Eläisitkö mukavasti matkustellen ym., mutta vähän ahtaassa asunnossa

Asumme rivitalossa joka on kahdessa tasossa, tilaa on neljälle ihmiselle ihan hyvin n. 100 neliöä, mutta tavaraa on paljon (sitä toki on tarkoitus karsia) Silloin kun ostimme tämän asunnon ei ollut tiedossa että tulisi lisää lapsia, tai että niitä tulee vielä kaksi yhtäaikaa (vanhin oli silloin vielä kotona, nyt omillaan). Meille suurin ongelma on se että asunto on kahdessa kerroksessa, ja makuuhuoneet on eri kokoisia ja yksi alhaalla ja kaksi ylhäällä, tuntuu että huoneet ei mene hyvin millään lailla sitten kun lapset tarvitsevat omat huoneet. Minulla on ollut aina haave omakotitalosta. Nyt olemme löytäneet sopivan talon, joka on yhdessä tasossa, ja jossa on parempi pohjaratkaisu. Lisälainaa ei tarvitse ottaa, ostamme niin halvan talon (halvemmalta alueelta). Myös sitä mietimme että kun tulemme vanhaksi, jaksaako taloa ja pihaa hoitaa. Se talo jonka aiomme ostaa on aika lähellä rivitaloasumista, koska tontit ovat todella pieniä, piha ei ole juuri tämän nykyisen rivitaloasunnon pihaa suurempi. Ja ajattelen kyllä sitäkin, että jos elämme niin pitkään että saisimme lapsenlapsia, olisi mukava että on makuuhuoneita heidänkin yöpymistään varten, ja se pieni aidattu puutarha. Kun muutamme lähiöön, siellä on palvelut lähempänä kuin nyt, terveyskeskus, hammashoitola, kirjasto, ja kioskilla postipalvelutkin. Päiväkoti ja koulu myös lähellä. Keskustaan ei silti ole oleellisesti pidempi matka, ja lähiöstä kulkee bussikin paremmin keskustaan, jos sille on tarvetta.

Meille nämä kaikki asiat ovat tärkeämpiä kuin matkustelu. Oli meilläkin välillä ajatus, että ostetaankin halvempi kerrostaloasunto, ja saadaan lainaa pienemmäksi. Mutta kuitenkin se oma rauha ja oma piha on kuitenkin tärkeämpi kuin lainan määrä, kun lainaa kuitenkin saadaan maksettua.

Lisälainaa emme olisi tässä elämäntilanteessa voineet ottaa, ja jos tarjoustamme ei talosta hyväksytä, jatkamme tässä asumista ainakin muutaman vuoden.

Kotona ollaan niin paljon, että sen viihtyvyys on paljon tärkeämpää kuin matkat. Emme ole mitään rannalla makaajia, eikä alkoholin juominenkaan kiinnosta. Kerran vuodessa käydään kotimaan reissulla omalla autolla, ja se saa nyt riittää.

vähän vaatimattomampi asunto ja taloudellisesti väljempi elämä.

Asutaan 90 m2 rivarissa, jossa on puutetta säilytystilasta. Siihen ollaan saatu helpotusta tarpeettomasta tavarasta luopumalla.



Olen lapsuudessa ja nuoruudessa ihan riittävästi saanut kokea köyhää elämää. Sitä, että kaupassa pitää laskea rahoja, eikä ole varaa käydä elokuvissa tai ulkona syömässä. Matkoista ei voinut haaveillakaan.

Vanhempani valitsivat silloin ison ok-talon suurella tontilla. Tilaa oli valtavasti, mutta rahasta puutetta. Ei se kivaa ollut.



Viihdyn hyvin nykyisessä kodissani ja olen tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseen.

Mahdutaan kotiimme ihan hyvin, lapsetkin mahtuvat leikkimään ja kaverinsakin näyttävät meillä viihtyvän.



Isommassa asunnossa olisi tietysti se etu, että säilytystilaa olisi enemmän. Itseni tuntien kuitenkin uskon, että osaisin kerätä sinnekin liikaa tavaraa sitten saisin taas taistella säilytystilaongelman kanssa ;)

Meidän 5-henkinen perhe elää 93 neliön rivitalossa, jossa kahdella lapsista on yhteinen huone. Pohdimme samoja kuin tekin, mutta päädyimme jäämään nykyiseen asuntoon. Yksi päätökseen vaikuttanut tekijä oli tuo, että rahaa jää matkustamiseen ja muuhun mukavaan, lisäksi asunnon sijainti on lasten kouluja ja päiväkotia ajatellen paras mahdollinen.



