Olkaa onnellisia, jos lapsenne ovat alipainoisia!

Minulla on sekä lihava poika että laiha tyttö ja mielestäni tytön asiat ovat paremmin, vaikka tuo onkin seurannassa pienikokoisuutensa vuoksi. Alunperin syntyi keskikokoisena, mutta kehittymättömän suoliston takia puklasi jokaisen ruokailun jälkeen reippaasti ja niinpä paino pysyi alhaisena eikä pituuttakaan tullut kunnolla. Kun siinä 7kk iässä alkoi syömään kunnolla ja puklailu loppui, alkoi kasvaa omalla käyrällään hitaasti mutta varmasti. Nyt 2-vuotiaana syö aika vähän, mutta on selvästikin terve ja iloinen lapsi ja kasvaa, joten olen tyytyväinen.

Tuo poika taas...kouluikäinen tapaus, aina ollut kova syömään. Toisaalta hieno juttu kun ei tarvitse patistella, mutta enimmäkseen rasittavaa koska poika on ihan koukussa kaikkeen makeaan ja voi varastaa ruokaa/herkkuja jos niitä on jne. Painoa seurataan tiiviisti ja siinä missä tytölle riittää kontrolli kerran vuodessa, poika käy parin kk välein seurannassa ja ruokavalio on jatkuvasti tapetilla.

Meillä on 20kuinen tyttö, joka on mennyt koko elämänsä -10-20-käyrillä. Syö ihan normaalisti, mutta liikkuu PALJON. Neuvolassa kytätään ja pitää käydä painokontrolleissa yms. Pitäisi syöttää makkaraa(Turussa ollaan myös)yms. , mutta en tasan anna lapselleni sellaista suolapommia, kun syö oikeasti tavallista ruokaa ihan hyvin. Mutta ymmärrän kyllä sen, että tämä on ehkä "parempi" vaihtoehto kuin ylipainoinen lapsi. Niin typerää kuin se onkin, laihuus on myös lapsilla sosiaalisesti hyväksyttävämpää eikä laihaa lasta kummastella niin paljon kuin ylipainoista. Alipainoinen lapsi on ehkä helpompi kasvattaa suhtautumaan terveesti ruokaan kuin ylipainoinen, joka ehkä jo pienestä asti lukee rivien välistä, että pulleus on pahasta ja aina pitää laihduttaa jne.

Minulla on alipainoinen poika, joka on aina ollut hyvä syömään. Samanlainen olin itsekin ja aina terveydenhuollon hampaissa. Onneksi näin aikuisena on ihan kiva kun omaa luontaisesti alhaisen rasvaprosentin (12%) ja saa syödä mitä tykkää.

Oletteko muuten ajatelleet, että saman perheen lapsista voi tosiaan toinen olla hoikka ja toinen tukeva, vaikka ovat sen ikäisiä, että eivät vielä itse käy karkkiostoksilla tai Mäkissä. Jotkut vaan ovat lihomisherkkiä, toiset eivät. Veikkaan syypääksi aineenvaihduntaa.

Itselleni työterveyslääkäri mainitsi vähän aikaa sitten, että kasvojen muodosta jo näkee usein, jos henkilöllä on tai tulee olemaan ongelmia painonsa kanssa. Hänen mukaansa toiset saavat taistella normaalipainoisena pysyäkseen lähes kohtuuttomasti, toisten taas ei tarvitse taistella. Ja jotka eivät sitten jaksa taistella, ovat ylipainoisia.

Kulaan ei voi oikeasti väittää, että toinen lapsi ja lihava ja toimen laiha vaikka syövät saman verran. Kalorimäärä voi vaihdella todella paljon ihan huomaamattakin, toinen juo maitoa vähän enemmän, ottaa juustoa pari siivua enemmän jne. Myös hedelmissä ja kasviksissakin on kaloreita, sekin kannattaa muistaa.

Edellinen pahoittelee kirjoitusvirheitä :)

Niinpä. Teini palasi juuri vkon sairaalareissulta aliravitsemuksen ja alipainon takia. Ei ole hääppöistä tämäkään.

Ylipainoisista lapsista tulee yleensä hoikkia viimeistään kasvupyrähdyksen aikana[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:55"]Minulla on sekä lihava poika että laiha tyttö ja mielestäni tytön asiat ovat paremmin, vaikka tuo onkin seurannassa pienikokoisuutensa vuoksi. Alunperin syntyi keskikokoisena, mutta kehittymättömän suoliston takia puklasi jokaisen ruokailun jälkeen reippaasti ja niinpä paino pysyi alhaisena eikä pituuttakaan tullut kunnolla. Kun siinä 7kk iässä alkoi syömään kunnolla ja puklailu loppui, alkoi kasvaa omalla käyrällään hitaasti mutta varmasti. Nyt 2-vuotiaana syö aika vähän, mutta on selvästikin terve ja iloinen lapsi ja kasvaa, joten olen tyytyväinen.

Tuo poika taas...kouluikäinen tapaus, aina ollut kova syömään. Toisaalta hieno juttu kun ei tarvitse patistella, mutta enimmäkseen rasittavaa koska poika on ihan koukussa kaikkeen makeaan ja voi varastaa ruokaa/herkkuja jos niitä on jne. Painoa seurataan tiiviisti ja siinä missä tytölle riittää kontrolli kerran vuodessa, poika käy parin kk välein seurannassa ja ruokavalio on jatkuvasti tapetilla.
[/quote]

Onko otettu kilpirauhasarvot?

