Mielessäni kilpailen mielessäni mieheni siskon kanssa,ärsyttävää!

Mieheni sisko on suunnilleen ikäiseni. Olimme olleet miheni kanssa pitkään jo yhdessä ja viettäneet yhteistä elämää pienin askelin (yhteenmuutto jne.) Olimme saaneet olla rauhassa suvun nuoripari. Mieheni siskon tavatessa miehensä, muodostin päässäni ilmeisesti, jonkin kilapilutilanteen. Menimme kihloihin ja pian sen jälkeen meni miehen siskokin ja sen jälkeen he ovatkin tehneet isot askeleet meitä nopeammin. Minua se on hieman ärsyttänyt, mutta olen yrittänyt kestää pettymykset. Nyt sain kuulla heidän saavan perheenlisäystä (tämän toki jo osasin aavistaa) ja sekin kirpaisi. Eikä oloani helpota suvun kommeentit esim. heidän häänsä olivat niin hienot, ettei toisia yhtä hienoja tule ja varmaan heidän lapsensakin tulee olemaan maailman ihanin.



Mistähän tämä johtuu, olenko vain niin kilapiluhenkinen,huomionhakuinen ja voiton haluinen? Toisaalta sääliksi käy mieheni joka on siskoaan vanhempi, eikö hänen kuuluisi saada tehdä ekana kaikki...



Samanlaisia tuntemuksia minulle heräsi kaveripiirimme elämänmuutos ilmoituksissa, mutta ne eivät enää kirpaise. Oman veljeni suhteen en ole moisia tunteita kokenut, enkä mieheni nuorimman sisaruksen suhteen.



Onko kukaan muu kokenut samanlaisia tunteita? Miten voisin alkaa iloita toisten onnesta?