Inhoan 4 vuotiasta lastani

Voimasi eivät riitä lapsenhoitoon. Normaali 4-vuotias leikkii joskus rajustikin. Poikasi ansaitsee parempaa. Kerro tilanne neuvolassa ja pyydä apua, vähintään tukiperhe tai ehkä sijoitus olisi tarpeen. Sinä itse tarvitset tukea vanhemmuuteesi, mutta lapsi tarvitsee tasapainoista ja hyväksyvää, rakastavaa aikuista. Heti. Soita viimeistään maanantaina neuvolaan / perheneuvolaan. Tai mene sinne.

siellä sijoituksessa ne varmaan rakastaa tooosi paljon lasta...

kovaan ääneen kailottamista

ruokailussa vitkuttelua

pukemisessa pelleilyä

leikit kova äänisiä ja rajuja

ärsyttäviä hypähdyksiä ja pomppuja sekä lattialla pyörimistä

tahallaan ärsyttämistä

T: 4v pojan äiti

ei leikitä. Oletko hiffannut?

On lapsella rakastava isä. Eli ei syytä laittaa sijaisperheeseen?? rakastin häntä kun hän oli vauva ja pieni. Mutta nyt 4 v aloin inhota häntä. Meneekö inho ohi??

Meillä on 3 ja 4-v pojat. Ovat ihan mahtavia tyyppejä. Toki riehuvat, tappelevat, kiukuttelevat ja kertovat huonoja vitsejä. Tämä kaikki kuuluu elämään lasten kanssa. En usko, että tyttöjen kanssa olisi juuri erilaista.

Meillä on 3 ja 4-v pojat. Ovat ihan mahtavia tyyppejä. Toki riehuvat, tappelevat, kiukuttelevat ja kertovat huonoja vitsejä. Tämä kaikki kuuluu elämään lasten kanssa. En usko, että tyttöjen kanssa olisi juuri erilaista.

Lasten leikkejä voi oikeasti ohjata johonkin suuntaan. Ei sanomalla että älä tee noin, tai onpa tyhmää, vaan menemällä leikkiin mukaan ja hienovaraisesti ja huumorilla ohjaat leikin haluaamaasi suuntaan. Kyllä lapsetkin voivat inspiroitua uusista tavoista leikkiä. Voit myös tarkkailla kenen kanssa lapsi leikkii, ja stimuloida hän ystävyyssuhteitaan rauhallisempien poikien kanssa... Voit myös rajoittaa riehumisleikit ulos ja sopia, että sisällä leikitään toisenlaisia leikkejä (palapelit, askartelu, lukeminen, piirtäminen, kotileikit, yhdessä ruuan laittaminen/ tiskaaminen, värikynien, autojen, nappien etc. järjesteleminen...). Mutta tässä tarvita taas sinun ohjaustasi ja mielenkiintoasi.



Mutta ennen kaikkea, suhtauduthan lapseesi kunnioituksella. Hän ei ole sinu jatkeesi, vaan erillinen oma persoonansa. Arvosta häntä sellaisena kuin hän on, lapsikin vaistoaa jos häntäei arvosteta --> häiriökäyttäytymistä. Oletko koskaan yrittänyt heittäytyä hänen leikkeihinsä, hänen maailmaansa, ilman arvottamista. Ehkä hän voikin opettaa sinulle jotain uutta itsessäsi. Riehuminen voi olla oikeasti tosi kivaa!



Lue joku Sinkkosen kirjoittama kirja. Hän osaa hyvin avata poikalasten sielunelämää.

Kyllä nuo meidän muut lapset osaavat leikkiä ja keskenään leikkivät suurimman osan ajasta. Aika normaalia että nelivuotias uhmailee ja kokeilee hermoja.

on nimenomaan sinussa eikä lapsessa?



Se auttaa jo pitkälle jos tiedostat että ongelma katsoo siellä peilissä. Normaalisti tuon ikäinen poikalapsi on aika villi leikeissään ja siksi ap sinun pitäisi ohjata häntä ja osallistua leikkeihin niin takuulla rauhoittuisi leikkimään.



Lapsi selvästi on huomannut inhosi ja hakee riehumisella myös huomiota. Todella surullista oikeasti jos joku äiti muka yhtäkkiä alkaa inhota lastaan...minä veikkaan että ap sä et koskaan ole oikeaa rakkautta tuntenutkaan.

Mutta nyt 4 v aloin inhota häntä. Meneekö inho ohi??

ei mene itsestään. Mutta jokainen päivä, jonka vietätte tuossa ihmissuhteessa vahingoittaa häntä. Sanon tämän nyt aivan suoraan; tässä ei Sinkkosen kirjat. Sinun on haettava apua. Lapsi ei voi odottaa.

Apua ON saatavilla. Tuohon on syy, jotain nousee omasta lapsuudestasi todennäköisesti. Et pääse siitä yksin tai kirjoja lukemalla yli. Tarvitsette terapiaa.

..kiitti neuvosta. olisko ehdottaa jotain tiettyä Sinkkosen kirjaa? Eikö äitejä sitten yleensä ärsytä poikalasten rajut leikit ja meteli?

Ihmeellistä syyllistämistä heti, jos joku uskaltaa avata tunteitaan. Ap selvästikin on hukassa sekä lapsen kanssa että tunteidensa kanssa. Nämä syyllistäjät ovat niitä, jotka eivät ole päivääkään viettäneet ns. raskaammin hoidettavan lapsen kanssa.



