Lue keskustelun säännöt.
Voiko tämä olla totta? (Lainaus toisesta keskustelusta)
05.02.2013 |
"On liian nuori
Mielestäni Suomessa itsenäistytään liian aikaisin.
Minulla on 34-vuotias poika, joka asuu kanssani. Eikä hänelläkään ole vielä mikään kiire itsenäistyä, kun ei ole työtäkään ja ei tykkää muutenkaan lähteä kotoa mihinkään. Millä edes elättäisi itsensä ja hoitaisi jokapäiväiset asiat? "
Lainattu tuosta ketjusta jossa pohditan onko 20-vuotias vielä lapsi.
Mikä tota kirjoittajaa vaivaa vai onko provo?
Ei kai kukaan tollasta karhunpalvelusta lapselleen tekisi?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan hyvää elämää elää noinkin..
en jaksa setäni koko tarinaa kertoa, mutta vaikka joku voisikin elää hyvää elämää noin, niin setäni ei sitä tee....
Setäni taisi olla 25v kun mummi ja vaari muuttivat toiseen kaupunkiin.
Jostain syystä setäni silloin päätti muuttaa heidän mukanaan, vaikka kävi töissä sitten vanahssa kotikaupungissa, työmatkat suuntaansa tunnin...Sinne setäni jäi, mummi ja vaari asuivat alakerrassa, setäni yläkerrassa.
Ei setä ikinä muuttanut sieltä pois, vaan jäi sitten omaishoitajaksi kun ensin vaari sairastui ja kuoli, ja vaarin kuoleman jälkeen mummikin meni aika huonoon kuntoon...
Siellä ne sitten keskenään olivat (joo, suku kyllä käynyt moikkaamassa ahkeraan) kunnes mummikin kuoli.
Ja setä on sinne jäänyt...
53v, ja ihmisraunio....
setäsi eli muuten aikuisen elämää?
Tuosta lainauksesta saa käsityksen, että kirjoittajan poika on elättinä. On työtön ja mitä tuokin "ei tykkää muutenkaan kotoa lähteä mihinkään" tarkoittaa. Tulee jotenkin fiilis, että poika on lapsen tasolla.
t.ap
kävi töissä kunnes sattui työtapaturma, jonka takia jäi sitten sairaseläkkeelle.
Ennen eläkettä hän kävi vain töissä, ei missään tapaamassa kavereita jne, kun ei ollut töitäkään hän jäi vain kotiin.
Oli kyllä aika passattavana kun mummi ja vaari olivat paremmassa kunnossa, myöhemmin roolit vaihtuivat.
2 nuorinta asuu vieläkin kotona (olisko toinen 34 ja toinen 26v?) en tiedä ikiä tarkkaan. nämä lapset eivät pärjänneet koulussakaan vaan jäivät molemmat kertaalleen luokalle, koulunkäynti muutenkin oli tosi vaikeaa heille enkä tiedä kävivätkö peruskoulun kuitenkin loppuuna asti. heitä ei koskaan kannustettu mihinkään vaan nähtiin oikeasti sellaisina vähän "tyhminä' ei ihan normaaleina lapsiana,siis heidän omat vanhempansa ajattelivat näin ja tästä puhuttiinkin ihan yleisesti. heidän kotiin jääminen oli enemmänkin oletettua, oudompaa kai jos he olisivat muuttaneet omilleen ei kukaan olisi uskonut heidän pärjäävän. minusta heiltä vietiin vapaus jossain vaiheessa elämää, eivät nämä aikuiset lapset edes tiedä että heillä olisi kaikki mahdollisuudet saada sosiaalipuolelta apua oman asunnon ja toimeentulon hankintaan,eivät saa rahaa mistään. ovat vaan kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että voisin hyvinkin tuntea sen perheen.
Jostakin syystä varsinkin poikalasten äidit jumittuvat siihen äidin rooliin, ettei edes varusmiespalvelus, joka muuten suoritetaan noin 20-vuotiaana, ei miehistä poikaa.
Siitä peräkamaripojasta sitten joku av-mamma tai hänen tyttärensä saa oivallisen aviomiehen. Voi olla, että ei juo, polta eikä rähjää, mutta on jokseenkin yhtä huomaamaton kuin huonekalu. Ja yhtä hyödyllinen.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että voisin hyvinkin tuntea sen perheen.
Jostakin syystä varsinkin poikalasten äidit jumittuvat siihen äidin rooliin, ettei edes varusmiespalvelus, joka muuten suoritetaan noin 20-vuotiaana, ei miehistä poikaa.
Siitä peräkamaripojasta sitten joku av-mamma tai hänen tyttärensä saa oivallisen aviomiehen. Voi olla, että ei juo, polta eikä rähjää, mutta on jokseenkin yhtä huomaamaton kuin huonekalu. Ja yhtä hyödyllinen.
Jos poika ei huolehdi itsestään ja suunnilleen vaatteidenkin osto on ollut äidin harteilla, veikkaan että kelpaa todella harvalle naiselle. Ehkä todella epätoivoiselle, jolla itselläänkin paljon "vikoja".
Tiedän entisen luokkakakverin, joka on tuollainen peräkammarinpoika ja vaikka on tosiaan "kunnollinen", ei todellakaan ole naisten suosiossa. Elämäntaparemonti ja tyylin päivittäminen voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka on aiemminkin kirjoitellut täällä peräkammarinpojastaan, joka oli kai muka yliopistokoulutettukin. Jotain muitakin älyttömiä pihiysjuttuja siinä sitten myös kävi ilmi. Kai sen tyypin on pakko olla provo, jotenkin niin paksua tekstiä, vaikka sinällään, onhan näitä aikamiespoikia tämä maa pullollaan.
Setäni taisi olla 25v kun mummi ja vaari muuttivat toiseen kaupunkiin.
Jostain syystä setäni silloin päätti muuttaa heidän mukanaan, vaikka kävi töissä sitten vanahssa kotikaupungissa, työmatkat suuntaansa tunnin...
Sinne setäni jäi, mummi ja vaari asuivat alakerrassa, setäni yläkerrassa.
Ei setä ikinä muuttanut sieltä pois, vaan jäi sitten omaishoitajaksi kun ensin vaari sairastui ja kuoli, ja vaarin kuoleman jälkeen mummikin meni aika huonoon kuntoon...
Siellä ne sitten keskenään olivat (joo, suku kyllä käynyt moikkaamassa ahkeraan) kunnes mummikin kuoli.
Ja setä on sinne jäänyt...
53v, ja ihmisraunio....