Lpauusiän autismi ja asperger

meidän tytöllä on kyllä oppimisvaikeuksia joissain aineissa, esim. matikka on hänelle uskomattoman vaikeaa. Hänellä siis asperger. Tietyllä tapaa uskon hänen häilyvän aspergerin ja autistin rajamailla... Psykologi sanoi että hän on kuitenkin liian välkky ollakseen autisti.

"24" tässä. Diagnoosin saaminen taitaa olla pitkä prosessi. Ollaan oltu tutkimuksissa, mutta varsinaista diagnoosia ei ole saatu ja tilannetta seurataan. Siis sitä, miten autistiset piirteet kasvun myötä kehittyvät. Itse pelkäsin ihan syvääkin autismia pojan ollessa 1-2 vuotias, mutta sitten hän alkoi puhua. Nyt isoimpana ongelmana leikkitaitojen puute ja epätyypilliset kiinnostuksenkohteet. Eli ehkä sinne aspergerin suuntaan sitten.



Ja Perheklubia kaipaan minäkin, vertaistuki tuntuu olevan ainoa tuki näissä pohdinnoissa!

Ihan sama meillä, yhtäkkiä puhetta alkoikin tulla ja uskoin jo, että kyllä tämä tästä ja lapsi normalisoituu. Mutta ei tässä niin hyvin käynyt, vaikka tietenkin olen onnellinen tästä tilanteesta, siis puheesta ja muustakin kehityksestä. Meilläkään ei leikitä niin hyvin, kuin pitäisi ja kiinnostuksen kohteet ovat myös mitä ovat..

Tietääkö joku viisas, mitä eroa on autismi(/asperger)-diagnoosin saaneilla ja vain "autistiset piirteet" omaavilla lapsilla? Missä siis menee raja, että on autistinen tai että on vain piirteitä?

Ovatko "pelkät" autistiset piirteet sellaisia, jotka iän myötä katoavat?

jotka voivat yhdistyä johonkin muuhun diagnoosiin, esim. adhd+as-piirteet - tai sitten esiintyä pelkästään.

Kyse on siitä, että ko. piirteitä ei ole riittävästi puhtaan as-dg:n saamiseksi. Tutkimuksissa täytetään diagnoosia varten monikohtaista oirekyselyä, ja jos pisteitä on tarpeeksi, tulee as-dg, mutta vähän vaille jäävillä pisteillä voi tulla piirteitä aspergerista -dg.

Ko. piirteiden voimakkuudesta ja kasvu/oppimisprosessista riippuu, miten lapsi aikuistuessaan oppii tulemaan toimeen. Voi olla, että ihan kaikkea ei enää aikuisena sivullinen huomaa, mutta sinänsä piirteet EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ KATOA mihinkään. Ihan samoin kuin as-henkilöistä osa oppii kompensoimaan sosiaalista kömpelyyttään aika hyvinkin, mutta haastavampaa se silti on kuin normaalihenkilölle (mitä sellainen onkaan ;-D)

Diagnoosilla "as-piirteitä" voi saada tukitoimia mm. päiväkotiin ja kouluun, eli ei ole mikään yhdentekevä dg.

-14/16-

Autisteilla oppimisvaikeuksia ja asperger yleensä haka koulussa.

aspergertytöt ovat enemmän 'normaalinoloisia', eivät mitään älykköjä samalla tavoin kuin assipojat! Kiinnostuksen kohteet voivat olla tavalliset, ei mitään matemaattista kuin pojilla. Esim. meidän tyttöä kiinnostaa Bamsenalle...

keskimäärin älykkyys on normaalihajonnan piirissä.

Mutta tyypillisesti as-ihmisillä on epätasainen kykyprofiili. Joissain asioissa tosi huonoja, toisissa erittäin hyviä.

