uusperheessä mun ja sun lapset

voi ei. tuo on kyllä mielestäni väärin. lahjat pitäisi olla saman arvoisia kaikille. meillä on muutettu asia niin, että lahjoja tulee yhtä paljon ja ne on saman "arvoisia".

En ymmärrä tuota ajattelua. Jos uusperheen äiti ja isä asuisivat yksin, lapsensa saisivat ihan sen saman. Miksi pitäisi väkisin alkaa "huonontamaan" lasten ns. saavutettuja etuja vain siksi ettei toisella ole varaa tarjota samoja asioita? Kahden aikuisen talouksissa kun rahaa kuitenkin on enemmän käytössä mitän yhden aikuisen.



Asian voisi miettiä myös niin, että oman lapsen isä maksaisi lapselle merkkivatteita, kalliin kännykän, veisi matkoille etc. Sitten tapaisi köyhän miehen jonka kanssa muuttaisi yhteen, pitäisikö oman lapsen isän sitten muuttaa ostotapansa niukoiksi ettei sen uuden (köyhän) miehen lapsille tule oaha mieli? Minusta ei, ihan typerää ajatella noin.

Käytännössä joka lapsella on samat edut, eli iän ja tarpeen mukaan saa jokainen. Mulla on aivan ihana mies jolla ei ollut lapsia kun muutimme yhteen, mutta alusta asti on ottanut lapset huomioon ja osaksi minua. Meillä on täysin yhteiset rahat joten jakoa ei tule kuka lapsi saa ja mitä ja minkä arvoista, vaan kaikki saa samalla tavalla.



Mies myös touhuaa ihan samalla tavalla kaikkien lasten kanssa, tarkistaa läksyjä,huolehtii nukkumaanmenoajoista,pelaa, käy leffassa ja kuuntelee jos on murheita ja auttaa parhaansa mukaan.

Meidän yhteiset lapset ovat vielä pieniä molemmat, mutta hoitaa heitäkin todella hyvin ja paljon.



Myös miehen vanhemmat kohtelevat lapsia tasapuolisesti, kutsuvat kylään,käyvät synttäreillä,ostavat matkoilta tuliaisia ja kyselevät kuulumisia ym.

on sun ja mun lapset,miehen lapset vierailevat säännöllisesti,mutta perheenä(kokonaisena)en osaa meitä kaikkia pitää.Mies jäi työttömäksi,joten pientä katkeruutta oli jouluna ilmassa,sillä lapseni saivat kalliita(tosin tarpeellisia)lahjoja,kun miehen lapset suklaarasian ja parit sukat.

Meidän uusperheessä on vain miehen lapset ja ne todellakin on "sun lapset" minun kannaltani katsottuna, koska heillä on myös äiti. Minä en ole heille edes äitipuoli, ainoastaan aikuinen kaveri. Lapset olivat 16 ja 12 kun heidät "sain". Vanhempi asui meillä kunnes muutti omilleen.

ok. entä onko kenlläkään ihan pieniä lapsia perheessä. Ja molemmilla vanhemmilla vanhasta liitosta?

missä hänen 2 ja minun 3 alusta (nyt vielä yx yhteinen). Kyllä puhuttiin tuntemattomille että meillä on viisi lasta. Jos enemmän tutustuttiin selitin tilannetta paremmin, ei jaksa jatkuvasti kertoa samaa storya.. Mutta näen kylllä että on mun ja sun tavallaan. Kommennettiin kyllä kaikkia tasapuolisesti ja samat säännöt koski kaikkia. Jos olin töissä iltavuorossa niin mies kyllä oli kotona mun lasten kanssa vaikka hänen ei välttämättä ollut paikalla, eli katsoi että oli hänen velvollisuus hoitaa heidät niin kuin minäkin hoidin hänen jos hänellä menoja (esim metsästys). Nyt nämä isommat ovat jo isoja (vain yksi enää alle 18v) eikä enää tarvitse miettiä asioita.

suhteesta lapsi, joka on viimeksi nähnyt isänsä kun oli n. 6kk vanha. Isää ei ole koskaan kiinnostanut lapsi ja vielä vähemmän eron jälkeen. Kun tapasin nykyisen mieheni, lapseni oli vähän päälle vuoden vanha. Lapsi ihastui heti mieheen ja kun puhetta alkoi tulemaan kunnolla, mieheni on "isä".

Mies on tehnyt erittäin selväksi, että lapsi on meidän, ei mun. Yhteisiäkin meillä on ja mies kohtelee esikoistani tasavertaisesti yhteisten lapsien kanssa. Hän on juuri sellainen rakastava, ihana isä, mitä jokaisella lapsella pitäisi olla :)



Meidän tilannetta nyt varmaan helpottaa se, että lapsen biologinen isä ei ole kiinnostunut lapsesta sitten yhtään. Joten meillä ei ole sun ja mun lapset, kun on meidän lapset :)

Miehen lapset ovat meillä vain pari kertaa kuukaudessa ja saavat silloin kaiken isänsä huomion. Minun lapset asuvat meillä ja jäävät todella lapsipuolen asemaan. Omilleen mies voi ostaa (elareitten lisäksi) merkkivaatteita, elokuvalippuja, läppärin jne., mutta nämä meillä asuvat joutuvat tyytymään siihen, mihin minulla on varaa. Jouluna kävi kyllä itkettämään, kun miehen tytöt sai paketeista merkkikelloja, meikkejä ja pelejä, minun lapsille tuli alekirjoja ja yöpukuja.

