Lue keskustelun säännöt.
Olkaa onnellisia, jos lapsenne ovat alipainoisia!
05.02.2013 |
Ei ole kivaa, kun lapsella ylipainoa ja pitää syömisiä vahtia jne
Ennemmin ottaisin laihan lapsen
Kommentit (57)
JOKAINEN ateria on taistelu. Ollut aina. Aina saa tuputtaa ruokaa ja vahtia, että syö edes jotain. Raskasta ja rasittavaa. Ei syö edes herkkuja. Kasviksia sen sijaan rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sekään ole mikään tavoiteltava tila, että lapsen normaali kehitys ja kasvu häiriintyy.
Kamalaa kun lapsi ei syö ja kuihtuu silmissä. Lihavan ruokavaliota helpompi säädellä
Olen tyytyväinen, kun oma 8v on normaalipainoinen, ja 4v ehkä vähän liian laiha... tänään juuri katselin suihkussa kun kylkiluut näkyy :(
Mutta siis helpompi näin päin! Pienempi on vain nirsompi ja jos ei ole jotain lempiruoistansa tarjolla, niin syö vain hiiren annoksen. Ollaan annettu olla näin, kuitenkin syö joka ruualla jotain, ja suht monipuolisesti.
Lasten serkku taas on pullukka, ja vanhempansa joutuvat vahtimaan lapsen syömistä. Ei se kyllä hyvää itsetunnolle tee, kun toiset huomauttelee syömisestä.
Painonnousu on jossain määrin luonnekysymyskin, tämä serkku on kovin rempseä tapaus, ja syökin niin vauhdilla koko lautasellisen, että meidän rauhallisemmat lapset on vasta pari haarukallista saaneet syötyä. Siinä helpolla sitten muita odotellessa ottaa vielä toisen lautasellisen (jos vanhemmat ei kiellä).
Ja aamulla aikuisten nukkuessa (kyläreissulla aamulla vessassa käydessä satuin huomaamaan), serkku vetää tuosta vain ainakin 4dl mehua ja banaanin, kun oma lapseni on hörppäissyt lasista vasta pari kertaa (kotona ei todellakaan juo mehuja "välipalaksi"). Sitten kuitenkin syö normaalin aamupalan aikuisten kanssa. Tässä siis ainakin pari syytä, joiden takia mielestäni tämä serkku on lihonut nykyisiin mittoihinsa. Mehun litkiminen on varmasti yksi iso syy.
Kamalaa kun lapsi ei syö ja kuihtuu silmissä. Lihavan ruokavaliota helpompi säädellä
On helpompaa vaihtaa ruokavalion ainesosia toiseksi, esim. lisätä kasviksia reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuu painon tarkkailuun, terveydenhoitajan kanssa keskustellaan syömisestä. Saa lähetteen lääkäriin ja kaikkiin mahdollisiin verenkuviin jne. Lisäksi ravitsemusterapeutin konsultaatiota. Joka paikassa saa juosta ja olla huolissaan lapsesta. Ei ole kevyttä puuhaa...
Moni noista jotka mainitsevat että heillä alipainoinen lapsi ja ovat tyytyväisiä eivät taida oikeasti olla ALIpainoisen lapsen vanhempia, vaan hoikan. Ne ovat eri asioita.
Joutuu painon tarkkailuun, terveydenhoitajan kanssa keskustellaan syömisestä. Saa lähetteen lääkäriin ja kaikkiin mahdollisiin verenkuviin jne. Lisäksi ravitsemusterapeutin konsultaatiota. Joka paikassa saa juosta ja olla huolissaan lapsesta. Ei ole kevyttä puuhaa...
Moni noista jotka mainitsevat että heillä alipainoinen lapsi ja ovat tyytyväisiä eivät taida oikeasti olla ALIpainoisen lapsen vanhempia, vaan hoikan. Ne ovat eri asioita.
On ollut painotarkkailussa, käyty lastenlääkärillä, joka erikoistunut pienten lasten syömiseen. Ravitsemusterapeutille ei olla päästy, ehkä siksi, että annan melko energiarikasta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 9 v pojan mitat on 136 cm / 26 kg mikä asettuu näköjään tuolla uudella kasvukäyrällä alipainon ja merkittävän alipainon välille. Meitä kukaan ei ole käskenyt häntä tarkkailla tai lihottaa. Kouluterkkari lähetti terveisiä, että rasvoja esim. öljyjä voisi katsoa että saisi niitä reilusti.
Joutuu painon tarkkailuun, terveydenhoitajan kanssa keskustellaan syömisestä. Saa lähetteen lääkäriin ja kaikkiin mahdollisiin verenkuviin jne. Lisäksi ravitsemusterapeutin konsultaatiota. Joka paikassa saa juosta ja olla huolissaan lapsesta. Ei ole kevyttä puuhaa...
Moni noista jotka mainitsevat että heillä alipainoinen lapsi ja ovat tyytyväisiä eivät taida oikeasti olla ALIpainoisen lapsen vanhempia, vaan hoikan. Ne ovat eri asioita.
...oli jo syntyessään...vaikkakin syntyi keskosena. Keskosuuden vuoksi seurannassa 2v asti. Neuvola ja sairaala näkivät lapsen isän, joten eivät paljoa painokäyrästä sen jälkeen piitanneet, riitää että kasvaa :)
-Sen hyvinsyövän luurangon äiti tuolta ylempää-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi alipainosta pitää olla onnellinen?
joku luulee pian, että lapsi ei saa kotona ruokaa.
ja on tutkimuksia, joiden mukaan alipainoisena /laihana syntyneillä on ongelmia terveydessä.
on myös rankkaa olla pieni riuku isojen ja tukevien keskellä, lapset juoksevat ja törmäilevät koulussa ja helposti sitä loukkaantuu kun on puolta pienempi ja kevyempi kuin luokkakaveri.