Kasvukontrollia, syömisten kyttäämistä, lääkärikäyntejä, ravitsemusterapeutin käyntejä, verikokeita... Ei nämä pelkästään alipainoisten lapsia koske, meillä on lievästi ylipainoinen lapsi (lasten bmi:n mukaan painoindeksi 26) ja nämä koettu kun lapsi 3 v. Ei ole erityisen lihavan näköinen mielestäni, herkkuja saa rajoitetusti, mehuja ei juoda kuin sairaana ollessa ja saunalimua saa yhden lasillisen kerran viikossa, jogurttikin on vaihdettu maustamattomaan. Ruokaa syö vielä kotona ainakin suht vähän, koska on nirso. Päiväkodissa syö kuulemma hyvin. Herkkuja tietenkin söisi vaikka kuinka, mutta niitä siis rajoitetaan. Liikkuu päivittäin ulkona ja jaksaa hyvin ja on lihaksikas. Mutta silti lapsi on leimattu neuvolassa lihavaksi jo 3-vuotiaana. En nyt lähtisi tämän ikäiseltä ruokaakaan rajoittamaan.

Voi sitä syyllistämistä neuvolassa kun lapsi oli ja on edelleen alipainoinen. Lapsi on aina ollut pieni mutta ruokahalu on todella hyvä. Toisaalta aineenvaihdunta toimii ja kakkaa ainakin 3 kertää päivässä. Näin on ollut aina.

On juosti lääkärissä, labrassa, tehty ruokapäivä kirjoja, kirjattu juomiset ja pissaamiset ja kakkaamiset ja liikkumiset ylös, käyty ravitsemusterapeutilla, on epäilty että huijaan ruokien määrissä "eihän noin pieni voi syödä kolmea lautasellista puuroa marjoilla ja punaisella maidolla! Kyllähän sen jossain pitäisi näkyä!". No näkyyhän se, nimittäin siellä pöntössä!

Oli suorastaan helpotus kun lapsi meni 3-vuotiaana päiväkotiin ja he lupasivat kertoa tarvittaessa neuvolaan että lapsi syö paljon ja kakkaa paljon!

Mitään fyysistä vikaa esim. suolen toiminnassa ei ole löytynyt. 

Puolustuksena painon syynämiselle, kaikki eivät ehkä tiedä että monet sairaudet näkyvät ensin lapsen kasvussa. Sen vuoksi kasvua seulotaan ja jos on poikkeavuutta, otetaan labroja ja tiheämpää seurantaa.

Kuten täällä jo aiemmin todettukin, miinuskäyrä ei tarkoita samaa kuin alipaino. Lapsi voi olla hoikka ja kasvaa miinuksella ja paino on silti NORMAALI.
Alipaino ei todellakaan ole tavoiteltava tila, olen itse th ja mielummin soisin lapsen olevan hieman ylipainoinen kuin alipainoinen.

Alipainoinen huonosti syövä lapsi on aiheuttanut todella paljon huolta ja murhetta meillä.herkut maistuu, mutta ruokahalua on olematon. Jos kylässä saa 2 keksiä niin seuraavalla aterialla ei syö taatusti mitään. Herkkuja pitää siis kontrolloida tarkkaan, että söisi terveellistä ruokaa ja veriarvot pysyisi ok eikä maha mene ummelle.

Meillä kans vauvasta asti pitänyt lisäillä öljyä ruokiin, joka aterian saa tapella et menee ees jotakin sinne mahaan asti. Siltikään tuntuu ettei paino ikinä oo noussu riittävästi, tuntuu et syyllistetään siitä sitte vanhempia!
Esikoinen on vähän pullukampi, on ollu helpompi kattoa ettei paino nouse liikaa. Kunhan syö terveellisesti.

Alipaino on pahempi kuin ylipaino. Jos lapsi ei syö vaikka mitä tekisi ja on kitukasvuinen. Ylipainoiselle lapselle yleensä riittää kun jättää herkut vähemmälle ja lisää liikuntaa.

Mun lapseni, koululainen jo, oli vauvanakin liian laiha. Joka neuvolan jälkeen itkim silmät päästäni. Edelleen on liian laiha mutta en jaksa ottaa siitä enää niin stressiä.

Olen raskasna, jos uusi vauva tulee olemaan samaa kokoluokkaa, päätin jo nyt etten ota samanmoista huolta kuin silloin.

Se joka sanoi että kaksi lasta toinen lihava toinen ei, anna tästä lähtien molemmille saman kokoinen annos ruokaa. Ja ap anna vähemmän, lapsi tarvii yllättävän pienen ruoka-annoksen aikuiseen verrattuna. Ruokajuomana vettä tai lasi maitoa, mehua ja limsoja ei litkitä pitkin päivää.
Herkkupäivänäkään ei liikaa herkkuja, pahimmillaan rajaton herkuttelu aiheuttaa niitä aikuisia jotka valittaa lihavuuttaan kun on vaan yks herkkupäivä ja sillonkin syö vaan 5kg herkkuja pullaa ja jäätelöä.