Adoptoitavaksi antaminen

Syitä en halua laittaa tähän, mutta sen kerron että mikään suutus-/kiukuspäissään tehty päätös tämä ei ole. Pitkän pohdinnan tulos.

Mut luulen et ton ikäsen kanssa menee sijaisvanhemmuuden kautta ennemmin kuin suoraan adoptoitavaksi, ihan veikkaus vaan, ei omak. kokemusta.

Mutta eihän sekään ihan tuosta vain käy. Eihän kukaan sijoita lasta, jonka perhetaustassa ei mitään ongelmia alkoholismia, muita päihteitä, väkivaltaa tms.



T2

Pakkohan siinä tilanteessa on jotain tehdä.

Toivottavasti lapsi pääsee adoptoitavaksi eikä sijaisperheeseen. Se on täysin eri asia!

Pelkään perheeni ym. reaktiota.



ap

pohtinut ja sinulla on hyvät perusteet ko. asialle. Kysymykseen tulee varmasti sijoituskoti, ei (ainakaan suoraan) adoptio.

Ei lasta voi heitteillekään jättää...

Itse en ainakaan, vaikka välillä tuntuu vaikealta. Kyllä poika on kaikki kaikessa

Lähden selvittelemään asiaa. Meidän alueellamme on onneksi ihana ja mukava lastenvalvoja.



ap

ratkaisu, kuin adoptiokaan. Adoptio sijoitusperheeseen on mahdollista myös myöhemmin.

Sijaisperheessä kasvaneista lapsista voi tulla aivan yhtä tasapainoisia aikuisia ja heitä kyllä rakastetaan kuin omia lapsia. Lisäksi vielä se, että biologinen äiti voi aivan eri tavalla olla jatkossakin mukana lapsensa elämässä, esim. tapaamisten kautta.



Tuttavapiirissäni eräs äiti päätyi antamaan lapsensa adoptioon (olisi ollut syitä huostaanottoonkin). Nyt lapsesta on jäljellä vain muisto, ei edes isovanhemmat tiedä, mihin lapsi adoptoitiin. Se on niin lopullinen ratkaisu!

Varmasti olet harkinnut tarkkaan, mutta onko sinulla tosiaan taustalla painavat syyt? Ettet varmasti tuli katumaan päätöstäsi jälkeenpäin milläänlailla?

Ap ei ilmeisesti ole jättämässä lastaan heitteille, vaan varmasti pyrkinee takaamaan lapselleen paremmat lähtökohdat elämään. Se on sitten eri asia, kuinka asianlaita todellisuudessa on. Tämän asian pohtimiseen Ap nyt tarvitsee asiantuntija-apua, jota hän ilmeisesti on lähtemässä hakemaan. Tsemppiä Ap:n elämään, toivottavasti asia järjestyy kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Riippuu tietysti paljon bio-, ado- ja sijaisvanhemmista ja monesta muusta tekijästä, mutta yleisesti ottaen jatkuvuus ja turvallisuus on ihan eri luokkaa koko perheellä jos se on " kerrasta poikki" ja lapsesta tulee uusien vanhempiensa oma.



Ja ap, ota yhteyttä tosiaan oman kuntasi sosiaalitoimistoon tai Pelastakaa lapset ry:een. Siellä saat " adoptioneuvontaa" , jossa tilannettasi käydään läpi eikä todellakaan oleteta, että right, sinähän annat nyt lapsesi pois... Mutta ei myöskään painosteta pitämään, jos tilanne on mahdoton. Parhaassa tapauksessa saat sieltä rahkeita, joiden avulla voit pitää lapsesi. Toiseksi parhaassa tapauksessa saat kertoa, millaiseen perheeseen lapsesi haluat pääsevän.

Jos kyseessä olisi esim se, että ap vakavasti sairas eikä lapsen isästä olisi huoltajaksi, luulisin, että hän olisi ottanut asian puheeksi jo oman hoitavan tahonsa kanssa.

Voisitko ajatella keskustelevasi asiasta vanhempiesi/sisarustesi/sukulaistesi/lapsen kummien kanssa jos he haluaisivat ottaa lapsesi? Heillä voisi olla apuja tilanteeseesi.

Yleensä lapsen sopeutuminen alkaa n. 3 päivän päästä luovutuksesta. Sopeutumisprosessi vie yleensä n. vuoden, jonka jälkeen lapsi on kiintynyt vanhempiinsa jo varsin tiiviisti; toinen virstanpylväs on aika, jolloin lapsi on ollut perheessä puolet elämästään, eli jos lapsi tulee 1,5-vuotiaana, hänellä on 3-vuotiaana merkkipaalu kiintymyksen kehityksessä.



t. adoptioäitinä nyt toista vuotta :)

Että miettikää vaikka tältä pohjalta! Ihme sakkia täällä! Voimia ap:lle paljon!



T. Eräs aikasemmin jo vastannut ja kertonut tahot johon ottaisin itse yhteyttä

En halunnut lasta alunperinkään. Sain tietää raskaudesta liian myöhään. Ehkäisy petti.

Lapsella ei ole isää, virallisesti. Isä ei ole koskaan tavannut lasta eikä kuulu elämäämme millään tavoin. En ole " teiniäiti" .

Sukulaisten ja vanhempieni painostuksesta en antanut lasta adoptioon heti lapsen synnyttyä, vaan päätin yrittää. Nyt en enää jaksa, enkä halua. Uskon, että lapsella on parempi olla paikassa missä häntä todella rakastetaan ja missä hän on todella toivottu ja haluttu.



Kiitän vielä kerran saamistani tiedoista ja niistä muutamista lohdun sanoista. Jos joku haluaa ajatella tämän olevan provo, niin ihan vapaasti.



En halua kommentoida tähän asiaan enempää.



ap