Karsimme kaiken turhan tavaran, ja säilytystilaa tuntuu nyt olevan ihan riittävästi - lukuunottamatta eteistä. Ongelmana ovat juuri nuo koko perheen ulkovaatteet sekä urheiluvarusteet - luistimet, monot, pyöräilykypärät, jne. Tilannetta helpottaa, kun kausittain raijaa varastoon aina ne kamat, mitä ei sillä hetkellä tarvita. Kai ne luistimetkin voisi myös talvella pitää varastossa, mutta toisaalta olemme niin laiskoja, että sitten tulisi harvemmin mentyä luistelemaan. Eli ollaan nyt vaan sinnitelty eteisen pursuilevien kaappien kanssa, kun muutakaan ratkaisua ei ole keksitty.



Yleisesti ottaen olemme toistaiseksi silti tyytyväisiä tilanteeseen, isompaa asuntoa harkitaan ehkä uudelleen, kun lasten teini-ikä lähestyy.

lastenhuoneisiin parvisängyt, alle mahtuu kirjoituspöytä ja vähän jää tilaa lattiallekin makuuhuoneisiin katonrajaan hyllyjä, jonne saa harvemmin käytettyä tavaraa / vaatteita laatikoihin sängynaluslaatikot teillä varmaan on käytössä...?

Me ostettiin viime kesänä lastenhuoneisiin isot parvisängyt, joissa on sängyn alapuolella 2 m * 0,6 m pöytä sekä seinähyllykkö kirjoille ja muulle tavaralle.

Pöydän alle jää vielä hyvin tilaa lelulaatikoille.

Lapset saivat todella upeat työtilat ja paljon lisää tilaa huoneisiinsa. Ovat itsekin todella tyytyväisiä muutokseen ja pitävät huoneistaan.

Meillä on tosi pieni eteinen, mutta korkea. Muutimme kaappia niin, että nostimme takkitangon niin ylös kuin mahdollista (=minä 165 cm pitkä yllän) ja laitoimme takaseinään alemmas koukkuja lasten (7 ja 9) takeille. Kaapin ulkopuolelle seinään laitoimme pari koukkua lisää, niissä on talvella lasten luistimet kangaskasseissa + kypärät. Sukset ovat kesällä kellarikomerossa ja talvella partsilla. Kesällä siirrämme talvitakit kellariin ja tuomme kesätakit sisään.



Saimme mahtumaan korkea, mutta pohjan pinta-alaltaan pienen lipaston johon saimme pipot, hanskat ja huivit.

Asun kotonani ihan joka päivä ja haluan mukavuutta jokaiseen päivään. Siksi pihistelen muussa, kuten matkustamisessa, jotta voin asua isossa kerrostaloasunnossa keskustassa, palveluiden, mutta myös kävelyreittien lähellä.

Asunnossa yhteensä 41 enkä silti matkustele mukavasti kovin usein. Onneksi asuntolaina ei paina. Tällaista on keskituloisen yh:n arki.

Meillä kolme lasta ja kaksi vuotta sitten rakennettu iso omakotitalo pääkaupunkiseudulla.

panostaisin ehdottomasti asumismukavuuteen ja arkeen kuin kerran tai kaksi vuodessa tehtävään matkaan. Meillä lapsilla isot huoneet, kuntosali ja oma luistelukenttä pihassa. Lainaa maksellaan, mutta koti on ihana. Tilaa tarvitaan nyt kun lapsetkin ovat pieniä, toisin kuin eläkeläisenä, jolloin voi asua ahtaammin ja sitten vaikka matkustella. Itse en niin tuosta matkustelusta perusta, enemminkin haluan nauttia omasta kauniista ja tilavasta kodista pihoineen jossa lapset ja koirakin viihtyvät.

johan se perheessä välejäkin kiristää tuo uskomaton tilanahtaus. Kotona vietätte arkea joten eiköhän se arjen sujuvuus ja viihtyvyys ole tärkeämpää kuin matkustelu!

Meillä nautitaan ennemmin omasta talosta ja mökkeilystä kun luontoa saastuttavasta matkailusta. Lapsilla paljon kavereita jotka aina tervetulleita esim yökylään. Tilaa 250 neliötä ja pääkaupunkiseudulla asutaan. Lainaa maksellaan vielä eräskin vuosi, muttei tuo mitenkään ahdista..