Esim. omalla as-pojallani matematiikka on erittäin vahvaa, samoin kielet (valokuvamainen muisti, oppii kertavilkaisulla sanat). Avaruudellinen hahmotus ikätasoisia paljon edellä. Mutta sitten taas reaaliaineissa ei ole sen kummempi haka, ok kylläkin. Lastenlinnan autismiyksikön erityisopettaja, Pekka Kokemäki (ihan mahtava ihminen muuten, asiantuntijana loistava ja oikein mukava tyyppi!) sanoi sopeutumisvalmennuksessa, että tyypillisimmillään autismikirjolaisilla on vaikeuksia mm. juuri reaaliaineissa siksi, että abstraktien asioiden oppiminen ja johtopäätösten teko on heille haasteellista. Esim. sana kasvipeitto ei välttämättä autismikirjolaiselle avaudu maata peittävänä kasvikerroksen kokonaisuutena, vaan kirjaimellisesti kasveista tehtynä peittona...

-14/16-

Lpauusiän autismi ja asperger

sen verran, että meillä niitäkään ei viime tutkimuksissa merkitty papereihin, koska pojalla on paljon myös "ei-autistisia piirteitä". Hän esimerkiksi osaa jäljitellä muita (ongelmana nyt, ettei se kiinnosta häntä...). Aikuiset myös saivat häneen helposti kontaktin ja osasi ilmaista/tunnistaaa tunteitaankin jonkin verran. Ja puhe siis oli ikätasoista.

Nyt kohta sitten tarkistetaan tilannetta, ja voipa olla että niitä piirteitä taas hänessä nähdään, koska isommalta lapselta vaaditaan enemmän. Onnellista on, että hän puhuu niinkin hyvin, mutta eiköhän sieltä ennemmin tai myöhemmin joku diagnoosi napsahda, ero normikavereihin on kuitenkin aika selvä :/

t. 24

Autismi on edelleen arvoitus

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100308

Autismin diagnoosin erotuskriteereitä: http://assijorinat.blogspot.fi/

Diagnoosilla on kyllä paljon merkitystä juuri siinä, millaisia tukitoimia tulee päiväkodissa/koulussa saamaan. Paljon tapahtuu myös ns. vääriä koulusijoitteluja juuri "autistiset piirteet" diagnoosilla, kun autismiluokka voi ollaa liian "heikkotasoinen" mutta taas esim. EDY-ryhmät (kielellinen erityisvaikeus) taas liian haastava ja vuorovaikutuksellinen tällaiselle lapselle. 

[quote author="Vierailija" time="06.02.2013 klo 13:54"]

Olen luullut, että ko. kielihäiriö (dysfasia) poikkeaa (hyvätasoisesta) autismista siinä, että siinä puuttuvat nämä hankalat autistiset piirteet, tai jos niitä on, ne ovat selkeästi lievempiä kuin diagnosoidussa autismissa.

Dysfasia ja autismi ovat molemmat neurologisia sairauksia. Muuta yhteistä niissä ei sitten ole.
Dysfasia on puheen ymmärtämisen ja/tai tuottamisen vaikeus. Siihen ei kuulu autistisia piirteitä.

Semanttis-pragmaattiseen dysfasiaan kuuluu autistisia piirteitä. Joskus aiemmin SPD tosin laskettiinkin autismin kirjoon kuuluvaksi, mutta ei enää nykyään.

Aspergerin syndrooma on poistumassa. Samoin diagnoosina autismi. Aspergerin syndroomasta ei tule autismidiagnoosia eikä autismidiagnoosista Aspergerin syndrooman. 

Nämä kaksi diagnoosia yhdistetään yhdeksi sama samaksi diagnoosiksi, joka onASD. Tavallaan kumpikin poistuva diagnoosi siis tulee toista puoli tiehen vastaan ja syntyy autismin kirjon diagnoosi eli ASD.

Tuliko selväksi. 