Eli miehellä lapsia ennestään ja sitten kaksi yhteistä. Kyllä meillä eletään pitkälti ydinperhe-elämää eli suunnitelmat sisältää aina noi yhteiset, ellei erikseen mainita miehen lapsien kuuluvan siihen mukaan. Jos mietin vaikka etelänmatkaa, niin katsotaan yhdessä hotelleja ja automaattisesti lähdetään neljästään, jos ei muuta päätetä. Nytkin lähdetään viikon päästä viikoksi Kanarialle neljästään. Ei edes mietitty miehen lasten ottamista reissuun. Ovat niin eri ikäpolveakin kuin yhteiset, että ei edes siinä mielessä ole samat intressit matkalle. Sen lisäksi budjetti leviäisi, kun pitäisi maksaa kaksi huoneistoa hotellissa jne. Miehen lapset 16 ja 18. Yhteiset 2 ja 4.

mikään muu malli kuin "meidän" ei oikeasti toimi. Jos lapset on vaan kävijöitä, tilanne on ihan eri.



Meillä 2+2 lasta, siis kummallakin edellisestä liitosta. Asuvat kaikki meillä. Ainoa ongelma on miehen lasten biologinen äiti, joka on niin epävarma itsestään, ettei kestä meidän perhettä.

Lapsilla on lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa: äiti ja isä. Vanhempien vastuulla on se lasten huoltaminen ja kasvatus.



Jos tulee ero ja perustaa uusperheen, niin eivät ne uuden kumppanin lapset ole omia lapsia VAIKKA heihin voi todella kiinteä ja läheinen suhde muodostua.



Uuden kumppanin lapsilla on se oma isä (/äiti) joka ei asu enää saman katon alla, mutta jonka pitäisi kuitenkin jälkikasvustaan huolehtia.



Minusta miehesi on HYVÄ ISÄ kun huolehtii lapsistaan, eli antaa aikansa kun ovat yhdessä ja ostaa esim. läppärin tm. mitä lapsi tarvitsee/haluaa.



Tietyllä tavalla parisuhteenne parantaa myös sinun lapsiesi elintasoa. Uskon että asutte paremmin/edullisemmin kun sinun lisäksi perheessä toinen aikuinen kantamassa vastuuta. Mies varmaan myös ostaa teille kaikille ruokaa, tilaa lehden ym. mistä myös sinä ja lapsesi voitte syödä/lukea jne. Välttämättä ilman miestä teillä ei olisi jotain juttuja koska varaa ei olisi.



Miksi miehen pitäisi a) lopettaa omilleen ostaminen "kun Maijankaan lapset ei saa" tai b) ostaa samoja juttuja sinun lapsillesi (joilla on se oma isä joka voisi tehdä samoin lapsillenne mitä miehesi tekee nyt omille lapsilleen) eli ostaa vaikka sen läppärin elareitten lisäksi.

tekee matkan myös niiden 16- ja 18-v lastensa kanssa. On pelkkä tekosyy syrjiä osaa omista lapsistaan rahaan, ikään tai muuhun vedoten...



Järkevä mies tekee matkan etelään pikkulapsien ehdoilla, ja sitten matkustaa vaikka Lontooseen isompien kanssa kolmistaan.

Meillä on vain meidän lapsia, ihan olen hoitanut miehen lasta kuin omaani, nyt tämä lapsi on jo tosin 18v. Mikään muu tapa ei olisi onnistunut meidän tapauksessa.

No ei se vika tässä ole kyllä miehesi ja hänen isyytensä omiin lapsiinsa vaan sinun lastesi vanhempien (=sinä ja lastesi isä).

Miehen lapset ovat meillä vain pari kertaa kuukaudessa ja saavat silloin kaiken isänsä huomion. Minun lapset asuvat meillä ja jäävät todella lapsipuolen asemaan. Omilleen mies voi ostaa (elareitten lisäksi) merkkivaatteita, elokuvalippuja, läppärin jne., mutta nämä meillä asuvat joutuvat tyytymään siihen, mihin minulla on varaa. Jouluna kävi kyllä itkettämään, kun miehen tytöt sai paketeista merkkikelloja, meikkejä ja pelejä, minun lapsille tuli alekirjoja ja yöpukuja.

että kutsuisi näitä vanhempia lapsia "miehen entisiksi lapsiksi". Sellaisinahan mies niitä tuntuu pitävän kun nyt ollaan niin ydinperhettä että, "entisistä" viis.

tekee matkan myös niiden 16- ja 18-v lastensa kanssa. On pelkkä tekosyy syrjiä osaa omista lapsistaan rahaan, ikään tai muuhun vedoten... Järkevä mies tekee matkan etelään pikkulapsien ehdoilla, ja sitten matkustaa vaikka Lontooseen isompien kanssa kolmistaan.

Ei meillä ole sun ja mun lapsia tai edes sun ja mun isä/äiti. Sama pätee myös isovanhempiin, ei ole sun tai mun mummoa/vaaria.



Olemme sen verran sekavaa seurakuntaa, että monet sanovat, että olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa meidän pöydässä esim. syntymäpäivillä.