Se on aivan eri asia. Mun lapset ovat syntyneet pullukoina nelikiloisina ja ovat nykyään alipainoisia. Terveitä ovat ja syövät hyvin.
miksi alipainosta pitää olla onnellinen?
joku luulee pian, että lapsi ei saa kotona ruokaa.ja on tutkimuksia, joiden mukaan alipainoisena /laihana syntyneillä on ongelmia terveydessä.
on myös rankkaa olla pieni riuku isojen ja tukevien keskellä, lapset juoksevat ja törmäilevät koulussa ja helposti sitä loukkaantuu kun on puolta pienempi ja kevyempi kuin luokkakaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ylipainoinen lapsi syö muuta ruokaa ja herkkuja kuin mitä kotoa löytyy. Älä osta herkkuja, vaan terveellistä ruokaa ja paljon kasviksia jääkaappiin. Vanhemman vikahan tuo on, jos kaapissa on aina pullaa ja keksejä ja ruoka-annokset rekkamiehelle sopivia.
Meillä alipainoinen lapsi joka ei suostu syömään edes pullaa. Tai leivän päällä mitään. Makaronit menee ilman kastikkeita tai ketsuppia. Yritetty on, mutta syö kirjaimellisesti vain henkensä pitimiksi.
Mitä se ap:n pullukka lapsi syö, ihan kaunistelematta?
Minä olin pienenä todella laiha ja kuuntelin jatkuvasti saarnaa siitä kuinka pitäisi syödä... Ja minut aina palkittiin siitä kun söin jotain. No, arvaappas olenko nyt kolmikymppisenä enää alipainoinen...? Ja millaista on yrittää muuttaa omia syömistottumuksiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oikeasti pitäis olla, onko lapset plus, miinus vai 0-käyrällä, koska se seikka itsessään todella harvoin vaikuttaa lapsen elämänlaatuun. Se taas vaikuttaa, jos kytätään syömisiä, terkka arvostelee (vaikka neuvola muka tukee jokaisen yksilöllistä kehitystä), vanhemmat on ahdistuneita lapsen painosta ja syömisistä... kaikki se ympärillä oleva vouhotus. Tungetaan väkisin voita naamaan tai päin vastoin kielletään kaikki herkut...
Koska oikeesti, jos olette yhtään tutustuneet lapsiinne (ja varmaan olette) niin jo 2-vuotias ja allekin ymmärtää kun hänestä puhutaan, mitä puhutaan ja mihin sävyyn. Kyllä meillä lapset ovat ainakin jo 2-vee neuvolassa olleet todella hyvin perillä, että mitä terkka heistä sanoo, kehuuko, "onnistuvatko" he ja kokevat tilanteen tosiaan jonain testinä (mitä se nyt oikeesti onkin).
Meidän muka yksilöllinen elämämme kiteytyy siihen, että kaikkien pitää oikeasti olla ihan samanlaisia, kaikissa asioissa, myös koossa...
Ja voi sitä lapsen ylpeyttä kun se on ihan prikuulleen niin kuin muutkin, sama paita kuin tarhakaverilla, täsmälleen oikea paino neuvolan punnituksessa, yhteinen lempibändi kuin naapurin Paavolla ja sama tulos pituushypyssä kuin Pauliinalla...täsmälleen keskiverto (eli ihanne) kaikessa
semmoisiksi me ne opetetaan
Tunnen lapsia, jotka ovat letkuruokinnassa huonon syömisen takia. Siitä on onnellisuus kaukana.
mieluummin ottaisin lievästi alipainoisen lapsen kuin pulleron. Nämä alipainoiset näyttävät teininkäin terveiltä, jota pullerot eivät tee...
Pulleroita kiusataan ja syrjitään enemmän kuin todella hoikkia.
kun tytön kanssa ollaan saatu rampata sen tuhannen kertaa sairaalassa painokontrolleissa ja lääkärissä verikokeissa alipainoisuuden takia. On joutunut syömään milloin rautaa milloin jotain muuta lisäravinnetta. Ja vielä onnellisempi olen siitä multiallergisuudesta, jonka seuraus tuo alipainokin on. Ihanaa, kun lapsi on laiha. Sehän se on elämässä tärkeintä.
Niin ja oikein hypin onnesta neuvolassa, kun nyt todettiin, että myös nelivuotias poika on tippunut reilusti sinne miinuksen puolelle painonkehityksessä. Jipii, se rumba on kai hänenkin kanssaan alkamassa.
Toisen paino -20 ja toisen +20 käyrällä. Ja samaa ruokaa syövät ja saman verran. En tiedä missä vika.
Molemmat poikia, jotka liikkuvat paljon.
Näin ne vanhemmat tartuttavat anorektisen ajattelutavan lapsilleen pienestä asti, alipainoa ihannoimalla. Kai olette muuten tietoisia, että alipainoisuus vaikuttaa mm. Sydämen toimintaan?
alipainoinen joka syö ruokaa kuin hevonen. Isänsä geenit :)
Ja kyllä minäkin pidän vahtia niistä karkeista ja herkuista, mieluummin se niitä mussuttaa kuitenkin :) Eikä alipainoistakaan kannata sokerilla yrittää suurentaa.
Sen lisäksi, ettei tätinsä oikein ymmärrä miten pieni se on...vaan laittaa joulupakettiin karkkia tajuttoman määrän. Taaperona sai satsin joka oli suhteessa kuin aikuiselle olisi annettu 20kg pussi mellejä ja sitten ihmetellään suureen äänen kun ei anneta syödä.