita rasitteita.

En pelkää kuolemaa mutta en halua kuolla vielä. Niin paljon nähtävää ja tehtävää vielä. Mutta jos se käyt kuten isällä, se tulee olemaan nopea enkä ehdi tajuta mitään. 

Äitini sydänsairaus ja minun pelkoni että äiti kuolee varjosti koko lapsuuttani, isästä ei ollut turvaa koska hän oli alkoholisti.

Voi kuulostaa hirveältä, mutta kun äitini kuoli, niin surun rinnalla oli myös helpotus, pahempaa ei minulle, lapselle voisi enää tapahtua.

Vuosikymmenten jälkeen ajateltuna pelossa eläminen oli pahempaa kuin koko lapsuuden kestänyt suru äidin voinnista.

Äitini kuoli syöpään. Saurastui siihen 50-vuotiaana ja kuoli ollessaan 52. Eli hyvin terveellistä elämää. Piti itsensä kunnossa.Liikkui paljon, söi terveellisesti, ei ollut ikinä maistanutkaan tupakkaa, alkoholiakaan ei juonut juuri koskaan ja juodessaan vain pieniä määriä.

Isä 55 ja syöpä.

talvisotasukupolvi kuoli 70v vanhoina tai yli mummit kaikki 90+v vanhoina, nykyeläkeläiset jos kuolee ennen 80v on jotain outoa. Ennen 60 on ihan ku kuolisi lapsena ku edessä pitäsi olla ainakin toiset 20v, ellei jopa 40v..

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän suvussa oo kukaan kuollut nuorena.Että näin.Ollaan sellaista sukua joka elää tosi vanhaksi.Yli 90v.Käyks kateeks.

Karma on olemassa, varo!

Aggressiivisesti leviävä syöpä, joka alkoi rintasyöpänä. Huolettaa, mutta eipä tälle oikein mitään voi tehdä etukäteen.

Äiti kuoli 47-vuotiaana keuhkosyöpään. Tupakoi. Syöpä oli jo löydettäessä laajalti levinnyt ja aggressiivista lajia. Olen tupakoinut nuoruudessani, lopetin äidin hautajaisten jälkeen. Ikää nyt 43v ja pyrin käymään terveystarkastuksissa säännöllisesti, osallistun kaikkiin mahdollisiin seulontoihin ja olen kahden kroonisen sairauden kanssa muutenkin säännöllisessä seurannassa joten ei pelota. Jos minussa joku tauti on, se jää kyllä kiinni noissa tutkimuksissa.

Äiti kuoli 52 vuotiaana aivoverisuonen puhkeamiseen.

Nuorempana pelkäsin itselle käyvän samoin - mutta en vanhemmiten ole ehtinyt murehtia turhia.

Molemmat vielä elossa ,mutta äidin suvussa syöpää (pappani ja tätini kuolivat syöpiin ) Ja nyt äidin rinnasta löytynyt mammografiassa jotain :(