Inhoan 4 vuotiasta lastani

Tiedän olevani huono äiti. joskus ajattelen että olisi parempi olla kuollut. En minä ymmärtänyt että lapsen kanssa voisi olla näin raskasta. haluan ja yritän muuttua paremmaksi äidiksi.

Tiedän olevani huono äiti. joskus ajattelen että olisi parempi olla kuollut. En minä ymmärtänyt että lapsen kanssa voisi olla näin raskasta. haluan ja yritän muuttua paremmaksi äidiksi.

miltä tuntuisi, jos sinun lapsesi olisi joutunut sinne jään alle...

nyt kyllä inhota pitää! Tiedoksi vaan, että 4-vuotiaat pojat ovat juuri tuollaisia. Meillä on täällä myös 4-vuotias, jonka kanssa ei aina ruusuilla tanssita, yhteen otetaan monesta asiasta, ääntä lähtee ja leikit ovat rajuja. Mutta hän on minun lapseni, jota rakastan kaikesta sydämestäni. Oksettaa ajatella, että joku voi sanoa inhoavansa omaa lastaan. Kuulostaa kylmältä ja julmalta vanhemmalta. Toivottavasti poikasi ei koskaan saa tietää noita tunteitasi, aiheuttaisi nimittäin lapselle melkoisen ahdistuksen. Hae apua, jos et jaksa lapsen NORMAALIA kasvamista ja kehitystä.

Minä en nyt ihan suoranaisesti sanoisi että vihaan 3v poikaani, mutta kyllä hermot menee siihen riehumiseen monta kertaa päivässä. Tiedän kyllä että vika on omien korvien välissä, mutta minkäs teet kun ärsyttää. Onneksi meillä on myös niitä hyviä hetkiä, ja ärsytyksestä huolimatta muistan aina kertoa pojalle että tykkään hänestä.



Kaipa tämäkin on ikävaihe, joka menee ohi. Vinkkejä kyllä kaipaisin minäkin riehumisen vähentämiseen. Mutta ei ap mielestäni ole huono äiti, päin vastoin, koska yrittää saada apua tilanteeseen. Tuskinpa nuo haukkujat itsekään sen ihmeellisempiä superäitejä ovat...

Ja kuinka isä sietää sitä?

sellasta se uhmaikä on, melkein jokaisella lapsella.



Meidän 4v tyttö on tuollainen, aivan kamala suurimman osan ajasta ja hän on meillä jo kolmas, joten tiedän että se meno kyllä jossain vaiheessa loppuu.



Ehkä et kuitenkaan vihaa lastasi vaan tätä aikaa tai kenties itseäsi kun et osaa/voi asialle mitään tehdä?

Tuttu tunne. Itselläni on 3 lasta, yksi on kuvaamasi kaltainen. On jo 6-vuotias, eikä tuo käytös ole suinkaan parempaan päin. Siskonsa ja toinen poika ovat ns. normaaleja, eivät ollenkaan niin rasittavia kuin tuo yksi poika.



Kaikki lapsethan tekevät jossain määrin noita ap:n mainitsemia asioita, mutta ainakin omalla kohdalla tällä "rasittavalla" tapauksella ne ovat ihan omassa luokassaan. Noitten kahden "normaalin" kanssa ei osaisi kuvitellakaan miten rasittava joku lapsi voi olla, ellei tuota kolmatta olisi!!!



Vaatii todella paljon henkisiä voimavaroja itseltä, että jaksaa rakastaa ja kasvattaa tälläista lasta. Itse olen joutunut työstämään sitä tosi kovasti, asiat meinasivat pahimmassa vaiheessa ajautua siihen pisteeseen että tuskin enää pystyin sietämään ko. lasta silmissäni. Nyt meidän suhde on ihan ok, mutta helvetin rasittava se lapsi on, siitä ei pääse yli eikä ympäri.



Ei siinä auta kuin olla aikuinen ja hoitaa kasvatusvastuunsa, tai sitten antaa lapsi pois parempaan kotiin jos ei siihen pysty.

kovaan ääneen kailottamista

ruokailussa vitkuttelua

pukemisessa pelleilyä

leikit kova äänisiä ja rajuja

ärsyttäviä hypähdyksiä ja pomppuja sekä lattialla pyörimistä

tahallaan ärsyttämistä

T: 4v pojan äiti

vihata poikaani, koska on PIENI POIKA!!! Onko se elämä niin helvetin vakavaa? Mihin ruokaillessa on koko ajan kiire? Miksi ei saa pelleillä? Aikuinen pystyy jättämäään tahallaan ärsyttämisen omaan arvoonsa.

