Lue keskustelun säännöt.
Toimikohan 2. lk:n opettaja tänään ihan oikein?
04.02.2013 |
Lapen luokkakaverin isä oli kuollu tviime perjantaina. Tänään asiasta oli keskusteltu luokassa kahden oppitunnin ajan.
Keskustelu on sinällään hyvä asia, mutta opettaja oli kertonut perjantain tapahtumat hyvin yksityiskohtaisesti. Jopa pojan ja isän viimeisten puhelinkeskustelujen sisältöä myöden. Ilmeisesti äiti oli opettajalle yksityiskohdat kertonut.
Mua itkettää perheen suru, mutta samalla olen vihainen opettajalle, joka kertoo asian tässä laajuudessa 8-vuotiaille! Oma lapseni on asiasta tietenkin järkyttynyt, eikä osaa laittaa tapahtuneita oikeaan kontekstiin. Jotenkin koen myös, että perheen yksityisyyttä on loukattu ja rankasti.
Opettaja on persoonaltaan sellainen, että ihan heti en hänen kanssaan asiasta keskustele. Rehtorille ajattelin toimintatavasta kysymyksiä lähettää.
Mitä mieltä av-raati?
Kommentit (29)
Asiasta oli kuitenkin lehdessäkin.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta se, että esim. kertoo, että isä soitti onnettomuuden tapahduttua kotiin ja sai sanottua viimeisellä hengenvedollaan, että mä rakastan sua, ei ole liikaa sanottu. Eikä se, että joutui sahaonnettomuuteen, jossa reisi leikkaantui irti ja kuoli siksi, että verta vuosi niin paljon.
Sitten mennään liiallisuuksiin, jos puhutaan "kuvitelkaa nyt, siis sitä verta vuosi kuin suihkusta" tai jos mässäillen kuvataan jokaikistä haavaa.
Jos mun tokaluokkalaisen luokkakaverin isä olisi kuollut, niin kyllä hänelle olisi tärkeää tietää miksi/ miten, jotta voi suhteuttaa asian omiin pelkoihinsa omien vanhempien kuolemasta. Jotta voidaan sanoa mistä joku asia johtui ja kuinka yleistä/todennäköistä sellaisen tapahtuminen olisi...
eli olisi kiva tietää minkä ap kokee olleen liikaa tietoa.
Ja ikävää, että tällaisya asiaa taas repostellaan täällä, vaikka asiasta tiedetään vain se, mitä ap:n 8-vuotias järkyttynyt lapsi on kertonut.
sillä ole väliä vaikka olisi antanutkin lupaa puhua siitä ja kertoa kaiken. Opettaja ei olisi saanut puhua siitä noin. Siinä hän teki ehdottomasti virheen. Herkimmille tuollainen voi aiheuttaa jopa trauman. Kamalaa olisi jos 8 vuotiaana joutuisi 2 tuntia kuuntelemaan ryhmässä kuolemasta ja kaikista yksityiskohdista. Siinä iässä kun ei uskalla sanoa, että eiköhän riitä jo tai että nyt tuntuu ahdistavalta.
Muistan kun meillä ala-asteella menehtyi erään oppilaan isä ja siitä ei todellakaan puhuttu 10 minuuttia enempää. Opettaja kertoi mitä oli tapahtunut ja että oppilas tulee olemaan sen takia pitkääkin poissa koulussa ja sen jälkeen jatkettiin tavallisilla jutuilla.
Minusta on oikein, että laitoit viestiä rehtorille. Sinun tilanteessa yrittäisin myös soitella muille vanhemmille ja kysellä heidän mielipidettä. Yllättävän rauhallisesti suhtaudut tuohon :D Itse olisin varmaan aivan raivona sinun tilanteessasi.
Täysin asiatonta opettajalta. Piste.
Kuulostaa normaalilta käsittelyltä jos lähtee nyt siitä oletuksesta että se 2 h on liioittelua.
Mun mielestä olisi aika erikoinen ajatus tuoda vieras aikuinen, esim psykologi, tuoda luokkaan ellei kyseessä ole joku koulusurma- tai paljon mediajulkisuutta saava kuolemantapaus. Useimmille oppilaille varmasti tuttu opettaja on turvallisempi kuin kuraattori tai psykologi.
Usein on hyvä kertoa kuolinsyy, se auttaa lasta suhteuttamaan tilanne. Muuten voi jäädä käsitys, että koko ajan kuka vaan voi kuolla tuosta vain.
2 ensimmäistä tuntia oli mennyt asian tiimoilla ja sitten kaksi tuntia liikuntaa. Neljän tunnin päivä.
Lapsi tiesi kertoa, miksi poika oli soittanut isälleen ja mitä isä oli pojalle vastannut. Kaksi eri puhelinkeskustelua. Tiesi sen mihin oli kuollut (kotonaan) ja miten poika oli kulkenut ihan kuolleen isän ohi, muttei ollut isää nähnyt (tämä tässä nyt lyhennettynä, lapseni kertoma oli pidempi versio). Ja paljon muuta tapahtumaketjusta. Kysyin kuka asiat kertoi ja lapsi sanoi opettajan kertoneen. Rehtorille kyllä laitoin kyselyn toimintatavasta.
Kuolema oli äkillinen ja odottamaton sairaskohtaus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi aika erikoinen ajatus tuoda vieras aikuinen, esim psykologi, tuoda luokkaan ellei kyseessä ole joku koulusurma- tai paljon mediajulkisuutta saava kuolemantapaus. Useimmille oppilaille varmasti tuttu opettaja on turvallisempi kuin kuraattori tai psykologi.
Usein on hyvä kertoa kuolinsyy, se auttaa lasta suhteuttamaan tilanne. Muuten voi jäädä käsitys, että koko ajan kuka vaan voi kuolla tuosta vain.
yksityiskohtaisesti asiasta ystäville, mutta siihen meni ehkä n. 20 min.
Ei kukaan opettaja saa juteltua oppilaan isän kuolemasta 2 tuntia, vaikka lapsi niin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aivan lapsista ja heidän väleistään sekä ko. luokan perheistä!
Jos lapsille on esimerkiksi annettu mahdollisuus kysyä asiasta mikä heitä mietityttää ja perheen kanssa on sovittu, että asioihin saa vastata niinkuin ne on olleet (esim. puhelinkeskustelu) niin mikäs siinä.
Kortin tekeminenkin on mielestäni ok. Itse lapsena käsittelin surua piirtämällä synkkiäkin kuvia. Opettaja myös näkee korteista, kenellä on jo sanoja surulle tai hämmennykselle ja ketä ko. asioissa voisi vielä auttaa.
Opettaja siis näkee piirustuksista, että miten lapset ovat asian ottaneet.
2 tuntia noin isolle asialle ei ole välttämättä paljon, riippuu tosiaan ihan lapsista itsestään, että miten paljon heillä on sydämellään.
on hyvä muistaa, että esim kaksi tuntia on 8-vuotiaan käsitys asian käsittelyyn kuluneesta ajasta. Voi olla, että asiaa on käsitelty vaikkapa kahdella tunnilla osa tunnista tms.
Turhan syvälliseltä pohdinta kuulostaa, mutta vaikea "langettaa tuomiota" kuvauksen perusteella...
Tyypillinen kuvio tämä ketju mielestäni. Oikeasti ap:n olisi kannattanut ottaa yhteys suoraan aluksi opettajaan ja keskustella juttu selväksi...
t. ihan jonkun toisen koulun reksi