Raskaana ja parisuhdepaniikki :(

Ja useimmista miehistä kasvaa ihan ok isiä. Ja vaikkei ne niin henkeviä ole koko ajan puhumassa niin kummasti ne silti osaa lasten kanssa touhuta ja jopa selittää asioita niille lapsille. Usein jopa paremmin kuin aikuisille.



Ja kuten joku jo sanoikin, niin anna sille miehelle mahdollisuus, et sä voi omien oletustesi perusteella päättää että miehestä tulee huono isä. Tuo sun pettymys ja pelko on hiukan ylimitoitettua, kun et ole vielä päiväkään sitä miestä isänä nähnyt.

Parisuhteeseen kuuluu aina se, että se kehittyy jotenkin. Ei se pysy ikuisesti samanlaisena kuin se oli alussa. Usein siitä tulee arkisempaa, kaikkea ei tehdä enää yhdessä, vaan molemmilla on omat juttunsa. Tuo on ihan normaalia.



Ja kuten moni sanoi, niin ei kummankin tarvi opettaa lapselle tähtikuvioita. Jos se on sinulle tärkeää, niin sinä hoidat sen puolen. Mies taas varmasti osaa auttaa lasta kaikenlaisten kädentaitojen kehittämisessä, kun on itse tekevällä alalla. Mies hoitaa lapsen kanssa varmasti monta sellaista juttua missä sinä vuorostasi et ole niin hyvä. Täydennätte toisianne, mikäpä sen parempi.

Lapsen tekeminen moisen yksinkertaisen ja selkeästi sivistymättömän ja keskustelutaidottoman miehen kanssa on kyllä viimeinen niitti sille, että voisit elää elämäsi haluamallasi tavalla. Olet selvästi liian erilainen kuin miehesi ja se on jo vaikuttanut parisuhteeseenne: et enää kunnioita miestäsi. Mieshän ei tuosta muutu mihinkään parempaan suuntaan, kunhan jurottuu kun lapsiperheen arki rymyää parisuhteeseenne. Edessäsi on ankea parisuhde, jossa olette vain lapsenne vanhempia vailla keskinäistä syvää yhteyttä. Sellaistako mallia halusit lapsellesi näyttää parisuhteesta ja perheestä? Ahdistavan kuuloinen tilanne ap, enpä olisi mennyt lasta tuollaisen älyltään pikkupojan tasolla olevan kanssa tekemään.

on se pahin kauhukuva, minkä toteutumista pelkään. En nyt sanoisi miehen olevan pikkupojan tasolla älyltään, mutta jotain outoa meidän vuorovaikutuksessa jatkuvasti on. Minä saan useimmiten olla selittämässä asioita hänelle. Tämän vuoksi mietinkin, että kuka lasta sitten opettaa ja neuvoo. Kunnioitukseni miestä kohtaan on todellakin laskenut, ja tämä särkee sydämeni.

-ap-

Vaikka eroasisitkin, miehesi on silti lapsen isä. Paremmin te kompensoitte toisianne yhdessä kuin erikseen. Lapsille se opettaminen ja neuvominen nyt ei ole se tärkein juttu. Parisuhteen tasolla taas lapsi voi teitä yhdistääkin. Ihan normaalia tuollainen panikointi tuossa vaiheessa.

Onhan nointa kolmenkympin kriisiä, keski-iän villitystä ja ties mitä. Sulla on nyt meneillään tuo kriisi, kun miettii, että se lapsi on nyt tulossa, sitä ei voi perua (etkä haluaisikaan), nyt on määrätty kenen kanssa perhettä perustat, enää ei voi vaihtaa. Onhan tuossa niin lopullisesta elämänmuutoksesta kyse, että totta kai sitä tulee pohdittua perinpohjin.



Minäkin suosittelen, että et tässä tilanteessa tee noita pohdintoja liian vakavasti, vaan annat elämän edetä omalla painollaan sillä uralla mikä on jo valittu. Turha niitä menneitä valintoja on miettiä, kun ne on jo tehty. Keskity tuleviin valintoihin, että teet aina kulloisessakin tilanteessa sen valinnan, mikä on siinä kohtaa paras. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!