Ja tuo hyppiminen ja pomppiminen: koko ajan valitetaan että lapset ei liiku tarpeeksi. Mutta sitten kun ne liikkuu, huudetaan että älä pompi siinä. Lapselle on luontaista liikkua juosten, hyppimällä ja pomppimalla koko ajan. Siten luut vahvistuu ja motoriikka paranee. Toki on paikkoja joissa ei sovi hyppiä ja juosta, mutta se on hyvä tajuta, että se ei ole ilkeyttä ja kurittomuutta, vaan se on lapsen HYVÄ ominaisuus, olla liikunnallinen.

Naiset usein toivoo, että miehet olisi miehekkäitä, turvallisia, vahvoja... mutta pieniltä pojilta kaikki tuollaiset " miehekkyyden" ilmaisut yritetään kitkeä pois. MIKSI?

Miksi te kuvittelette, että poikien pitää olla kuin tyttöjen, istua hiljaa ja nätisti ja leikkiä söpösti, mutta silti kasvaa vahvoiksi Miehiksi isolla M:llä.

Sanonpa vaan, että kovin on väärinymmärretty nykypäivän pieni poika.

T: Kolmen pojan äiti

Tiedän olevani huono äiti. joskus ajattelen että olisi parempi olla kuollut. En minä ymmärtänyt että lapsen kanssa voisi olla näin raskasta. haluan ja yritän muuttua paremmaksi äidiksi.

SUn olisi tärkeintä oppia ymmärtämään sitä lastasi. Siis sitä että miksi se on sellainen kuin on, ja mitä vahvuuksia hänelle väistämättä luonteestaan on. Vaikka olisi kuinka raisu, sitä energiaa voi pikkuhiljaa alkaa ohjata oikeaan suuntaan.

Mulla on siis 3 poikaa, joista 2 on kilttejä ja rauhallisia ja 1 pieni perkele. Siis ihan kaikella rakkaudella, se on oikea kauhukakara. Välillä ihmettelen että se on edes hengissä enää, kun on tehnyt niin uskomattomia tempauksia, mm. yrittänyt kyläpaikassa hypätä 5. krs parvekkeelta. Ja ikää on sen 4 vuotta. Mä olen usein miettinyt, että jos tuo kuopus olisi ollut esikoinen, meille ei välttämättä olisi tullut lisää lapsiakaan : )

Mä siis ymmärrän hyvin että on raskasta. Yritä silti rakastaa ja löytää niitä hyviä hetkiä. Meillä auttaa sekin, että lapsi on mun esimerkistä oppinut sanomaan päivässä monta kertaa kuinka paljon mua ja veljiään ja isäänsä rakastaa, ja sängystäkin iltaisin huutelee monta kertaa että "äiti sä oot ihana!" Eli vaikka ei aina tuntuisi siltä, ja sisällä kiehuisi, osoita lapselle verbaalista rakkautta ja hellittele, se auttaa oikeasi paljon.

mutta olen tajunnut myös ratkaisun, ehkä: lapsi voi olla rasittava, mutta myös ihana. Kuten sinäkin.

Kun negatiiviset asiat kasaantuu kasaantuu huono käytös, sitä on hankala katkaista. Lapsi ei tottele, keinot loppuu, lapsi ei tottele vaikka pyydät, huudat, hakkaat.



Väkivalta ja huutaminen ei saa lasta tasapainoon ja kiltiksi. Tiedät itsekin sen. Häpeät käytöstäsi ja et pidä lapsestasi koska hän saa sinun huonot piirteet esiin.



Haluaisit vain hiipua jonnekin, pois kaikesta pahasta. Et välttämättä kuolla mutta et jaksa tämmöistä elämääkään.



Pitää miettiä uusi akeinoja kun entiset ei toimi. 3-4 vuotta on se muutoksen aika jolloin lapsista voi tulla tuolalisia, se yleensä sitten tasaantuu koulun myötä.



Riehuminen on kivaa, etkö itse muista. Sen huonopuoli on ettei osaa lopettaa kun vanhemmat käskevät. Jos lapsi sanoo vastaan mieti kuinka itse keskustelet. Poikien leikit ovat poikien leikkejä, ehkä sinun pitäisi lukea Sinkkosen kirjoja. Miksi isä ei voi leikkiä pojan kanssa tai harrastaa jotain liikuntaa? Sen jälkeen on väsyneempi ja rauhallisempi. Jos et pärjää 4 vuotiaan kanssa kuinka pärjäät kun hän on 15?