Dysfasia on alaluokiteltu neljään eri dysfasian muotoon, jotka muodot tai osa muodoista voivat esiintyä samalla henkilöllä yhtä aikaa. Aspergerin syndrooman diagnoosia ei voi antaa yhtä aikaa henkilölle, jolla on dysfasia diagnoosi ja päinvastoin. Kun on tämmöinen tilanne ollut, niin diagnoosiksi on pitänyt antaa HFA. HFA on likipitäen sama kuin Aspergerin oireyhtymä esim. Ruotsissa ei erotella enää HFAta ja Aspergerin oireyhtymää. Tämä erottelu juontuu juurikin amerikkalaisesta erottelusta, että Asperger diagnoosissa henkilöllä ei osaa olla minkäänlaista huomattavaa poikkeavaa kielellisen kehityksen viivästymää. Kielellinen viivästymähän voi olla autsimia tai puhdasta dysfasiaa. Dysfasiassa henkilö ei ole kehitysvammainen, mutta autismista johtuvaan kielelliseen viivästymään liittyy juuri kehitysvammaisuus. HFA ei siten ole ollenkaan lähelläkään Kannerin oireyhtymää eli lapsuusiän autismia. Dysfasian eri muodoista juuri semanttispragmaattinen dysfasia ilmenee myöhemmin Aspergerin oireyhtymän piirteinä ja Aspergerin oireyhtymän diagnoosina. Usein, kun dysfasian muotona on ollut pelkkä SPD, niin se on voinut olla niin lievä tai huomaamatonkin, että sitä ei ole edes diagnosoitu, ja siten diagnosointi on lykkääntynyt siihen, kun sitten neurologiset erityisvaikeudet tullet vahvemmin esille Aspergerin oireyhtymän piirteinä. Sitten on lapsia, joilla on lapsuudessa ollut dysfasia ja jopa vaikeakin dysfasia, mikä kuitenkin kuntoutuksella saatu alle diagnosointi kriteeriin, mutta jäljelle on jäänyt Aspergerin oireyhtymä. Dysfasiahan (ainakin lievä ja keskivaikea dysfasia) on kuntoutettavissa ja yleensä henkilö kuntoutuukin jo aikuisikään mennessä siten, että diagnoosikriteerit dysfasiaan eivät enää aikuisena täyty. Siten henkilön diagnoosihistoria voinut olla viivästynyt puheen kehitys - dysfasia - dysfasia ja autistiset piireet - HFA - Aspergerin oireyhtymä ja dysfasian jäkitila. 

Aspergerissa ja Autismissa ei ole muuta eroa kuin se, ettei ensinmainitussa esiinny älyllistä jälkeenjääneisyyttä ja/tai puheenkehityksen viivästymää.

Itse olen kuullut, että HFA-diagnoosilla saa ainakin joillain paikkakunnilla paremmin palveluita kuin AS-diagnoosilla, koska jostain syystä monella tuntuu olevan sitkeästi se käsitys, että AS on ns. "hyvin pärjäävien" diagnoosi.

No, autistit ovat kai vielä sulkeutuneempia ja syrjäänvetäytyvämpiä, assi voi olla hyvinkin puhelias, mutta ei hallitse aitoa, vuorovaikutuksellista keskustelua, vaan puhe on ennemminkin yksinpuhelua tai "luennoimista".

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 19:30"]

No, autistit ovat kai vielä sulkeutuneempia ja syrjäänvetäytyvämpiä, assi voi olla hyvinkin puhelias, mutta ei hallitse aitoa, vuorovaikutuksellista keskustelua, vaan puhe on ennemminkin yksinpuhelua tai "luennoimista".

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Aspergereitakin on hyvin monentasoisia ja monia aspergereja ei ulkopuolinen voi "tunnistaa" mitenkään.

Puhuit kuin minun pojastani. Joku kommentoi tuolla dysfasiasta, ettei siihen muka liittyisi autistisia piirteitä, mutta kyllä mielestäni voi liittyä, esim. Leikin kehittymättömyys, raivokohtaukset ym.

Dysfasia on ihan eri asia kuin autismi, ja dysfasiaakin on erilaista (puheen tuoton motorisia ongelmia, puheen ymmärtämisen ongelmia, kuulon hahmoittamisen ongelmia, jne.) Semanttispragmaattisessa dysfasiassa lapsella on vaikeuksia asiayhteyksien ja tunneilmaisujen ymmärtämisessä, ja se on lähellä autismia. Mutta muut dysfasiat kyllä selkeästi eri asioita kuin autismi.