Asumme miehen kanssa kaksistaan 120 neliön rivarihuoneistoa. Asunto on jo velaton. Miehellä on kovat haaveet talon rakentamisesta ja haluaisin itsekin suunnitella ihan oman talon.



Ongelma on vaan siinä, että nykyinen kotimme on ihan helmipaikalla. Mäen laella, josta hyvät näköalat merelle. Uimaranta, venesatama ja kotikaupunkimme palvelut molemmat 300-500 m päässä (eri suunnissa toki). Silti rauhallinen tontti, pihalle ei kuulu liikenteen ääniä, linnunlaulua vaan. En usko, että mistään löydämme näin hyvää tonttia, ainakaan millään kohtuullisela summalla. Ja enää en suostu asumaan kodissa, johon ei näy auringonnousu horisontista!



Meilläkin on säilytystilasta puutetta. Tosin olemme ostaneet erillisen varaston ja meillä on mökki, jonne voi myös siirtää tavaroita ja vaihdella sitten esim. kausivaatteiden sijaintipaikkaa.



Mielestäni tänne sopisi yksi lapsi. Silloin joutuisimme tosin luopumaan joko kirjastosta tai elokuvahuoneesta ja tekemään toisesta lastenhuoneen. Jos olisi kaksi lasta, niin sitten pitäisi luopua SEKÄ kirjastosta että elokuvahuoneesta. Hm...



Eli meillä on nyt oma makuuhuone, yläkerrassa oleskeluhuone, alakerrassa keittiön ja ruokailutilan yhteydessä oleskelutilaa, elokuvahuone, kirjasto/työhuone, kaksi vessaa ja sauna, jonka yhteydessä kodinhoitotila.

Periaatteessa, jos olisi lapsia, tuon yläkerran oleskelutilan voisi muuttaa työhuoneeksi ja alakerran ruokailutilan yhteydessä oleva oleskelutila olisi sitten se "olohuone", jossa katsottaisiin myös telkkaria...



Ja kun ei ole enää velkaa, niin kyllä, matkustellaan ihan jonkin verran ja käydään konserteissa, teatterissa, oopperassa, vietetään viikonloppuja Tukholmassa ja hotellissa muuallakin vähän miten lystää.



En haluaisi luopua tästä. Mutta olisi myös ihanaa toteuttaa ne visiot, joita on talon suhteen! Puutarhahommat ei tosin voisi vähempää kiinnostaa.

joten täällä ei neliöillä ole niin väliä. Iso talo ja pieni laina, joka on maksettu ajat sitten. Ei tarvitse ainakaan asuntolainan takia kitsastella.

ja pohtisin säiltysongelmaan ratkaisut.

Kannattaa palkata vaikka ammattilainen tekemään muutoksia asuntoon jos omat ideat eivät riitä. Muutama vinkki:



-Karsikaa "kaikki" sellaiset huonekalut pois joissa ei ole säilytystilaa, ja krovatkaa sellaisilla joissa tilaa on. Esimerkiksi jos olohuoneessa sohvapöytä --> vaihtakaa tilalle arkku jonka sisään saa tavaraa ja samalla toimii pöytänä.



-Käyttäkää puusepän palveluita, voitte esim. laittaa eteiseen kaapin joka kirjaimellisesti yltää lattiasta kattoon =ylähyllyille saa harvoin käytössä olevaa tavaraa. Tai vaihtoehtoisesti voitte laittaa osan tekeista ym. yläosaan ja laskea takkitelineen alas "narusta vetämällä" kun tarvitsette niitä.



-Puuseppä voi tehdä lasten huoneisiin mittatilaushuonekaluja, esim. sängyt voi tehdä niin että sännky rakennetaan lipastojen päälle. Tuolloin sängyn alla on tilaa tavaroilla, tähän tapaan:

http://www.pikkuleo.com/wp-content/uploads/2012/01/BOHS9076-ANIS.jpg

Puuseppä voi tuon tehdä niin, että alaosa on kokonaan lipastoa/kaapistoa eikä ole yhtään ns. "hukkatilaa".



-Karsikaa myös kaikki turha pois, ja taas voi miettiä tavaroiden monikäyttöisyyttä: jos tarvitsee varapatjan missä sitä säilyttää? Yksi vaihtoehto on pitää esim. sängyssä toisen patjan alla tai sitten hankki ilmapatja tai patjarahi (tosin rahinakin voisi käyttää sellaista mihin sää tavaroita sisälle).