Ap:n aloituksen pohjalta en pitäisi mietenkään mahdottomana ajatuksena, että lapselle vielä tulee jokin diagnoosi. Ei kuulosta nimittäin ihan tavanomaiselta lapselta. Kyllä ne ns. tavallisetkin lapset osaavat olla joskus aika rasittavia, mutta jos sinusta ap ihan oikeasti tuntuu lpsen ohjaaminen vaikealta, niin älä jää murheinesi yksin. On hyvä tarkistaa, ettei lapsella ole esim. neurologinen sairaus, joka aiheuttaa aina ongelmia myös käyttäytymisen oppimiseen. Voimia sinulle!

viha on pelkkä tunne ja tunteet tulee ja menee kuin tuuli. Ap varmaan kuitenkin huolehtii pojastaan vihasta huolimatta. ettekö te vastaajat koskaan vihaa puolisoanne, lapsianne, äitiänne, ystävää, pomoa, opea... keitä nyt elämäänne kuuluukaan??



Sitä vaan että minäkin olen tänään "vihannut" lapsiani, mutta totta kai nyt silti pohjimmiltaan niitä rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Olen usein myös vihannut miestäni, vaikka hän on myös rakkainta maailmassa...

ja vanhempiani, niitä sitä vasta joskus on vihannutkin...

päällimäisenä. Olen varma, että rakkaus poikaasi kohtaan on tallella, kunhan saisit hiukan hengähtää. Ei tunteitaan tarvitse pelätä tai salata. Kaikkia tuntita on lupa tuntea, sanokoon täydellinen av-mamma mitä tahansa. Pääasia on se miten kohtelet lasta. Voimia sinulle!!

En tiedä minkälaisessa 'hoidossa' kävit, mutta paras ystäväni, joka inhosi myös lastaan - lopulta niin paljon ettei pystynyt enää edes katsomaan häntä - sai apua perheterapiasta.

Siinä käytiin läpi heidän välisiä vuorovaikutussuhteita ja löytyihän niitä syitä sitten, mistä juttu kiikasti.

lapsetkin on ihmisiä..tuntuu kauhealle että joku voi noin sanoa ja puhua omasta lapsestaan. Hänhän toimii ihan niinkuin lapsi tekee. Onneksi olet ehkä tajunnut sen ettei kannata enempää lapsia hankkia, moni ei tajua..

Eikä varmaan lohduta yhtään, kun lapset kasvaa niin yleensä ongelmat myös ja tämä ihan hyvällä, lasten kanssa eläminen ja oleminen vaatii kyllä pinnaa ja pitkää, jos sitä ei omaa niin huono juttu on. Voi kun kaikki osaisivat iloita ja rakastaa niin pieniä kuin suuriakin lapsiaan..ja pieniä ovat vain kerran! Kaikki lapset ansaitsevat kodin joissa rakastetaan ihan täysillä eikä työnnetä pois häiritsemästä.

Meillä on 3 ja 4-v pojat. Ovat ihan mahtavia tyyppejä. Toki riehuvat, tappelevat, kiukuttelevat ja kertovat huonoja vitsejä. Tämä kaikki kuuluu elämään lasten kanssa. En usko, että tyttöjen kanssa olisi juuri erilaista.

Onneksi sain tänäänkin nauraa:))

Joko tämä on provo tai olet todellinen paskakasaääliö...kukaan terve äiti ei ikinä voi puhua lapsestaan noin törkeästi kuin mitä teet. Hae apua omiin ongelmiisi. Onneksi et halua lisää lapsia, valitettavasti kaltaisesi vaan tuppaavat olemaan sitä helvetin sikiävää laatua...

kaverini poika muuttui juuri tuossa 4 ikävuoden kieppeillä. uhoilee, mölisee, meluaa, heiluu miekkojen ja aseiden kanssa, härnää ja kiusaa ja siis tekee sen aivan tahallaan tarkoituksenaan kiusata ja härnätä toista eli juuri minun lapsiani kun siellä kylässä käytiin.

Ruokailu on epäsiistiä sotkemista.

Kaveri ei koskaan kunnolla puuttunut, hänestä se nyt oli vaan niin hehhehe hauskaa kun minun tenavat ärsyyntyy ja hermostuu ja alkaa vinkumaan ja hänen villikkonsa intoutuu ja jatkaa härnäämistä naama leveässä virneessä. Ei pitäisi reagoida kuulemma mitenkään, pitäisi olla välittämättä, niin se lopettaa, ja jättää rauhaan. Pitäisi siis istua kuin puunukke, kun toinen tulee muovipyssyn kanssa räiskimään eteen tai nakkelee yksi kerrallaan koko pehmolelukopan päälle.

Nyt on ikää enemmän mutta ei ole pojan käytös muuttunut paitsi että nykyään vetää raivareita suuttuessaa, vetää ihan lattiakilarit, nakelee tavaraoita, potkii ovia, seiniä, kaveri vaan naureskelee.



Uskon kyllä että 4 v voi olla todela ärysttävä ja vähemmän rakastettava.

Mutta mielenkiintoista ettei ap ole tehnyt mitään asian suhteen että ohjaisi energiaa jotenkin järkevämpään kohteeseen kuin pelkkään mölinään ja riehumiseen.

4 vllä on paljon tekemistä, urheilua jne. Mutta pakko hänellä on olla pelkkää kotona oloakin. En voi koko ajan kanavoida tekemistä muualle. Hän ärsyttää ja on tosi vilkas. En vaan jaksa sitä huutoa ja kiusantekoa. Ihmettelen miten muut jaksaa.

Monet äidit varmaan inhoavat samalla tavalla poikalapsiaan. Muuten et olisi saanut tuollaista törkyä ja vihaa osaksesi, kun selvästi kärsit.