Puhuit kuin minun pojastani. Joku kommentoi tuolla dysfasiasta, ettei siihen muka liittyisi autistisia piirteitä, mutta kyllä mielestäni voi liittyä, esim. Leikin kehittymättömyys, raivokohtaukset ym.

Leikin kehittymättömyys dysfasiassa liittyy siihen että lapsi ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa, ja leikkitaidot eivät pääse kehittymään. Kun puhetta ja puheen ymmärtämistä alkaa tulla niin leikkitaidotkin kehittyvät.

Raivokohtauksia tulee kun lapsi yrittää sanoa jotain ja häntä ei ymmärretä kun puhe on vaikeaselkoista, tämä luo turhautumista joka johtaa raivoon. Kun lapselle opetetaan vaikka puhetta korvaava kommunikointimenetelmä, esim viittomat, niin raivokohtaukset jäävät pois.

Syyt tällaiselle käyttäytymiselle ovat siis dysfasialapsilla erilaiset kuin autistisilla lapsilla.

"Kun joku jankkaa, että autismilla sitä ja aspergerilla sitä. Vaikka molemmat ovat autisteja."



Asperger ei ole autismi. Aspergerin syndrooma kuuluu autismin kirjoon. Autismin kirjo on laajempi käsite kuin autismi! Tulevaisuudessa diagnostiikka kuitenkin muuttuu ja ilmeisesti nuo kaksi diagnoosia tulevat saman autismi-käsitteen alle. Onko se sitten hyvä vai huono juttu? Aika näyttää. Epäilen, että monimutkaistaa asioita entisestään.



Itselläni sekä autistinen lapsi että asperger-lapsi. Huomaa, että moni ei suhtaudu enää kovin vakavasti autismi-diagnoosiin, kun aspergereja pidetään nykyään autisteina. Ennen autismi-sanaan suhtauduttiin vakavammin. Nyt moni vähättelee, kun ei ymmärrä, miten vakava vamma on kyseessä. Itse toivon, että autismi ja asperger pidettäisiin eri sanoina, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mistä on kyse.



Oman sotkunsa asiaan tuo se, että osaaminen autismin kirjon suhteen vaihtelee paljon. Osa saa kovinkin lievissä tapauksissa asperger- tai autismi-diagnoosin. Tarkoitan siis sitä, että ihminen saa asperger-diagnoosin, vaikka hänellä on vain yksittäisiä piirteitä ja pärjää elämässään ilman tukitoimia sekä sitä, että asperger-diagnoosin sijaan diagnosoidaan autismi, vaikka asperger kuvaisi henkilöä paljon paremmin.



Miksi ero on tärkeä? No vaikkapa siksi, että autistit pääsevät kehitysvammapalveluiden piiriin, aspergerit eivät (ellei lisänä ole kehitysvammaa). Autistit pääsevät autismiluokalle, asperger-lasten vanhemmat eivät lapsiaan yleensä sinne edes halua. Eniten kuitenkin siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, mistä toinen puhuu: puhutaanko itsenäiseen elämään (saattaa sisältää vähäisiä tukitoimia) kykenevästä ihmisestä vai puhutaanko ihmisestä joka on riippuvainen koko elämänsä toisten tuesta (merkittävä tuen tarve).

Nämä diagnoosit (asperger, dysfasia, ADHD, Tourette) ovat "lähellä toisiaan". Ei ole lainkaan harvinaista, että henkilöllä, jolla on joku neuropsykiatrinen diagnoosi, on myös toinen neuropsykiatrinen diagnoosi tai piirteitä yhdestä tai useammasta neuropsykiatrisesta diagnoosista. Harvinaista ei myöskään ole se, että diagnoosi vaihtuu lapsen kasvaessa.



Dysfasian ja autismin ero on kyllä selkeä. Sen sijaan dysfasiaa ja aspergeria sekoitetaan keskenään toisinaan ainakin pienten lasten kohdalla. Ero selkenee, kun lapsi kasvaa.