Olin pitkään ollut pätkätöissä, joten asuntolainaa ei silloin uskallettu ottaa. Sain sitten vakipaikan ja rupesimme miettimään, vaihdammeko isompaan asuntoon vai teemmekö muuta kivaa. Lapset olivat silloin 10- ja 13-vuotiaita.



Kysyimme lapsilta, vaihdetaanko asuntoa, että he saavat omat huoneet vai matkustellaanko ja säästetään heille opiskelurahat. Lapset valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon. Niinpä siis jatkoimme ahtaasti asumista ja teimme upeita reissuja ulkomaille. Ns. rantalomalla olimme yhden kerran ja huomasimme, että se ei ole meidän juttu.



Nyt lapset ovat opiskelijoita ja me kaikki olemme sitä mieltä, että oikea ratkaisu tuli tehtyä. Matkoilta on mahtavia muistoja ja kaikenlaista on opittu. Hyvin me tässä asunnossa pärjättiin, kun pidettiin tavaramäärä kurissa ja asennoiduttiin oikealla tavalla.

Molemmatkin voi saada jos on tarkka; nyt kun korot on alhaalla voi hyvin pitää hieman alempaa kk erää lainankuoletuksissa. Et kerro minkäsuuruiset nettotulot teillä on, mutta jo 200-300€ kuukaudessa alempi kuoletus ja sama summa lomatilille antaa mahdollisuuden käydä kerran vuodessa reissussa. Tuohon sitten mahdolliset bonukset, lomarahat ja veronpalautukset = 2. matka.



Me päätimme tehdä noin. Asumme ihanassa omakotitalossa väljästi, mutta meillä ei ole tarkoitustakaan maksaa sitä koskaan kokonaan. Lainan maksu on kuin laittaisi rahaa säästöön - tällähetkellä pottiin kertyy 1000€/kk. Kk erä on 1300€ korkoineen ja asumiskulut niin alhaiset että rahaa jää matkustamiseenkin.



Jonain päivänä nuorinkin lapsista on poissa kotoa - muutamme rivariin ja meillä on kiva potti käyttörahaa eläkepäiviksi. Vaikka sitten muuttaisimme pois Suomesta kokonaan:)

On tilaa 150m2 vanhassa ihanassa omakotitalossa ja vajaa 2000 neliön puutarha hedelmäpuineen.

Me nautitaan omasta talosta, grillaamisesta, ulkosaunomisesta ja käydään lasten kanssa retkillä ja matkaillaan kotimaassa jos aikaa ja rahaa on.



Meille valinta on ollut helppo, laitetaan rahat mielummin kiinni kotiin (remppaan ja sisustukseen) ja nautitaan väljyydestä sekä toistemme seurasta. Muutama ulkomaanmatka vuodessa ei antaisi meille yhtä paljon.



Jos tuntuu että elämä kapenee ostamalla talon, niin isompi rivitalokämppä/kerrostaloasunto tai järjestelyillä lisää tilaa entiseen.

AP kirjotti että heillä laina on kohta maksettu, te ette edes aio maksaa lainaanne.



Eli AP:lla on varsin edullista asumista kun lainaa ei kohta ole, itse en ottaisi uutta lainaa tuossa tilanteessa. Elämä ilman velkaa on vapauttavaa, halpaa asumista ja vaikka jäisitte työttömiksi teillä olisi varaa pitää kohtuullisen hyvä elintaso eikä asunto menisi alta jne. Työssäkäyvinä teille jää paljon rahaa millä voitte tehdä kaikkia ihania matkoja eikä tarvitse miettiä onko asaan X rahaa vai ei.



Miksi vaihtaa tuo uuteen asuntovelkaan?

Tilaa nyt hiukan alle 100 neliötä, lapsilla omat huoneet, piha on kiva, koulut ja palvelut lähellä.



Mutta omakotitalo ja isommat tilat houkuttelee. Ei kyllä enää 20 vuoden laina-aikaa tarvita, 10 vuodessa pitäisi saada isompi talo maksettua.



Mutta onhan tämä elämä aika luksusta näinkin, että ei oikeasti tarvitse miettiä yhtään rahaa.. Asumiskulut ovat 250€ kuukaudessa.



Siitäkin huolimatta haluamme ottaa lisää lainaa ja ostaa uuden kodin, koska se lisää päivittäistä asumismukavuutta. Ei me pystytä lomien suhteen kuitenkaan jatkuvasti matkustelemaan, turhaan se raha tililläkään makaa.