Aina ei tarvitse olla lapsen kanssa leikkimässä ja askartelemassa, ole välillä, kunnolla hetki mukana ja tue että tämä leikkii itsekin. Isä mukaan pojan kanssa oloon, isä voi ottaa jopa päävastuuta. Ei ole kenenkään etu että väsyt, parisuhde menee, eroatte ja keskitytte sitten lapseen paremmin kun näette harvoin häntä.



Ja joku kirjoitti nämä:

kovaan ääneen kailottamista

ruokailussa vitkuttelua

pukemisessa pelleilyä

leikit kova äänisiä ja rajuja

ärsyttäviä hypähdyksiä ja pomppuja sekä lattialla pyörimistä

tahallaan ärsyttämistä



Nuo sopii ihan yhtähyvin tyttöihinkin.



T: 2 pojan ja 2 tytön isä

Keitä itsellesi kahvit. Mene sen kahvikupin kanssa istumaan lattialle ja ota leegot esille. Lapsi alkaa kokoamaan kanssasi leegoja. Menee hetki ja se kokoaakin nitä jo ihan itsekseen ja rauhassa. Sitten juot kahvit siinä pojan leikkejä seuratessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Poja leikkitaitoja kehuen.



Ja sitten kun sillä on se hetki että riehuu niin pyydä vaikka isää painimaan lapsen kanssa hetki. Saa purkaa energiaansa.

Ja ulkoilut päivttäin että energiat purkaantuu.



Näillä konsteilla minä selviä meidän villien poiken kanssa.

villejä pienenä. Niitä pitää komentaa ja rakastaa, että niistä tulee kunnon aikuisia.



Mulla oli ennen vilkasta poikaa rauhallinen tyttö. Onhan tää vilinää ollut, mutta rakastan tuota pientä säihkysilmää, jonka jalat ehtii joka paikkaan.:)

Jos yhtään lohduttaa, niin minä inhoan sinua koko sydämestäni. Ihmissaastaa on se vanhempi, joka lastaan vihaa. Sairasta, mene hoitoon.

Olen käynyt hoidossa eikä ole auttanut mitään. Enää en jaksa mennä.

mutta paljon enemmän lapsesi puolesta. Toivottavasti hänellä sentään on rakastamaan kykenevä isä. Joskus sitä niin toivoo että ihmiset miettis pari kertaa ennen sitä lapsen tekoa. Se on nääs aika lailla niin että ihmisestä tietää heti milloin se on niin tunnevammainen ettei vaan kykene omaa lastaankaan rakastamaan.

Voimasi eivät riitä lapsenhoitoon. Normaali 4-vuotias leikkii joskus rajustikin. Poikasi ansaitsee parempaa. Kerro tilanne neuvolassa ja pyydä apua, vähintään tukiperhe tai ehkä sijoitus olisi tarpeen. Sinä itse tarvitset tukea vanhemmuuteesi, mutta lapsi tarvitsee tasapainoista ja hyväksyvää, rakastavaa aikuista. Heti. Soita viimeistään maanantaina neuvolaan / perheneuvolaan. Tai mene sinne.

toivottavasti on ja vielä sellainen joka kykenee ottamaan lapsen sellaisena kuin hän on ja rakastamaan. Jops ei ole tällaista isää niin suosittelen todella sitä neuvolassa puhumista. apsi todellakin ansaitsee rakastavat vanhemmat...vaikka sitten siellä sijaiskodissa!

kovaan ääneen kailottamista

ruokailussa vitkuttelua

pukemisessa pelleilyä

leikit kova äänisiä ja rajuja

ärsyttäviä hypähdyksiä ja pomppuja sekä lattialla pyörimistä

tahallaan ärsyttämistä



T: 4v pojan äiti

on pieni kohtelee hän sinua samoin kun olet vanha!! Eli sen edestään löytää mitä taakseen jättää. Onhan näitä tarinoita nähty!

Ei se riitä, että olet käynyt hoidossa. Ei siellä käydä ja todeta että auttoi tai ei. Jos hoito ei auttanut, sitä on jatkettava niin kauan kunnes se auttaa. Lääkkeitä, terapiaa, terapeutteja on valtava määrä. Joku ja jokin niistä auttaa sinua. Tottakai se vaatii sinnikkyyttä ja vuosia aikaa.

Olen käynyt hoidossa eikä ole auttanut mitään. Enää en jaksa mennä.